Vauhtia ja Vaarattomia Tilanteita

Kirjasto on tullut aika tutuksi tässä viime viikkoina ja täällä istun nytkin. Tarkoitus oli, että käyttäisin tunnin tästä aamusta blogin kirjoitukseen, mutta oli sen verran paljon luettavaa, että täytyi etsiä lisäaikaa jostain muualta. Eilinen oli aikalailla vastaveto sille, mitä vauhtia normaalisti etenee viikko. Pidin, tai paremminkin kärsin, eilen lorvikatarista, joten päivän saavutukset oli pari leffaa ja ruokailu. Olen muutaman kurssin tehnyt Vaasaan Yliopistolle netissä, joten ne ovat lisänneet tätä tekemisen määrää. Kyllä olen ilmeisesti jotain täällä oppinut tuon tehokkuuden ja nopeuden suhteen, koska tein 14-sivun esseen kolmessa päivässä, muun ohessa siis, ja arvostelu oli paras mahdollinen. Jotenkin täällä on oppinut näiden opiskelujen kanssa chillaamaan sillä tavalla, että ei turhaa stressiä vedä. Nyt kun olen tutustunut aika moneen vaihto-oppilaaseen, niin voin todeta, että kauhea stressi niillä on kyllä tästä työn määrästä ja tahdista mikä täällä on. Jotenkin tämä aurinko on varmasti jo pehmittänyt mun pään, että en tarvitse paperipussia jokaisen opiskelutehtävän kohdalla. Eikä sillä, kyllä mä ymmärrän, että kun tulee uuteen paikkaan, niin kaikki tuntuu paljon vaikeammalta ja varsinkin kun täällä tykin suusta syölletään noita tehtäviä kokoajan. Toisaalta on harmi, että ei varsinkaan iso osa noista puolen vuoden vaihtareista ehdi hoksata tätä Amerikkalaista tekemisen koodia. Jostain sitä aikaa aina löytyy.

Yhtä liukuhihnaa on kyllä myös ruokailu täällä yliopistolla, käyn siis oikeastaan aina Subilla syömässä, joten nehän jo muistaa, että mitä syön. Se on hauska, koska siellä kuitenkin on työvuorossa aina ainakin 15 ihmistä. Mulla on lempinimikin, Mr. Veggiepatty, Vegepihvi siis, koska syön aina sen Subilla. Eilen kyllä laitoin elämän ranttaliksi ja kävin Burger Kingillä syömässä. Halusin ne vähän suuremmat ranskalaiset, joten sain sitten myös medium juoman, joka on noin puolet suurempi kuin se suurin juoma Euroopan Mäkkäreissä. Onneks sitä kippoa ei tartte ihan täyteen laittaa, eikä ole pakko ottaa lisää. Yleensä mulla on oma vesipullo mukana, mutta eilen unohtui.

Vedestä pääsee hyvin miellyttäviin tunnelmiin lämpimään suihkuun. Tai no, miten sen ottaa, miellyttävä. Tuolla mun asunnossa on siis aika eksoottinen kokemus käydä suihkussa välillä. Sanottakoon tähän väliin, jos joku ei tiedä, niin Pohjoismaissa on todella hyvät suihkut! Niin kuin se vedenpaine ja itse suihkulaite, jota voi liikutella ja vettä tulee aika laajalta alueelta. Amerikassa on ihan paikasta riippuvainen, että millaisen lirun tai Niagaran alle sitä joutuu, kun aamulla pitää hiukset pestä. Tuolla minun luona on kuitenkin juttu niin, että ensinnäkin se suihkupää sekoittaa niin paljon ilmaa siihen veteen, että välillä tuntuu, että ei kastu ollenkaan kun käy suihkussa. No kyllä sitä ehkä kuitenkin kastuu jos vartin siinä töröttää hanan alla. Tarkemmin, kyykistyy hanan alle, mä olen aika pitkä Amerikkalaisessa mittakaavassa, niin suihkupää on samalla korkeudella kuin mun hartiat. No, kyllä sen kanssa pystyy elämään, kun eihän sitä onneksi tarvitse kovin montaa tuntia päivässä siellä suihkussa pyöriä. Se mikä välillä on aiheuttanut haasteita, on veden vaihtuva lämpötila ilman ennakkovaroitusta. Se on vähän niin kuin sellainen lottoarvonta, että 30-sekuntia kiehuvaa vettä ja minuutin verran jäähilettä. Olen muun muassa yhden kerran oikeasti juossut päin seinää karkuun suihkukopin toiseen päähän, koska oli sunnuntai aamu ja tokkurassa menin lämpimään suihkuun, joka yhtäkkiä muuttuikin avannoksi. Löin nenän seinään ja siihen tuli pieni lommo.

Tuo veden lämpötila on muutenkin mielenkiintoinen täällä, nyt kun on taas kunnolla lämmintä päivällä, niin kylmävesihanasta tulee usein lämpimämpää vettä kuin kuuman veden puolelta. Ainakin iltapäivisin.

Altaalla on lämmintä vettä ja aurinkoa onneksi

Olin tässä viikko sitten taas jännän äärellä, kun huomasin, että auton rekisteröinti pitää maksaa maaliskuun aikana. Se rekisteröintimaksu on verrannollinen Suomen autoveroon. Jotenkin muistelin, että se pitäisi maksaa uudestaan vasta syksyllä, en kyllä yhtään tiedä mistä sen sain päähäni, koska auton takarekkariin kiinnitetään täällä tarrat, joista toinen osoittaa vuoden ja toinen kuukauden, mihin asti se rekisteröinti on voimassa. No tämän herätyksen sain onneksi tarpeeksi ”ajoissa”, maaliskuun 9 päivä. Suunnilleen paniikissa pyörin, että mitä teen sen maksun kanssa, kun siitä pitäisi tulla kotiin lasku 90 päivää ennen kuin se pitää maksaa. Tämä selvisi kun aloin asiaa tarkemmin tutkia. No arvasin että se kirje on mennyt jonnekin todennäköisesti siksi, että muutin silloin syksyllä ja en tietenkään muistanut tehdä muuttoilmoitusta tuonne DMV:lle, Department of Motor Vehicles. Netissä pystyy sen rekisteröinnin maksamaan, jos on Californian ajokortti, mutta eipä ole, toinen vaihtoehto, automaatilla maksaminen tuolla DMV:n toimistossa, mutta siihen tarvitsee sen laskun, joten ei sekään onnistunut. Ainut vaihtoehto siis oli, että pitää mennä jonottamaan DMV:lle ja hoitaa se asia siellä virastossa. Syksyllä yritin yhtä asiaa selvittää sieltä virastosta, mutta sen asian jätin sikseen, koska rekisterikilvet löysivätkin postissa perille. Sen verran ehdin kuitenkin syksyllä tuohon DMV:hin tutustua, että aivan älytön jono sinne oli vaikka kuinka aamulla menisi jonottamaan heti kun aukeaa. Näen painajaisia Suomen verovirastosta aina silloin tällöin, ja tämä jono voidaan siihen samaan listaan laittaa.

Kun sitten oli pakko niin sitten oli pakko. Menin torstai aamuna kello 7:30 tuohon lähimpään DMV:n toimistoon, joka avautuu siis kahdeksalta. Jonossa oli silloin jo yli 80-ihmistä, ja kyllä, oli todellakin aikaa laskea kaikki jonossa seisovat. Koska se ryysis on niin valtava, niin vain osa jonosta päästetään kerralla sisälle sinne itse virastoon ja sitä mukaa kun porukka hoitaa asiansa, niin otetaan uusia sisälle. Tuo jonotus oli kyllä sinänsä hyvin organisoitu, pari vartijaa piti järjestystä ja päästi asiakkaita sisälle, kun jonot sisällä lyhenivät. Olin todella yllättynyt, miten nopeasti pääsin sisään ja ulos siitä puljusta. Amerikkalaiset inhoaa noita virastoja sen takia, että ne on niin tehottomia, mutta olin silti kyllä todella yllättynyt. Sisällä oli 38 tiskiä, joissa kaikissa oli virkailija ottamassa asiakkaita. Sen jälkeen kun pääsi sen virkailijan luo, niin toimitus oli yllättävän helppo. Piti vain maksaa se $120 ja sen jälkeen sain uuden vuositarran kiinnitettäväksi rekkariin ja kävelin ulos. Olin autossa ajamassa pois ja hommaan meni vain 1,5h. Mun mielessä se on vain, koska olin odottanut paljon tehottomampaa palvelua ja suurempaa höpötyksen määrää.

 Vuositarra menee oikealle ja kuukausitarra vasemmalle

Näin muuten jokin aika sitten auton, jonka takalasissa oli Suomen lippu ja rekisterikilvessä luki ”Karelia”. Joku varmaan Suomesta muuttanut. Ihan hauska oli, ensimmäinen kerta kun Suomeen törmäsin autosta käsin. Olisin ehkä oikeasti törmännytkin tuohon autoon, jos näky olisi ollut sama, kuin yhdellä tutulla, joka parkkeerasi autoa tässä viime viikon aikana yliopiston lähellä. Se jätti kadun varteen auton parkkiin yhden kerrostalon viereen ja toisessa kerroksessa oli joku keksinyt viihdyttää koko kansaa pienellä teatteriesityksellä. Siellä seisoi jätkä, jolla oli leijona pehmolelu kädessä, ojennettuna ylöspäin. Samalla toinen jätkä vieressä huudatti cd:tä ja soitti ”Circle of Life” biisiä. En muista mikä tuo biisi on suomeksi, mutta se soi Leijonakuningas leffassa silloin kun se apina nostaa Simban sieltä kalliolta näytille. Sain hyvät naurut tuosta kun kuulin.

Olin viime viikonloppuna aivan täpinöissä, kun löysin tästä läheltä sellaisen karkkikaupan, mikä myy irtokarkkeja! Karkkeja on aina silloin tällöin vähän ikävä, mutta valitettavasti Amerikkalaiset karkit noin keskimäärin ei ole mun herkkuja. Suklaata, leivonnaisia, kakkuja ja kaikkea muuta vastaavaa kyllä löytyy todella hyviä. Tykkään välillä syödä noita kaupasta saatavia cup cakeseja, koska ne on aivan super hyviä ja niitä saa vaikka minkä kokoisina, makuisina ja näköisinä. Yhden cup cake mallin olen jättänyt kokeilematta kuitenkin. Löysin sellasia Just Bieber cup cakeseja.  

"And I was like, Baby, baby, baby oo!"

Amerikassa on hyvin sallittua syödä oikeastaan missä tilanteessa vain ja ihan mitä vain. En nyt tarkoita, että työhaastatteluun mennään pastalautasen kanssa, mutta muuten kyllä. Työpaikalla, luennolla, kirjastossa, autossa, kaupassa, parturissa ja ihan missä vain oikeastaan. Eikä ruuan tarvitse välttämättä olla mitään sipsiä ja karkkia, vaikka yksi professori niitä eilen vetikin samaan aikaan kun luennoi. Moni kaveri tulee aina hampurilaisten tai nuudeleiden kanssa luennolle, eikä siinä ole mitään outoa. Itse asiassa minulla on vain yksi proffa, joka ei syö luennon aikana, juo vain vettä. Kahvin juonti on tietysti ok, mutta moni proffa vetää myös keksejä, leipää ja kaikkea muuta. Itse asiassa meidän enkun proffa tuo aina silloin tällöin keksejä tai muuta vastaavaa ja laittaa paketin kiertämään.

Sallittua on myös pukeutua juuri niin kuin itse parhaakseen näkee. Olen asunut aika monella paikkakunnalla eri puolella Suomea ja joka paikassa ollaan suhteellisen tarkkoja siitä, mitä päälle laitetaan. En sano etteikö suurempien kaupunkien ja pienemmän maakuntakaupungin välillä ole eroja, mutta yhtäkaikki jokainen nainen meikkaa aina ennen kuin lähtee postilaatikkoa kauemmaksi kotoa ja farkut ja kauluspaita on melkein jo pakollinen varuste miehille missä vain Suomalaisessa ravintolassa. Eikä tässä mitään negatiivista ole, mukavahan se on näyttää hyvälle. Kuitenkin joskus on niitä päiviä, että ei haluaisi laittaa mitään kauheaa edustuslookia. Täällä olen huomannut, että ei se ole keneltäkään pois, jos itse kullakin on joskus pieruverkkarit ja huppari päällä. Luennoille voi mennä ilman kravattia ja lenkkarit ovat sopivat kengät asuun kuin asuun. Tuo muuten on erittäin totta täällä. Valtiotieteiden proffalla on melkein joka päivä kauluspaita, siistit farkut, kravatti ja lenkkarit. Siis ihan sellaiset juoksulenkkarit. Tai ei niitä juoksulenkkareiksi täällä kutsuta, mutta kuitenkin. Ne on mukavat ja niillä kävely on paljon helpompaa kuin vaikka pukukengillä, niin mikäs siinä. Ehkä vähän piti venyttää ajatusta pukeutumisesta kun käytiin katsomassa venäläistä balettia jokin aika sitten. Mentiin kavereiden kanssa puvut ja kauluspaidat päällä, niin paikalla oli myös perheitä joilla oli verkkarit ja lenkkarit päällä. Mutta silloinkin ajattelin, että eihän se nyt haittaa. Kyseessä oli kuitenkin yliopiston järjestämä tapahtuma, joka järjestettiin tuolla meidän kulttuurikeskuksessa. Täällä on tiettyjä hetkiä, milloin pitää olla todella siisti ja yliasiallisesti pukeutunut, mutta silloin kun ei pidä, niin täällä ei keskitytä arvostelemaan sitä, että joku haluaa tehdä erilailla. Toisaalta olen Amerikassa kohdannut myös täysin päinvastaista ajattelua. Minnesotassa kun asuin, niin varsinkin yksi opettaja oli aina todella siististi pukeutunut ja sillä oli aika usein joku lyhyt hame ja muutenkin oli laittautunut. Hauska juttu oli, että hän opetti muun muassa sellaisia kursseja, joilla availtiin eläimiä ja opeteltiin luontoon liittyviä taitoja. Kävimme muun muassa istuttamassa puita ja pensaita koulun pihalle. Opettajalla oli piikkarit ja minihame, ja ne jalassa heilutteli pistolapiolla istutus kuoppia pensaille.

Meinasi muuten yhdenlainen vaarallinen tilanne muodostua tässä viikon aluksi, kun sain tiedon, että minun yksi luottokortti oli kopioitu. Olen suhteellisen tarkka ollut kokoajan, että kun maksan kortilla, niin näen sen kortin kokoajan ja muutenkin havainnoin jos jotain outoa tapahtuu. No, joskus se nakki napsahtaa ja todennäköisesti yhdessä ravintolassa oli tuo luottokortti kopioitu. Luottokortti firma oli tämän kuitenkin huomannut, kun olin samaan aikana ollut sekä Starbucksilla L.A.ssa, että Baltimoressa itärannikolla. Tämän tiedon takia jouduin maanantai aamuna lähtemään salilta melkein heti kun olin kuudelta sinne päässyt. Istuin autossa punaisissa valoissa, kun auto alkoi hytkymään oudosti. Hoksasin, että moottorissa oli joku vika, joka sai sen käymään ylimääräisillä kierroksilla ja hytkyttämään autoa. No kun kierrosmittari ei liikahdellut mihinkään ja hytkyminen tuntui johtuvan enemmän auton peräpäästä, niin päättelin uudestaan, että tuskin siellä bensatankissa oli kengurua. Kesti hetken ennen kuin hoksasin, että auto hytkyi, koska kyseessä oli maanjäristys. Katuvalot ja liikennemerkit hytkyivät auton tahdissa ja istuin ratin takana hieman tragikoomisissa tunnelmissa. Joku oli juuri käyttänyt mun luottokorttia parilla sadalla jossain missä lie ja nyt meillä hytkyi täällä vielä maa jalkojen alta. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sen verran hoksasin, että peruutin pois roikkuvien liikennevalojen ja katukylttien alta, jotka olivat suoraan auton päällä. Tuo järistys oli suhteellisen pitkä kestoltaan, mutta kuten nyt voi jälkikäteen todeta, niin aika heikko kuitenkin. Se oli vain 4.4richteriä, eikä täällä tuon kokoiset järistykset aiheuta suurempaa vaaraa, kun kaikki on rakennettu ja hoidettu oikein. Pystyin ihan olemaan ylpeä itsestäni, kun auton takakontti oli täynnä kaikkea mahdollista tarvittavaa maanjäristyskamaa ja varsinkin, kun nostan joka aamu ja yö tietokoneen sohvalle, että jos tulee maanjäristys, niin se ei kilise heti pöydältä lattialle.

Tuolla risteyksessä palmujen katveessa hytkyin maanantai aamuna

Tuota maanjäristystä sitten puitiinkin loppupäivä sekä yliopistolla, että uutisissa. Facebook täyttyi heti päivityksistä, joissa kaikki heräsivät, kun sänky heilui. Myöhemmin luin, että joku näyttelijä oli Beverly Hillsissä tippunut sängystä. Luennolle ajaessa kuulin radiosta, että LAPD, Los Angelesin poliisi, oli antanut tiedotteen, jossa kehotti ihmisiä olemaan soittamatta hätänumeroon maanjäristyksen takia. Tuhansia ihmisiä oli ilmeisesti soittanut 911 ja tukkineet linjat kertoessaan, että maanjäristys tapahtui juuri. LAPD twiittasi aiheesta todeten, että maanjäristystä ei tarvitse raportoida hätänumeroon, olemme erittäin tietoisia siitä. Jälkijäristyksiä ei onneksi tullut, eikä kyseinen järistys myöskään ilmeisesti ollut ennakko järistys suuremmalle. Tai no yksi jälkijäristys oli, mutta se oli niin pieni, että meidän kampuksella sitä ei moni tuntenut.

Vauhtia tuli myös keskiviikkoon, kun kävin ostamassa sitä karkkia tuolta Northridgen kauppakeskuksesta. Ihmettelin kun yksi katu oli ihan jumissa liikenteestä ja itsekin siinä kotiinpäin körötellessä pystyi hyvin maisemia katselemaan. Myöhemmin selvisi, että yksi samansuuntainen katu parin korttelin päässä oli suljettu sen takia, että siellä oli löydetty auto täynnä pommeja. Tuo risteys missä se pommiauto oli löydetty, oli sama, missä on mun parturi ja autopesula. Tuntui siis suhteellisen lähellä. Onneksi ei mitään tapahtunut ja poliisi sai asian pois päiväjärjestyksestä.

Viikonlopun vauhdikkaimmat suunnitelmat on huomenna, kun mennään Disnelylandiin sellaisella yliopiston järjestämällä bussikyydillä. Muuten on aika vaaratonta menoa tiedossa kyllä.

Joku aika sitten oli niin voimakas saderintama täällä pari päivää, että meidän talon pohjakerros tulvi. Kaduista muuttui uloimmat kaistat joeksi ja vettä tuli aivan älyttömästi. Mun auton maavara on aika suuri, mutta jos ajoi ulommalla kaistalla, niin virtaava vesi kosketti osittain auton pohjaa. Se myös liikutti kadun varsiin parkkeerattuja autoja ympäri katuja. 

 Kun käy tankkaamassa, niin toi mainos tv käynnistyy vain siksi aikaa, kun pistooli on ylhäällä, ihan hyvä kikka pyörittää mainoksia ja säästää energiaa samalla. 

Mun autopesulan etupiha. 

Suloinen Sekametelisoppa

Yleensä kun mietin, että mistä tänne blogiin kirjoitan, niin yritän löytää jonkunlaisen punaisen langan ja seurata sitä ainakin suurimmalta osin koko kirjoituksessa. Olen tässä Joulun jälkeen tehnyt vähän kaikenlaista enemmän ja vähemmän satunnaista, ehkä ainoana yhteisenä tekijänä kaikelle on, että on aikalailla kiire. Kylläkin ihan positiivisessa mielessä kiire, mukava on kun viikko pitää paahtaa menemään, että viikonloppuisin ehtii tehdä jotakin. Tai no on kyllä viikollakin tullut pyörittyä siellä sun täällä. Alustuksesta voi siis päätellä, että tämä päivityskin on aikalailla sillisalaatti.

Nyt kun on tullut jo pari kuukautta mentyä aamulenkille heti kuudelta, niin tietää jo, että ketä siellä salilla on vastassa aamulla. Samat tyypit marssitaan melkein samassa järjestyksessä joka aamu sisälle ja tehdään samat jutut. Kotoisa fiilis on kun koripallojoukkueen treenit on samaan aikaan ja tietää kuka on jakamassa tiskillä pyyhkeitä alakerrassa, kun menee salin puolelle lenkin jälkeen. Tuolla salilla voi lainata hikipyyhkeen aina treenien ajaksi, ihan hyvä lisäpalvelu, niin ei tarvitse itse pestä tai ostella niitä. Auringonnousu näkyy tosi hyvin tuolla kolmannessa kerroksessa ja aamulla tuntuu kyllä, että aivotoiminta alkaa samaa tahtia kun aurinko nousee.

Jostain syystä aina kun tulen salilta ja kävelen tänne minun suurtalouteen, niin tuo käytävän väritys tässä talossa jotenkin saa aamupahoinvoimaan. Se tapahtuu vain aamuisin ja tämä alkoi vasta tämän vuoden puolella. Joku, todennäköisesti hieman värisokea, designeri oli päättänyt, että meidän talon käytävien seinät maalataan valkeasta 70-luvun vihreä/punaiseksi! Kyllä siihen meni kuukausi, että tottui. No, aamulla on aina niin kiire, että ei onneksi ehdi pitkään katselemaan niitä seiniä.

70-Luku parhaimmillaan

Tämän vuoden puolella minun kurssit jotenkin mystisesti päätyi kaikki olemaan yhdessä ainoassa rakennuksessa. Yliopistolla on 90 rakennusta ja mä olen joka päivä siinä samassa. Tästä johtuen sekoitan edelleen välillä että missä luokassa milloinkin on tunti, kun eri aineiden luennot on melkein kaikki samassa kerroksessa.  Hoksasin tässä jokin aika sitten myös, että tuo Sierra Complex on toinen niistä rakennuksista jotka ei menneet maan tasalle siinä -94 maanjäristyksessä. Osittain tuolla olisi remontin aika. Tai no, Amerikkalaisen mittapuun mukaan olisi remontin aika. Täällä aika ahkerasti kaikkia paikkoja laitetaan uusiksi.

Yliopiston kirjaston opiskeluun tarkoitetut alueet rempattiin jokin aika sitten

Mun lähiruokakaupassa, tossa Ralphs:issa on huomenna avajaiset, kun ne on rempanneet koko visuaalisen ilmeen ja vähän muutakin siellä. Ehkä parhaana lisäyksenä voisin mainita, että siellä on nyt myös Starbucks! Eli joka kerta kun haen safkaa, niin voin samalla ottaa myös kahvit mukaan. Toisaalta olen kyllä nyt käynyt aika paljon ruokaostoksilla Whole Foods:issa. Se on Amerikkalaisen mittapuun mukaan ylemmän keskiluokan ja vähän varakkaampien ruokakauppa. Sen tavallaan huomaa, kun ajaa parkkipaikalle, niin siellä on suurempia ja hienompia autoja. Whole Foods:issa aloin kyllä käymään vähän useammin sen takia, että siellä on todella mahtava kasvisruokavalikoima ja kaikkea soijasysteemiä, mitä en ole muualla nähnytkään. Mielenkiintoinen huomio on myös, että sieltä ei saa esimerkiksi Coca-Colaa tai Heinzin ketsuppia. Whole Foods pyrkii myymään kaikkea terveellisempää ja parempaa ruokaa, niin nuo ei sille listalle sitten päätyneet.

Viime viikonloppuna itse asiassa päädyttiin motelliin, joka oli Whole Foodsin vieressä. Santa Barbara oli taas yksi mielenkiintoinen paikka Californiassa. Se on sellainen noin 100.000 asukkaan paikka, joka on sellaisessa pienessä laaksossa meren rannalla.  Käytiin Santa Barbarassa hyvin sekalaisella joukolla. 

 Sunnuntaikahvit

 Santa Barbaran Oikeustalo

Välttelin noita muita kansainvälisiä opiskelijoita, jotta tutustuisin mahdollisimman paljon Amerikkalaisiin, mutta nyt kun päätin mennä tuonne kansainvälisten opiskelijoiden joukkoon, niin sieltä kyllä löytyy aktiviteettia. Santa Barbara on 1,5h pohjoiseen Los Angelesista ja meitä oli yhteensä seitsemän ihmistä, jotka nukkui yhden motellihuoneen kahdessa sängyssä. Opiskelijabudjetilla siis. Hengattiin rannalla, käytiin vähän katsomassa nähtävyyksiä ja kaikkea muuta mukavaa. Koska meitä oli yhteensä viidestä maasta, niin jonkin verran kulttuurieroista ja samanlaisuuksista puhuttiin. Korealainen kulttuuri vaikuttaa aika paljon samanlaiselta, kuin suomalainen. Tai ihmisten tavat toimia ja sillä lailla. Hauska juttu oli muuten, en ollut itse aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta englanniksi kun puhutaan, niin Korealla tarkoitetaan Etelä-Koreaa. Olin itse aina ajatellut, että se etelä-osa lisättäisiin siihen joka kielessä.

Jotenkin kaikkialla minne Californiassa menee, ihmiset näyttää siltä, että ne on lomalla. Amerikkalaiseen rentouteen kun lisätään tämä Californian ilmapiiri, niin syntyy sellainen ajatusten ja asioiden yhteenliittymä, että mikä vain on mahdollista. On muun muassa mahdollista kuljettaa rekka-auton korkuista pahvipinoa lava-autolla ja tilata Inn and Out Burgerista viidet ranskalaiset vahingossa. Niistä ranskiksista iso osa meni kyllä roskiin. Californian perustuslaissa on muuten eniten kirjoitusvirheitä koko maailmassa. Tämä johtuu siitä, että kansalaiset voivat tehdä lakialoitteita, jotka sitten Californian lainsäätäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sellaisenaan, eikä niihin sallita muutoksia. Täällä muutokset tapahtuvat oikeasti aikapitkälle sitä rataa, kun ihmiset haluavat tehdä. Ilmeisesti täällä ihmiset näyttää lomalaisille sen takia, että California on yleisesti ottaen Amerikan sisältä ja ulkopuolelta katsottuna paikka, jonne voi tulla ja mennä miten päin vain, ilman pelkoa epämääräisistä rajoituksista .

Valtiotieteiden proffa kertoo todella mielenkiintoisesti kaikki asiat aina luennoilla, niin ei haittaa yhtään, vaikka kyseisen kurssin luennot ovat jo 8 aamulla. Nyt ymmärrän jo paljon enemmän Amerikan lainsäädäntöä ja hallintoa ja ymmärsin muun muassa, minkä takia USA ei aikoinaan allekirjoittanut Kioton ympäristösopimusta. Aika usein Amerikkaa katsotaan negatiivisin silmin sen takia, kun täällä hallitus tekee milloin mitäkin. Noissa kommenteissa vaan puuttuu se ymmärrys, että Amerikkaa ei johdeta Washingtonista muuten kuin hyvin pieniltä osin. Osavaltioilla ja paikallishallinnolla on täällä aika paljon valtaa, mutta erityisesti sitä valtaa on yksilöillä. Jokaisen päivänvarjon väriä ei tarvitse säädellä, koska täällä ymmärretään, että mitä pidemmälle sitä valtion lonkeroa viedään, sitä ahtaammaksi käy yksilön oleminen.

Valtiotieteiden luennolla on käytössä sellainen oppikirjamuoto, mitä en itse koskaan ole käyttänyt. Meidän kirja on netissä. Se on nettiin rakennettu, isolta osin kirjaa muistuttavaksi teokseksi, jonne on upotettu tehtäviä, kyselyjä ja muita kurssiin liittyviä asioita. Aluksi ehkä hieman epäilin tuon kirjan toimivuutta, mutta heti ensimmäisen viikon jälkeen olin jo täysin tämän elektronisen kirjan kannalla. Se kirja hyödyntää laajasti kaikenlaista grafiikkaa, tilastoa ja kaikkea muuta, mitä ei painamiseen liittyvistä syistä pystyisi liittämään kirjaan. Muun muassa videoita on monessa eri muodossa lisätty kirjan kappaleisiin. Viime viikolla kävimme läpi naisten äänioikeutta ja sitä, miten naisten ja tummaihoisten oikeuksien ajaminen on ohjannut myös muiden vähemmistöjen oikeuksien ajamista Amerikassa. California oli yllättäen ensimmäisten joukossa, kun äänioikeutta naisille annettiin. Tulen todennäköisesti aina muistamaan hyvin yksityiskohtaisesti naisten äänioikeuteen liittyviä asioita Amerikassa, koska siihen oli todella hyvä video! Minulle käy joskus niin, että innostun joistakin asioista ihan perusteellisesti ja tämä video on ehdottomasti yksi niistä!  Se kertoo kokonaisuudessaan kaikki isot otsikot ja tärkeät yksityiskohdat. Linkki tuossa otsikossa alla.

Bad Romance, Women's Suffrage

Not to be above but equal to all men, we only ask to be part of this Union. I’m a citizen of this nation!

We cry for freedom, oh hear our voice and see we’re equal to all men.

We, the whole people, not just male citizens formed this most perfect Union!

Sen lisäksi, että olen innostunut Emmy ehdokkaaksi päässeestä opetusvideosta, olen myös alkanut pyörimään auton ympärillä aika paljon. Se rakennus, missä kaikki minun luennot ovat, on aivan vierekkäin yhden parkkitalon kanssa, joten ajan joka aamu luennolle. Saa niin kätevästi oven vierestä parkkipaikan, että en pysty vastustamaan 5-minuutin ajoa verrattuna vartin kävelyyn. Lisäksi olen hieman ottanut selvää muutamasta korjausjutusta tuohon autoon liittyen ja huomannut, että ne pystyy aika yksinkertaisesti tekemään. Tähän päivään mennessä en ole siis kertaakaan edes poltinta vilkkuun vaihtanut autoon. Aiemmin meni niin paljon aikaa talon remontointiin ja muihin kotitalousjuttuihin, että jätin tarkoituksella auton huollon ihan muille. Muun muassa se valokennon vaihto, mistä viimeksi selitin, on todella helppo tehdä itse. Siihen ei tarvitse edes työkaluja! Amazonista saa sen kennon uutena $130,  kun Volvon merkkiliike täällä lupasi $290 koko homman hinnaksi. Innoissani täällä olen nyt lärännyt kohta kaikki 400 sivua Amazonista Volvon autotarvikkeita. Löysin vielä sellaisen hienon videon aiheeseen liittyen. Toisin kuin yleensä, tämä juttu on juurikin niin helppoa kuin tuossa videolla. Kotelo pois, uusi tilalle. Bueno.

Valokennon Vaihto 101

Tämä päivä oli pakko pyhittää stressivapaaksi, joten en tehnyt mitään. En yhtään mitään. Paitsi kävin Auto Zonessa ostamassa palaneen takavalon tilalle uuden ja vaihdoin sen, nyt kun osaan tehdä sen inhimillisessä ajassa. Huomenna sitten taas uusi kierros ja vauhtia Ferrariin. Viikonlopuksi on niin paljon suunnitelmia ja tekemistä, että tämä yksikin vapaa oli vähän liikaa!

Join aamukahvit mukavissa maisemissa, vartti kotoa ja koko Valley näkyy!

Mun Skandinaavinen kulkuneuvo sulautuu hyvin maastoon