The Syyslukukausi

En ole pitkään aikaan kunnolla kertoillut opiskelusta, niin selitän tällä kertaa hieman enemmän siitä. Olen edelleen myös hyvin iloisen hämmentynyt kun olen löytänyt niin paljon asioita, joista olla onnellinen.

Tällä hetkellä syyslukukausi vetelee viimeisiä, joten tenttiin lukemisen sijasta on hyvä keskittyä blogin kirjoitukseen. Samalla tavalla tuntuu jokapuolella maailmaa siivoaminenkin olevan todella mielenkiintoinen tehtävä, kun vertailukohteena on opiskeluun keskittyminen. Itseasiassa jäljellä on enää yksi tentti ja yhden esseen kirjoitus lauantaiksi. Kyseessä ei ole viimeisin eikä vähäisin, vaan juurikin sen kurssin tentti ja essee, joiden arvosanaa jännitän kaikkein eniten. Amerikan talouden historia kurssin arvosanat ovat noissa välikokeissa olleet hieman vaihtelevia ja oikeastaan on hieman sattumaa, että miten se kurssi tuntuu menevän. Ensimmäinen välikoe oli farssi. Sain vain 64%/100%, joka on yhtäkuin juuri ja juuri D, eli läpi hikisesti. Seuraava välikoe olikin sitten 88%, eli B. Arvostelu asteikko on siis parhaasta huonoimpaan A,B,C,D ja F on fail, eli hylätty. F tulee, kurssista riippuen, yleensä jos saa alle 60% oikein kaikista tehtävistä tentissä. Kolmas välikoe Amerikan talouden historian kurssille oli taas sitten 68%, eli vaihteluväli on hieman suurehko ollut. Tämä on kuitenkin osittain selitettävissä sillä, että vaikka olen kaikkiin noihin opiskellut todella hyvin, niin tuon kurssin proffa tekee niistä tenteistä aivan älyn vaikeita. Jokainen kysymys on niin ihmeellisistä pilkunpaikoista, että huh heijaa. Välillä aina päivitellään yhden ruotsalaisen kanssa tätä aihetta, kun meillä hyppii arvosanat suunnilleen samassa mittakaavassa koko ajan kyseisellä kurssilla. Tuo toinen välikoe saattoi mennä sen takia hieman paremmin, kun käytin aivan älyttömän ajan siihen tenttiin lukemiseen. Kyseessä oli porkkana, jossa proffa lupasi, että jos toisesta välikokeesta saa yli 80%, niin se sama arvosana kopioidaan myös ensimmäisen välikokeen arvosanaksi. Se toimi ja hyvä niin, lauantain tentistä en ole niin varma, varsinkin kun tuo kolmas välikoe oli tuollainen floppi vaikka olin lukenut chapterit monta kertaa.

Juttelin vähän aikaa sitten yhden suomalaisen kaverini kanssa siitä, miten monta tenttiä minulla on ollut tänä syksynä. Laskin oikeasti kolme kertaa, että ei tullut virhettä, kun lopputulos oli että minulla on ollut 12 välikoetta, 3 päätöstenttiä, lukematon määrä esseitä ja kirjoitustehtäviä ja vielä olisi tulossa yksi päätöstentti ja esseen kirjoitus. Aivan älytön määrä siis! Pitää kyllä myöntää, että olen oppinut todella hyvin tällä amerikkalaisella tyylillä, missä koko ajan täytyy jotain olla tekemässä. Jos on pakko kolmeen välitenttiin per kurssi lukea keskellä lukukautta, niin aikamoinen sahajauhosekoitus saa yläkopassa olla, jos mitään ei jää mieleen. On paljon helpompi opiskella pienissä osissa noihin tentteihin, kuin sillä tavalla, että lopussa seisoo kunnon nakki, kun tulee yksi iso tentti, johon pitäisi osata monta sataa sivua asiaa. Tämän soveltamista voisin oikeasti suositella suomalaisille yliopistoille ja kaikille muillekin oppilaitoksille. Saataisiin takaisin nousuun ne PISA tulokset ja muutenkin se koulutusjärjestelmä, mitä olen täällä hehkuttanut. Toinen mitä voisi Suomessa soveltaa, on amerikkalainen tenttien tarkistusaika. Jokainen joka tuntee Suomen yliopisto systeemiä tietää, että lain asettama maksimitarkistusaika on 30 päivää. Ensinnäkin, hauskaa tässä on se, että tähän tarvitaan laki, mutta ymmärrän, että järjenkäyttö on Suomessa välillä hieman rajattua toimintaa. Täällähän minulla on tentti yleensä ollut maanantaisin ja tenttien tulokset saadaan takaisin seuraavan luennon aikana, eli keskiviikkona. Tai jos huono tuuri käy, että tentti on keskiviikkona niin joutuu odottamaan seuraavaan maanantaihin. Ja nyt puhun jokaisesta tentistä ja testistä minkä olen täällä koko syksyn aikana tehnyt. Pitää vielä sen verran selventää, että kyseessä on kursseja, joilla osallistuja määrä on välillä 40-160 henkeä per kurssi, eli kyse ei ole mistään tukiopetusryhmäkoosta. Tiedän että tässä vaiheessa Suomessa haukotaan henkeä, jos on kokemusta tenttien takaisin saamisesta. Tämä nopeus johtuu yksinkertaisesti siitä, että Amerikassa ei haluta odottaa yhtään ylimääräistä aikaa minkään asian suhteen. Täällä asiaa katsotaan myös siltä kantilta, että proffat ovat töissä yliopistolla ja tuloksen on oltava sen mukaista. Toisaalta, tiedän kyllä yhden ihan teknillisen syyn siihen, miksi tämä tenttien tarkistaminen on niin nopeaa. Jokaisella kurssilla mikä minulla nyt on, tentit ovat pääosin monivalintoja. Nämä monivalintalomakkeet ovat sellaisen Scantron yrityksen lomakkeita, jotka voidaan tarkastaa laittamalla ne koneeseen. Eli käsin tehdyn työn määrää on vähennetty aika runsaasti. 

Tässä muutama esimerkki noista Scantron papereista. Näissä on musiikin ja Amerikan talouden historian kurssien tenttejä. 

Proffan pitää raportoida arvosanat tietokoneelle ja tietysti käydä läpi kaikki kirjoitusta vaativat tehtävät. Suomalaisilla on ehkä hieman väärä kuva noista monivalintatehtävistä, joten pitää selventää sen verran, että ne eivät ole yhtään sen vaikeampia tai helpompia kuin kokonaan kirjoittamalla tehtävät tentit. Vaikeusaste riippuu molemmissa ihan täysin siitä, miten vaikean tentin proffa haluaa tehdä. Amerikan talouden historia kurssin tentit ovat olleet täysin monivalintoja ja voin sanoa, että paljon mieluummin olisin kirjoittanut esseitä aiheista “sisällissodan syyt” tai “keskuspankin syntyminen” kuin tehnyt niitä super vaikeita monivalinta tehtäviä.

Jokaista tenttiä on vaikeuttamassa se, että kaikki on ajastettu. Kaikkien tenttien pituus on 1,5h ja siinä ajassa pitää tehdä yleensä 60 monivalintaa. Pienin määrä monivalintoja taisi olla 35 yhdessä musiikin välikokeessa, mutta niissä musiikin tenteissä on aina kysymyksiä, joissa näytetään 30-60 sekuntia filmiä ja sitten on siihen liittyviä kysymyksiä. Yleensä seuraavan pätkän näyttäminen oli jo alkanut siinä vaiheessa, kun minä vielä luin kysymystä, mutta kurssin puolessa välissä olin jo tottunut ajastuksen tuomaan kiireeseen ja pystyin toimimaan nopeammin. 

Kiire oli aika useasti myös enkun tunnilla, kun väännettiin kirjoitustehtäviä. Yleisesti käytetty idea enkun kurssin aikana oli, että annettiin tehtävä, esim. “miten uskot että naisten asema yhteiskunnassa voisi parantua”, sitten oli viisi minuuttia aikaa kirjoittaa puoli sivua aiheeseen liittyen ja sitten käsiteltiin aihetta seuraavat 10-minuuttia, jonka jälkeen kierros lähti uudestaan eri kysymyksellä. Enkun kurssi oli siinä mielessä hauska kokemus, että jännitin sen ottamista kaikkein eniten, koska englanti ei ole minun äidinkieli ja kyseessä oli kuitenkin yliopiston kurssi, eikä high school, mistä minulla oli jo kokemusta. Enkun proffa oli niin mahtava, että jännitys muuttui aika äkkiä kunnolla yrittämiseksi ja haluksi onnistua. Tästä seurasi se, että päädyin lopulta kurssin parhaaksi oppilaaksi, mikä oli aika jännää jo sinänsä. Parhaudesta seurasi sellainen positiivinen paine sitä kohtaan, että piti aina olla todella hyvin valmistautunut ja tietää “kaikki”, koska aina kun kukaan muu ei tiennyt tai tehnyt oikein, niin proffa kääntyi minun puoleen ja minähän latelin totuuksia apteekin hyllyltä. Tuolla kurssilla tutustui todella hyvin moniin hauskoihin tyyppeihin ja oli siellä noin 30-40% oppilaista kansainvälisiä opiskelijoita, joten mielenkiintoista oli siinäkin mielessä.

Mantsan kurssi ja siihen liittyvä labra olivat ehkä tavallaan eeppisiä. Istuin aina yhden jätkän kanssa luennoilla, koska meitä molempia väsytti aivan älyttömästi joka luennolla. Tämä johtui ehkä luennon ajankohdasta, 3:30 iltapäivällä syömisen ja aamupäivän kurssien jälkeen, niin ei ihme jos vähän nukuttaa. Siinä sitten kilpaa haukoteltiin ja tökittiin toisia hereille. Labrassa meidän ryhmään vielä liittyi yksi alunperin Philippiineiltä Amerikkaan tullut jätkä, jonka jutut oli aina sitä luokkaa, että niitä ei julkaista tässä koko perheen blogissa. Eilen oltiin vielä kriisiopiskeluja tekemässä tuntia ennen tentin alkua yliopiston Burger Kingissä ja en kyllä ymmärrä miten sellaisella kohelluksella sai aikaan suht hyviä tuloksia. Itse yritin lukea tenttijuttuja läpi ja selitin siinä samalla jotain omaa tarinaa Joulusta tuolle Amerikkalais Philippiiniläiselle kaverille. Samaan aikaan se söi, yritti jutella, yritti opiskella ja myös tekstasi jollekin deitilleen. Voisin melkein vannoa, että niissä tekstiviesteissä oli paljon kirjotusvireitä, mutta ei kuulema. Jotain siitä opiskelusta jäi varmasti mieleen, koska fiilis oli tentin jälkeen suht hyvä. 

Amerikan talouden historia kurssin arvosanaan en halua vielä antaa edes sivistynyttä arvausta, mutta muuten olen aika positiivisella mielellä lähdössä Joululomalle. Englannin essee kirjoitus, musiikki elokuvissa ja mantsan labra kurssien arvosanat on kaikki A. Lisäksi odotan, että mantsan kurssi menisi suht hyvin myös, siitä tulee joko A tai B+, mutta se selviää kotvan kuluttua. Kevään kurssivalinnat tein tuossa jokin aika sitten ja ne ovat:

-Englannin essee kurssi, jatkoa tuolle mikä minulla jo oli

-Kaupunkisuunnittelu, jonkinlainen kombo insinöörimäistä suunnittelua yhdistettynä talouteen ja ympäristöystävällisyyteen

-Länsimaiden historia osa 1.

-Politiikka tieteet, eli vähän niin kuin valtiotieteellistä peruskurssia, mutta Californian ja USAn laeista

Tässä vielä pieni kuvakooste Las Vegasin matkasta. Kävin Vegasissa minun vaihto-oppilasvuoden aikaisen host mom:in luona yhden pidennetyn viikonlopun. Vegasiin ajaa L.A.sta vain viisi tuntia, joten ei tuntunut missään tuon 17-tunnin Oregonin reissun jälkeen.

The Bellagion Joulukoristeita. Nämä on mun mielestä sopivaa kaliiberia. 

Bellagion lampi ja vähän ulkomaisemia.

Miksi mennä Pariisiin, kun Eiffel tornin huipulle pääsee myös Nevadassa.

Ostettiin molemmat uudet kengät edellisenä päivänä, joten otettiin peilikuvia, lähinnä kengistä kyllä, mutta tässä yksi jossa näkyy muutakin kuin kengät.

Varmaan maailman kalleimmat tulppaanit on siinä

Parit asialliset Joulukoristeet

Mä olen kohta sellanen Suomiruoka expertti. Oregonissa tehtiin systerin kanssa pullaa, pappilan hätävara ja lämpimiä voileipä. Vegasissa mä väänsin pullat ja makaronilaatikot yksinäni sillä aikaa, kun host mom oli yksissä juhlissa.

Sain kaikista enkun kurssin esseistä A:n, mutta tästä olen erityisen ylpeä, joten postaan sen suoraan tänne blogiin:

Jani
Professor B.
English 113
3 December 2013

College Should Create Aware Citizens

For me a college education is about becoming civilized. In my opinion being civilized is about two topics that I view as the major tasks for all higher education. First of all, I think a college education should provide students with good critical thinking skills. The second subject college education should cover is moral development of character. Moral development of character and critical thinking go hand in hand. Both of these affect and support each other. If either one is not fully developed, then I believe education has failed to reach its goal. College education provides students with better opportunities and deeper understanding of several subjects in life. For example, college educated person can choose from a wider range of jobs. Good education also helps to make choices based on facts instead of populist claims or advertisement.
            For education to help students make better choices it should provide critical thinking skills that help to evaluate subjects from different perspectives. Being able to think critically means that education should provide various skills that can be used in many different ways. These skills include communication, problem solving and reading comprehension. Good communication skills help students to understand complex situations and behave appropriately in the given situation. Because we live in a diverse and global environment it is a good idea to study at least one foreign language in college. Learning how to communicate in another language is not only about learning the language itself, but is also about becoming aware that certain type of vocabulary or manners might be offensive in another culture. Moreover, another culture doesn’t have to refer to another country. Another culture could form inside of such concepts as a religious group, corporation or school. Every language reflects the culture behind it and studying a new language provides an encounter with something totally different. Therefore, a college education should include studying foreign language but the student should be free to choose which language. After studying foreign language, one will understand that different situations and different people require various kind of communication. Communication in different environments should be something that every college graduate is used to.
            In addition, communication is not all one needs in order to have great critical thinking skills. Problem solving skills, in general, are really important and I think college should teach several kinds of ways to solve different kinds of problems. Mathematical skills and basic knowledge on science provides a good toolkit for many everyday challenges. Mathematics and science help to gain understanding of boundaries in life. For example, science gives the limits that nature has for providing resources to humans. Science and math combined will help to develop efficient and realistic answers on how humans can take advantage of these resources without permanently hurting the ecosystem. Moreover, math is needed by the individual to not only calculate ones finances but also to understand more complex issues, such as the scale of climate change and government spending. However, when science and math are learned in college I think it would be important to learn them through the perspectives of ones major. Though this doesn’t mean that the instruction can’t look at other kind of examples along the way. Learning how to look at things from the perspective of ones major supports specialization towards the end of studies. After all, as students graduate it is expected that they are experts in their field of study.
            Becoming an expert in something means that one understands the subject thoroughly. To understand the subject and to be able to use skills one has learned, good reading comprehension is also imperative. Developing good reading comprehension requires hard work and understanding of several types of texts. College is the place that should teach students to understand the importance of sources, the background of the author and the influence of a possible sponsor that the text might have. Students should read several kinds of texts from newspaper articles to novels. It is also important to read texts that are written from different points of views. After developing critical thinking skills, good college education should provide the opportunity to utilize these skills.
            For a student to apply their critical thinking skills, colleges should also provide, but not demand, students with opportunities for interdisciplinary minors or chances to study liberal arts as part of their studies. I think liberal arts classes support diversified thinking and help the students to look at things from different points of view. For example, Vedika Khemani, author of “Why a Liberal Arts Education Matters” writes that liberal arts offer a whole range of viewpoints that the technical subjects can’t provide. However, the reason why I don’t think liberal arts should be a mandatory part of the college curriculum is the principle of academic freedom. In all areas of life, including college, it is better for the individual to get to choose what to do rather then to be told what to do. A student who doesn’t want to be in college is not going to be a good student. Also, if a student doesn’t want to study certain liberal arts, they shouldn’t have to. Rather than making students study certain liberal arts it is better to support the student to study something in the area of liberal arts. I think taking courses from any other area of study than ones major is just as effective as taking liberal arts courses. For example, if a business student majoring in marketing takes electrical engineering courses it doesn’t matter that both of the subjects are technical ones. A student majoring in marketing will find electrical engineering courses very mind opening experiences. 
            The students’ moral development of character is a subject that should be addressed throughout college education. In the article “College Makeover,” S. Georgia Nugent writes that college should provide an experience of understanding and growth for their students. I think every time a student has to evaluate and make a choice between two or more options it supports this growth. Another way of gaining understanding is that during college the students study certain types of courses. In the article, “How to Get a Good College Education,” the author Jeffrey Hart describes some of the topics that should be covered. Hart states that it is important to know the main historical points and the works of major philosophical thinkers of ones civilization. Knowing history helps to understand the way things are today. Knowledge of history also provides the concept of making a decision and studying the consequences of such decisions. This type of learning experiences help the students to understand what is right and what is wrong, thereby developing one’s character.
            Education should not be a list of mandatory requirements before graduation. College education is not just about gaining credit for courses and finding a job upon graduation. Colleges should educate students so that they became aware citizens. To become an aware citizen, one has to have an open mind, explore opportunities and evaluate options. Civilized citizens will cherish their culture and its traditions but also accept the fact that sometimes there is a need for change. When a need for change occurs educated people will know how to act and most importantly they will act inside the ethical boundaries they have been thought.

Tuossa esseessä oli tehtävänantona kuvailla, mitä koulutus merkitsee minulle. Tehtävä oli siis suhteellisen vapaamuotoinen. Onnistuin mielestäni todella hyvin ja sain aika suuret kiitokset proffalta tuosta mun viimeisestä kappaleesta. 

Muut suuret kirjoitustyöt tuolle kurssille löytyy mun toisesta blogista, joka oli osa enkun kurssia:

English 113A

En usko, että ehdin enää Amerikan puolelta tekemään yhtään blogipäivitystä, koska maanantai aamuna kello 5 täytyy istua jo taxissa matkalla LAX:iin, kun lento lähtee kello 8. Todennäköisesti kirjoitan Joulun aikaan Suomesta käsin tekstin, joka sisältää paljon huonon sään päivittelyä, ylisyömistä ja saunomista!

Very Merry Christmas for Everyone!

Erittäin Hyvää Joulua Kaikille!

Kontrasteja

Elämä on taas hypännyt yhden askeleen eteenpäin, kun tein kaikkein pisimmän automatkan, minkä olen elämäni aikana koskaan ajanut. Ajoin 17-tuntia Oregoniin, yövyin yhden yön motellissa, ajoin kolmen osavaltion läpi ja kulutin farkkuja niin paljon, että varmasti joudun uudet ostamaan. Onneksi tuo Kiitospäivän jälkeinen perjantai, on Blackfriday. Silloin on joka paikassa sellaiset super alennusmyynnit yhden päivän ajan. Tuolla päivällä on ehkä enemmän merkitystä täällä maaseudulla, missä on vähän rajoitetusti kauppoja ja pitää lähteä hieman kauemmaksi, jos haluaa jotain erikoista. Maaseudun ja kaupunkien ero on muutenkin aivan älyttömän suuri Amerikassa. Los Angelesista lähtiessä tuntuu, että omakotitalojen meri jatkuu loputtomiin ja joka kadun kulmassa on ostoskeskus. Tunnin kun on ajanut, niin talot ja muut siviilisaation merkit alkaa pikkuhiljaa häviämään ja lopulta jäljellä on vain semi aavikkoa, jonka päälle tuo Enkelten kaupunkikin on rakennettu

Pari viikkoa sitten meidän enkun proffa piti grillibileet opiskelijoille, joita on tämän lukukauden aikana opettanut. Proffan luokse ajaminen kesti vain puoli tuntia, mutta muuten kyseessä oli kyllä poikkeuksellinen tapahtuma. Ala-asteella muistan, että luokan kanssa käytiin opettajan luona, mutta ei nyt sen jälkeen ole opettajien tai proffien luona tullut käytyä. Kyseessä oli erittäin elokuvamainen naapurusto, jossa oli valkeat aidat etupihalla ja nurmikot täydellisesti leikattuina. Tuo enkun proffa on New Yorkista kotoisin ja tykkää kertoa paljon esimerkkejä omasta elämästään ja lapsistaan. Grillibileissä juteltiin vähän kaikenlaista ja selitin sitten, että aion saada kandin valmiiksi nyt alkukeväästä ja hakea sitten tänne CSUN:iin, tai jos en pääse jostain syystä CSUN:iin, niin sitten jonnekin muualle täällä Californiassa. Kerroin että olen harkinnut yhtä San Bernardinossa olevaa osavaltion yliopistoa, jossa on sama pääaine tarjolla, kuin mikä minulla nyt on. Tuo San Bernardino on hieman kauempana L.A.n keskustasta kuin tämä Northridge, mutta se on enemmän sellainen yksittäinen pienempi kaupunki. Enkun proffa kun kuuli näistä minun varasuunnitelmista, niin sen naama meni heti hieman sellaiseksi epäileväksi. Sitten se sanoi jotain, mitä ei kyllä Suomessa kovin usein kuule. Proffa totesi: “Sä olet sen verran paljon kosmopoliitti, että ei ole hyvä vaihtoehto hakea sinne”. Tuossa oli ihan kiva osoitus siitä, että Amerikassa ei niinkään menneisyydellä ole väliä, vaan se, mitä kyseisellä hetkellä teet, määrittää jokaisen olemisen. Suomessa ihmisillä on ehkä hieman vaikeampi päästää irti vanhoista asioista, tai sopeutua siihen, että ihmiset ja asiat muuttuu. En ehkä itsekään ole aina kovin helposti vanhoista asioista päästänyt irti, mutta täällä oppii aika nopeasti, että se kivi joka ei pyöri, sammaloituu aivan varmasti.

Automatkan aikana Oregoniin ehti nähdä paljon kaikenlaista ja kyllä miettiäkin. Aluksi tuntui hieman hurjalta ajaa 120km/h sellaisella tiellä, jossa vastaantuleva liikenne on viereisellä kaistalla ja L.A.n seitsemän kaistan sijaan yhteen suuntaan meneekin vain yksi kaista. Vähän aikaa kun tuota nopeutta oli ajanut, niin huomasi, että tie on viivasuora ja vastaan tulevaa liikennettä  on niin vähän, että oikeastaan aikalailla sama mikä nopeusrajoitus oli. Amerikkalaiset myös ajaa siinä mielessä aika siivosti, että toisille autoille annetaan tietä, ja hitaampien perässä ei aleta ajamaan niin lähellä, että ajatus ei mahdu puskurien väliin. Tiet olivat niin suoria, että melkein koko matka Nevadan ja Californian läpi voidaan selittää näin; puoli tuontia suoraan tasaista tietä keskellä aavikkoa, seuraavaksi tulee suora ylämäki vuoristoon ylös puolen tunnin ajan ja viimeisenä puoli tuntia alamäkeä vuorilta. Ja sitten sama monta kertaa uudestaan. 

Tie vie

Ensimmäisenä päivänä yhdeksän tuntia ja seuraavana kahdeksan tuntia. Päätin yöpyä välissä motellissa ja lähteä yhden päivän aiemmin. Musiikin esitelmää en saanut siirrettyä, mutta kuultuani, että kyseessä oli vartin esitelmä, eikä puolen tunnin, kuten aiemmin olin ymmärtänyt, sovin ryhmän kanssa, että teen kirjoitus osasta suuremman osan ja muut pitää esitelmän. Hauska sattuma on myöskin se, että olen monta kuukautta ajellut L.A.ta ympäriinsä ja ensimmäisen kerran kun eksyn, niin se tapahtuu seitsemän tuhannen asukkaan kylässä. Mutta syy oli todella kurantti, etsin sitä kylän ainutta kahvilaa, joka ei muuten ollut Startbucks. Ajo-ohjeet mitä sain motellin respasta, olivat: käänny ensimmäisistä valoista oikealle, aja suoraan ja kahvila on oikealla puolella. Koska kahvila ei siellä ollutkaan, ajelin sitten hieman suurehkoja ympyröitä ja lopulta päädyin jonnekin tehdas alueen takaosan asuinalueelle ja en oikeastaan ymmärrä miten sitten lopulta eksyin. Ehkä suurin syy oli se, että olin jotenkin Joulufiiliksissä ja Kelly Clarksonin Joululevy saattoi olla hieman liian kovalla ja mennä ajatusten yli aivotoiminnassa. Joulufiilis ja Suomifiilis muuten tuli myöskin luotua tuossa matkan kuluessa. L.A.sta lähtiessä lämpötila oli +26 ja matkan aikana pysähdyin yhden kerran, mutta Californian puolella. Pohjois-Nevadasta autosta ulos tullessa minulla oli ohuet farkut, t-paita ja kangaskenkät, jotka antaa jalkojen kivasti hengittää lämpimässä ilmassa. Nevadassa kenkien tuuletuksen taso oli aika eksponentiaalisella tasolla. Winnemucca nimisessä kylässä lämpötila nimittäin oli -2 ja pieni raikas ilmavirta puhalsi läpi aavikon ja läpi minun California-dreaming vaatetuksen. Voin sanoa että matkalaukut hyppäsivät suhteellisen nopealla tahdilla autosta ulos ja motellin aula löytyi reippaalla tahdilla.

Motellin aamupala. Aikalailla hyvä oli, varsinkin kun vertaa siihen, että olin varautunut Bates motelliin kera Nevadan moottorisahamurhaajan. 

Ennen Nevadan hypotermia lämpötiloja ehdin ajaessa miettiä kaikenlaista. Todella monien kavereiden ja muidenkin suusta olen useasti kuullut, että he eivät pidä amerikkalaista, koska täällä kaikki pyörii rahan ympärillä ja kukaan ei ajattele mitään muuta. Olen huomannut, että tuossa ajatusketjussa on väärinkäsitys, jota ei pysty leffoja katsomalla korjaamaan. Amerikkalaisten on pakko ajatella aina talouteen liittyvät asiat läpi, koska jos oikeasti on vastuussa itsestään, niin silloin on osattava laskea dollareita ja laittaa ne riittämään. Tuo edellinen on kuitenkin lopulta vain todella pieni osa amerikkalaisten elämää, hieman samalla tavoin, kuin KELA:n lappujen täyttäminen on arkipäivää suomalaisille. Lappujen täyttämisen ja omalla vaivalla ansaittujen rahojen käytön ero on kuitenkin siinä, että ensimmäisestä tuntuu seuraavan inho saatujen rahojen vähyyttä kohtaan ja viimeisestä kiitollisuus siitä, mitä kaikkea on saanut. Näitä kaikkia ja monia muita kiitollisuuden aiheita Kiitospäivänä on sitten tarkoitus muistaa. Olen itse tiennyt ja ymmärtänyt edellä mainitut asiat aiemminkin, mutta minusta tuntuu, että näiden edellisten kuukausien aikana olen alkanut oikeasti ymmärtämään, miten paljon syitä olla kiitollinen minunkin elämästäni löytyy. Enkä nyt viittaa mihinkään tavaroiden osteluun tai kullattuihin ovenkahvoihin, joita en kyllä ole vielä tavannut. Sellaiset asiat, kuten yliopiston ruoka, hienot kaverit ja sukulaiset ja hyvä koulutus tuntuvat todella etuoikeuksilta ja hienoilta asioilta. Enkä ole näitä asioita oppinut sitä kautta, että Amerikassa näkisi niin paljon niitä huonompiosaisia, paremminkin päinvastoin. Olen tavannut täällä todella paljon hyväosaisia ihmisiä, jotka ovat todella kiitollisia ja onnellisia kaikista asioista, joita heillä on. Uskon kyllä että Suomessakin ihmiset ehkä jossain todella syvällä mielessään ainakin välillä ovat kiitollisia tai ainakin onnellisia omasta elämästään, mutta se ei oikein näy ulospäin. Koululaisten mielestä kouluruoka on kamalinta, mitä he ovat ikinä suustaan alas laittaneet ja työttömien mielestä sosiaaliturva Suomessa on vitsi. Mitähän kumpikaan noista tai monista muistakaan ihmisistä sanoisi, jos kouluruoka vaihtuisi Mäkkäriin ja sosiaaliturvaa ei oikeasti olisi. Lopputulos voisi hyvinkin olla ruuasta nauttiva tai työpaikasta kuin työpaikasta iloinen kansalainen hymyllä varustettuna.

Syvällisten ajatusten ja paremman vaatetuksen saattelemana lähdin keskiviikkona ajamaan toista kierrosta Oregoniin päin. Koska kahvinetsintäepisodi ei tuottanut tulosta, aloin aktiivisesti tihrustamaan joka liikennemerkin ja mainoksen joka vastaan tuli.

Tihrustin myös pari näköalapaikkaa, jotka sattuivat kivasti matkan varrelle. Maisemat oli todella mahtavat.

Valitettavasti vastaan ei tullut kahvilanmainoksia, mutta kaikkia muita hauskoja merkkejä kyllä. Californiasta Nevadaan siirryttyäni parhaat liikennemerkit koskivat eläimiä. Melkein heti kun osavaltio vaihtui, oli tien vieressä 65mailia tunnissa, 105km/h, nopeusrajoitus. Heti seuraavassa liikennemerkissä luki “Varo tiellä olevaa karjaa”. En voinut muuta kuin alkaa nauramaan, koska toivoin, että kaikki pyhät lehmät pysyvät poissa tieltä sinä päivänä. Päästyäni Oregoniin olin todella onnellinen, että en ajanut mutkikkailta teiltä ojaan ja olin löytänyt kahvia paikasta jossa oli merkki, “Unohtumattomat vessatilat”. Valitettavasti olin jo ehtinyt käydä viereisen bensiksen oikeasti unohtumattomissa vessatiloissa. Jos jostain vessatiloista voi sanoa, että siellä on kuvattu kauhuleffa, niin edellä mainitun bensiksen vessat ovat takuulla ollet siinä leffassa. 

Syy Oregoniin tulossa kuitenkin oli todella kiitollisuuden arvoinen. Sain nähdä siskoni, jonka isäntäperheen vieraana olin kolmen päivän ajan! 

Kiitospäivän halaus