Made in Finland

Ulkomailla asuminen aiheuttaa usein outoja tilanteita ja mielenmyllerryksiä jo heti alkuvaiheessa. En voi kieltää etteikö minulla olisi ollut noita outoja tilanteita. Suurin osa niistä on ehkä kuitenkin lopulta luokiteltavissa jänniksi tilanteiksi eikä niinkään oudoiksi. Oudot ja vieraat tilanteet tuottavat yleensä stressiä ja aiheuttavat ärtymystä uutta maata kohtaan. En ole kuitenkaan tällaista kokenut missään mielessä. Olen jopa aiempaan verrattuna osittain hypännyt täysin tuntemattomiin tilanteisiin ja paikkoihin enkä varmasti Suomessa olisi niihin vahingossakaan joutunut.

Useilta uusilta tuttavilta on mennyt monta hetkeä ennen kuin edes hoksaavat, että saatan ehkä olla muualta kuin Amerikasta. Tämä johtuu osittain Callifornian kulttuurin monimuotoisuudesta, mutta osittain ehkä siitäkin, että pystyn suhteellisen hyvin kommunikoimaan ja hoksaamaan asiat samanlaisilla vitseillä kuin amerikkalaiset. Ilmeisesti minun ulkonäkökin jotenkin tippuu johonkin californialaiseen stereotypiaan, koska eilen yksi tyyppi sanoi, että näytän ihan “California guy:lta, mistä päin Californiaa olet kotoisin?” Blondit hiukset, shortsit ja t-paita niin yhdistelmä oli kuulema ihan surffarijätkän näköinen. Meni siis täydestä sekin osio.

Edellinen episodi yhdistettynä siihen, että pysyn aina aikataulussa (vaikka välillä tiukkaa tekee) ja pystyn antamaan tilaa monenlaisille ihmiselle sujauttaa minut välillä hieman liiankin hyvin tähän ympäröivään yhteiskuntaan. Joillakin kansainvälisillä opiskelijoilla on oikeasti haastetta siinä, että kun luento alkaa 9:30 niin se alkaa silloin, eikä 9:34. Olen muutaman kerran joutunut oikeasti miettimään, että mistä minut oikeasti pystyisi erottamaan suomalaiseksi. Ja nyt siis unohdetaan se, että pidemmällä juoksulla minulla on kuitenkin tietynlainen aksentti englannin kieltä puhuessa.

Nämä ajatukset ovat tulleet mieleen usein silloin, kun olen joko tehnyt englannin läksyjä tai ollut englannin luennolla. Englannin proffa on todella kiinnostunut kaikista kansainvälisistä opiskelijoista siellä kurssilla ja meitähän on kolmasosa. Siellä on monta kertaa kirjoituksien aiheena ollut juttuja, joissa on sanottu, että saa kirjoittaa myös miten jossain toisessa maassa tehdään asioita tai millä tavalla asiat ovat erilailla Amerikassa. No olen tätä sitten hyödyntänyt monesti ja aina lopputulos on sama. Se miten Suomi eroaa Amerikasta on määriteltävissä muutamalla lauseella. Aivan älyttömän hävyttömän korkea verotus ja aivan ihmeellisen suuret ja kaiken kattavat valtion maksamat super edut jokaiselle. Toinen ero johon aina jotenkin päädyn on ihmiset. Amerikassa on rento, tervettulleeksi toivottava ilmapiiri ja paljon kaikenlaista yksittäisten henkilöiden järjestämiä kerhoja, kissanristiäisiä ja urheilutapahtumia. Suomessa on hiljainen, sulkeutuva, piiri-pieni-pyörii tunnelma jokapaikassa. Ja täältä päin katsottuna jokainen juttu mitä Suomessa tapahtuu on valtiollinen järjestely johon on enemmän asetuksia kuin Mannerheimintiessä risteyksiä. En halua olla mitenkään liian negatiivinen, mutta silti tuo edellä mainittu on totta. Jos olen jotain oppinut täällä, niin sen, että Suomi on hieno paikka, koska nuo valtion järjestämät palvelut on todellakin kaiken kattavat. Yhteiskunta on todella tehnyt aivan älyttömästi töitä, jotta jokainen vaikka väkisin vedetään samalle linjalle muiden kanssa, hyvässä ja pahassa. Tunsin jopa ylpeyttä kun koko luokka kääntyi katsomaan kun totesin, että Suomessa kukaan ei maksa suoraan omasta pussistaan mitään koulutuksesta tai terveydenhuollosta. Kuitenkin olen myös tullut tulokseen, että suomalaiset eivät juuri tämän takia osaa arvostaa sitä kaikkea mitä valtio tarjoaa. En ole englannin tunnilla edes viitsinyt ottaa puheeksi, että todennäköisesti Suomen yleisin kahvipöytäkeskustelu koskee sitä, miten valtiolta ei saa mitään. Näiden ajatusten jälkeen fiilis on aika tyhjä. Olen monena päivänä oikeasti pitkään miettinyt, että jossain pitää olla se hyvä Suomen yhteiskunnassa, joka on saanut aikaan sen järjestelmän, mistä on kuitenkin putkahtanut ainakin jonkun verran hyvääkin. Ja hyväksi en nyt halunnut alkaa nimittää ylimitoitettua verotusta ja aliarvostettuja hyvinvointipalveluja.

Sitten muistin yhden artikkelin, minkä yksi suomalainen kaverini oli linkittänyt Facebookissa jokin aika sitten. Kävin lukemassa The Atlantic:in ylistyksen Suomen Skandinaavisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja mieleeni tuli PISA tutkimus. Tässä välissä olin ehtinyt jo keskustella englannin proffani kanssa siitä, että hänen perheensä suunnitteli todennäköisesti matkaa Suomeen ensi kesänä.  Tästä innostuneena kirjoitin hänelle aivan extempore “lyhyen” esittelyn Suomesta. Tätä artikkelia kirjoittaessa keksin sen, mistä huomaa, että olen Suomesta. Tämä vastaus selitti myös sen, mikä on auttanut Suomea kehittymään sellaiseksi kuin se on pitkällä aikavälillä tullut, liberaaliksi hyvinvointivaltioksi Skandinaviassa. Koulutus! Koulutus ja sen ylenpalttinen arvostus oli Suomen ja minun suurin ero USAhan verrattuna. En varsinaisesti halunnut löytää mitään suuria eroavaisuuksia itseni ja amerikkalaisten välille, mutta halusin jotain, josta olla ylpeä kun kerron mistä olen muuttanut tänne ikuisen auringon alle. Nyt kun suomalaiset eivät enää voi kertoa Nokian menestystarinaa, tämä oivallus tuli todella tarpeen.

Englannin tunnilla kirjoittamamme essee siitä, mitä koulutus minulle merkitsee antoi todellakin hyvän esimerkin siitä, mitä koulutus on Suomessa ja mitä se on Amerikassa. Amerikassa koulutus hankitaan, jotta päästään töihin. Tottakai siinä välissä tapahtuu monenlaista kehitystä joka suuntaan, mutta täällä koko koulusysteemi ala-asteelta yliopistoon pohjautuu kilpailuun. On huonoja ja hyviä ja surkeita ja parhaita yksilöitä. Tämä kannustaa kyllä yksilöä todella hyvin ja monessa mielessä olen tämän kannalla, mutta silti. Suomessa koulutuksen päätarkoitus on tuottaa sivistyneitä, tasa-arvoisia ja  vuoropuheluun kykeneviä yksilöitä. Arvaan että monet muut kauppatieteilijät ajattelevat tätä lukiessa, että hohhoijaa; Suomessa kilpaillaan myös ja työpaikat ovat kiven alla kesäduunista alkaen. Juu, kyllä ovat, mutta voin kertoa, että yksikään suomalainen kauppatieteilijä ei pärjää nopeudessa, kilpailuhalukkuudessa tai työtuntien määrässä amerikkalaisille, joten se polku kannattaa unohtaa. Suomen vahvuus on siinä, että koulutus ei tarjoa vain työpaikkaa. Koulutus tarjoaa ymmärrystä ja suhteelisuuden tajua ja vasta kolmantena sitä taloudellista puolta. Tämä punainen lanka on ollut lähivuosina kateissa Suomessa, mutta ehkä se löytyy seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Se minun “lyhyt” Suomi esitelmä englannin proffalle muuttuikin tämän ajatusketjun jälkeen neljän sivun pituiseksi esitelmäksi, joka painottui koulutukseen. Ehkä ensi viikolla kuulen tarkemmin, mitä proffa sai siitä irti. Toivottavasti sen mitä eniten painotin! 

Itseni löytämisen jälkeen pystyin taas paljon paremmin keskittymään kaikkiin käytännön asioihin. Kaksi edellistä viikkoa on mennyt tehdessä hard core määräisiä läksyjä ja vapaa-ajalla olen juossut jos jonkinlaista asuntoa katsomassa. Lisää torakoita en löytänyt, mutta yhden luukun kyllä, minne pääsen huomenna muuttamaan. Aamulla on tiedossa asunnon siivous, IKEA reissu (YLLÄTYS!) ja kamojen kanto yliopistolta tuohon tien toiselle puolelle. Ei kannata siis lähteä merta edemmäs kalaan, koska uusi mökkini löytyy vieläkin lähempää luento rakennuksia kuin tämä nykyinen. Kyseessä on sellainen huoneen kokoinen yksiö, jossa on jaettu kylppäri seinän takana olevan hemmon kanssa. Kaikki muut katsomani asunnot olisivat olleet sen verran isompia ja kalliimpia, että en oikein nähnyt järkeä muuttaa niihin. Huomenna on kuitenkin aivan mahtava päivä! Olen vääntänyt eilisen ja tämän päivän aikana kaikki läksyt maanantaille valmiiksi, joten olen ready to go suoraan aamulla. Ja voin luvata, että mun luukusta tulee MADE IN FINLAND näköinen!

Liitän tähän loppuun sen tekstin, minkä lähetin enkun proffalle. Kieli ei ole täydellistä kirjakieltä, koska tämä oli sellainen vaapamuotoinen ylimääräinen teos. Valitettavasti tämä on saatavilla vain englanniksi.

Brief Introduction About Finland, Emphasis on Education

I thought I would write this because it is a lot easier to understand the Finnish education system, if it is presented as whole and not just partially. Education system is the one thing in Finland that basically everyone are proud of. Also during the last ten years or so Finnish people have realized the value of our education.  

Here is a really good picture of the Finnish education system and around what ages we are at certain grades. I also thought that the article gives an adequate summary of the education system and how it works. The article gives the technical view but I think that the YouTube video attached to it also gives a good idea about the comprehensive school.

http://www.ncee.org/programs-affiliates/center-on-international-education-benchmarking/top-performing-countries/finland-overview/finland-instructional-systems/

There is a choice between vocational school and upper secondary school (High school). High school teaches most of the things that in America are thought during first years of college. I was an exchange student in Minnesota after my 9^th grade before my high school in Finland. Basically everything that was thought in Minnesota I had already studied in Finland during comprehensive school. This is why I said in class that the GE requirements here in America represent high school for me. By saying this I don’t mean that the Finnish system is better or that the American system is not as good. I think this difference comes from the education system in whole. In Finland we apply to either vocational school or high school. Apply, in this case, means that we use our degree and GPA from comprehensive school to try to get wherever high school or vocational school one wishes to get into.

            Vocational schools provide the GE requirements for their students in a similar way to high schools. The difference is that there is not as many courses of each GE requirement in vocational school as there is in high school. For example, the minimum requirement for studies in foreign languages and psychology is not as wide as in high school. In Finland a lot of responsibility is put on the students when we enter high school. Learning responsibility in high school (or vocational school) is also supported by the fact that many Finnish kids move out from their parents’ house in the beginning of their high school. I personally haven’t lived at my parents’ house after I was 16 years old. After America I moved into a larger town (1 hour away from my family) to go to high school. Actually After studying one year in my first high school I transferred to a high school Helsinki, which is six hours away from where my family lived.

After Finnish students are done with high school we can apply for either university or polytechnic (or go to vocational school if one feels like it). These polytechnics are more often called universities of applied sciences, even though they are not allowed to grant masters degrees. The picture says that one could study “a polytechnic master’s degree”, this is actually called “an upper bachelor’s degree.” This difference seems pretty minor, but there is a huge difference when one enters the business world. Finland is “over educated” meaning that such a large portion of the population has bachelors or master’s degree that it effects the jobs one can obtain with a bachelor’s degree. It is not unusual or undervalued that a person with a bachelor’s degree on business is working, for example, as a cashier. When students enter university, it is expected that they study for master’s degree right after bachelor’s degree.

The education system in whole is very flexible in terms of if one has chosen something than they don’t like. It is easy and very regular that students from high schools change to vocational school or vice versa. Also the change of university to university of applied sciences or vice versa is very regular. There are also a number of students who choose to study one master’s degree first and then they continue with another major to study their second master’s degree. For what I know many students study MBA first and then master’s degree in law the second, but all kinds of combinations are regular.

All higher education has, what we call in Finland entrance exams. These exams are based on subjects of ones to be major. Specific books to know in the exam are assigned for specific majors. For example, when I applied to university I had to study four different books that were business major related. Basic economics, management, marketing and finance. This entrance exam system is highly supported by the students because it is said that it gives equal opportunity for everyone, even those who did not perform their very best in the high school matriculation exams. Points from the entrance exams and points from the matriculation exams form the total amount of points and define who is accepted to the university. There is no limit on how many times or what age one should be to apply for university. Students from vocational school are also eligible to apply to university but the vocational school degree doesn’t give the prospective student as many points as high school degree.

Finnish people value education in many areas of life and it is also seen in the requirements for many jobs. To give a couple of examples, all the librarians have master’s degree, also all teachers throughout the education system have master’s degrees. Even in kindergarten all of the instructors have bachelor’s degrees and most of them have master’s degrees. Most of the Finnish families are very open for the idea of what their children should be when they grow up. The most common phrase from a parent could probably be “I want my kid to be happy and what ever he/she wants to study is ok as long as they make a living out of it.”

I am not sure if you are aware of the Pisa research but that is the first thing that made the Finnish education system well known in many countries.

Short article and a video about the Finnish success in the PISA exam; There is also a short interview of our former education minister.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/8601207.stm

At the end I want to include some general information about Finland because I happened to remember a pretty good article in the Atlantic.

http://www.theatlantic.com/international/archive/2013/07/the-secret-to-finlands-success-with-schools-moms-kids-and-everything/277699/?single_page=true

Unfortunately most of the Finnish people at the moment don’t recognize how generous our welfare is or that such things like wider diversity would benefit Finland. Anyhow the welfare system enjoys a wide support among all social classes in Finland, even the very rich who pay the most.

Here is an interesting article about one part of our welfare the “Baby box” which became very famous in Britain after BBC published it on their news.

http://www.theatlantic.com/international/archive/2011/04/finlands-baby-box-gift-from-santa-claus-or-socialist-hell/237240/

In the long run Finland has always managed to get everyone treated equally and to start from the same line. This wide spread “middle-classnes” has literally spread among all the most powerful and richest people in Finland as well. To give a good example, our former president (the second female president in the world) was known for where she did her shopping. She would walk from the President’s Palace (Finnish White House) to a supermarket and do her grocery shopping herself. And she never had bodyguards with her, never. When Madonna visited Finland she also did her shopping herself. Nothing special was done for her, but she had her own bodyguards with her. Finnish people are known for leaving the popular people “alone” because the respect for privacy is very high. 

Finlands’ economy is in a pretty good shape but it is going through a large reformation after Nokia. The worlds’ economic crisis didn’t really hit Finland all that bad because the economy was build on a stable ground. Finland had a bank crisis at the end of the -80’s until the beginning of the -90’s. After this crisis banks have taken care of their stability a lot better and none of the Finnish banks or finance system was in danger during the crisis of the -21^st century. All though another type of “crisis” did develop. Nokia was the engine that pushed Finland to produce and develop technology. Since Nokia has fallen during the time of smartphones the Finnish economy has struggled to keep up with new inventions and technologies to keep the export driven economy going. Many new technology based companies have developed after and during Nokia but Finland is still working on adjusting. A good example of the aftermath of Nokia is probably Rovio (Angry Birds).

In my opinion the worlds’ economic crisis and the fall of Nokia affected Finland in two ways:

First, the technology and non-technology export industries of Finland suffered some losses because of the economic situation in the world. These industries include the lumber industry and steel industry. Finland produces a lot of investment type of products that are usually not in high demand during bad economical times. These together caused some losses of jobs and made some parts of the country very highly affected economically.

Second way the economic situation of Nokia and the world effected Finland is political. Our last parliamentary election was what I would say a disaster. We have eight parties that always get enough votes to get representatives to the parliament. One party has never had over 50 percent of votes in the Finnish parliament so governments are usually built around two to maximum of four parties. Maybe this is one of the reasons why Finnish political decisions hardly ever arouse large disagreement. Almost every time a law is made it is based on such a wide variety of opinions that everyone feels they are getting something. Anyhow, the last parliament election in 2011 caused wide disagreement among people for who or what is to blame for the downhill of the Finnish economy. The “True Finns”, party on the very right especially with their religious views and immigrant opinions got 19% of the votes. Their agenda included topics as follows: Finland is taking too many immigrants and the welfare given to the immigrants has caused the actual Finnish population to suffer, European Union is taking what is left of the Finnish money and shipping it to Greece and Spain, minorities like homosexuals and Finnish Swedes (This has nothing to do with Sweden, they are just Finnish people who talk Finnish Swedish, a version of the Swedish language) rights are too wide and these minorities ruin the actual Finnish culture. Because of the confusion caused by these subjects the government was formed by six parties. This “rainbow government”, as it’s called, can’t really do any dramatic changes because there are parties from the conservative and liberal sides and from the left and right. 

After the election and the (what I would call) minor economic challenges the welcoming, forward oriented, open Finnish culture was pretty much broken. I can honestly say that the night after the election I was very mad. I was very upset for the Finnish politicians because a couple other parties had also started to show signs of the True Finns ideology in hope of gaining some of their votes. Most of all I was mad for the Finnish people. Finnish people are richer than ever, Finnish people are all so very highly educated and still there was that many people who voted for the “next from the nazis”. Before the election Finland was, for all my life, been in the frontier of supporting the rights of minorities and slowly developing a culture that would welcome immigrants as well. 

Because of the education system we have an old saying in Finland

“Finland has the stupidest politicians in the world but in the contrary we also have the smartest people in the world”

I was ready to change that saying for something else though.

Finland definitely has done a great job in getting everyone on the same line financially and other means too. I think that the political and economical challenges will be answered and the country will get back in line with the rest of the liberal Scandinavia. Most of all I believe that the answer will finally come from the education system.

Jännä Juttu

Englannin kurssin tehtävät tulee uniinkin jo, joten aloitan sillä. Kävin tänään siellä LRCssä, opiskelijan tukikeskuksessa. Sinne piti siis mennä tuon englannin esseen kanssa, joka on vasta ensimmäinen raakaversio. Meillä oli aiemmin tällä viikolla noihin esseihin liittyvä arviointi päivä. Jakauduttiin neljän hengen ryhmiin ja jokainen luki toistensa esseet ja antoi palautetta etukäteen jaetun tehtäväpaperin perusteella. Kehitysideoita, parannusehdotuksia, mikä oli hyvää, mistä saisi lisää tekstiä ja sillälailla. Itse en saanut mitään suuria ehdotuksia mihinkään suuntaan eikä ainakaan muiden opiskelijoiden mielestä ollut suuria kielellisiä virheitäkään. No ajattelin, että kunhan kuulen proffalta ja tuolta LRCstä palautetta niin eiköhän sitä löydy vaikka mitä. Tänään sitten menin aamulla tuonne kirjastoon, missä siis se LRC on. Lopputulos oli se, että siellä se ohjaaja oli sitä mieltä, että se on todella hyvin rakennettu, perusteltu ja etenee kaikinpuolin oikealla tavalla. Muutamia, viisi kappaletta, pieniä artikkelivirheitä ja sellaisia sieltä löytyi. Olin hieman niin kuin kysymysmerkki, että ohoh. Sehän sitten menikin ajateltua paremmin se esseen kirjoitus. Olin ihan onnellinen ja join lämpimän kahvin ja söin hyvin kaloripitoisen sämpylän palkinnoksi hyvästä työstä. Työstä johon oikeasti upposi viime viikolla kahtena eri iltana yhteensä kuusi tuntia. Sen verran palaan siihen sämpylään, että en ymmärrä miten yhteen sämpylään saa ahdettua 1003 kaloria! Oikeasti, siellä oli taulukko siihen, mitä se yksi sämpylä sisälsi. Kyseessä ei siis ollut mikään majoneesimössö. Olin kuitenkin niin nälkäinen, että söin tämän kaloripommin. Sain katetta sämpylän syönnille vielä myöhemmin aamupäivällä lisää. Proffa lähetti oman palautteensa ja ainut mitä oli kirjoitettu oli: “Todella hyvä ensimmäinen  versio!” Ou jes! Ostin muffinsin muuten kans, ei hävetä enää lisätä tässä vaiheessa. 

Tässä linkki tuonne englannin kurssin blogiin. Meidän piti luoda tuo tätä kurssia varten. Sinne on laitettu osa noista kirjoituksista mitä on tehty. Progression One otsikon alta löytyy ensimmäinen versio mun esseestä: What College Education Means to You. 

English 113 Blog

Aloitin muuten jo reippaasti etukäteen sen uuden luukun etsimisen. Luukku saatta kyllä ollakin edelleen sitten sopiva sana kuvaamaan sitä, mitä ikinä tulen löytämäänkään. Jos Helsingissä onkin vaikea löytää jotain yksiötä, niin siellä sentään jokaisessa yksiössä voi asua. Täällä ei ihan sillälaila homma toiminut. Soittelin eilen puoli päivää erilaisista yksiöistä ja muista asumisjärjestelyistä. Yritin siis löytää jotain, joka olisi inhimmillisen matkan päässä yliopistosta ja jotenkuten saavutettavissa taloudellisten raamien suhteen. Eilen en oikein mitään järkevää saanut, vaikka soitin hieman yli kahteenkymmeneen paikkaan. Aika monessa paikassa ei joko ollut tarjota juuri nyt mitään tai sitten hinta meni selvästi yli sen mitä etsin. Yhden inhimmillisen hintaisen studion (täällä käytetään studio sanaa yksiöstä) löysin. Vaikutti kaikinpuolin mukavalta netissä ja kaikki tärkeimmät ominaisuudet löytyi. Se asunto oli tuossa vartin ajomatkan päässä, joten kävin paikanpäällä puhelinsoiton jälkeen. En päässyt katsomaan asuntoa sisältä, koska siellä oli kuulema juuri maalattu osa asunnosta ja siellä haisi todella voimakkaasti. No sain katsoa ikkunasta sisään ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Lisäksi pihapiirissä oli lapsia ja koko talo oli aidattu yhteisö. Tuo “aidattu yhteisö” (gated community) on täällä positiivinen juttu, koska silloin sisäpihoille tai parkkipaikoille ei pääse, jos ei ole avaimia. Ja kyllä, aidat on niin korkeat, että niistä ei mennä yli ilman apuvälineitä. Tänään pääsin sitten katsomaan tuon LRCn jälkeen sitä asuntoa. Huone oli ihan kivan kokoinen, yksi iso ikkuna sisäpihalle, ei ikkunoita kadulle, suoraan leffasta, hieman sellainen Beverly Hills-sarjan tyyppinen kaksikerroksinen vuokratalo. Kokolatiamatto oli ihan siisti eikä mitään suurta ollut pielessä ulkoisesti. Keittiö oli avoin tila, kuitenkin yhdestä kohtaa hieman liian avoin. Siellä ei ollut jääkaappia. Sen pystyi kuulema vuokraamaan $25 kuukaudessa. No ajattelin että ei se nyt haittaa, hieman rahastusta, mutta kuitenkin aika vähän. Katselin keittiötä ja sitten avasin ensimmäiset kaapin ovet. Onneksi avasin! Heh heh. Kysyin heti ovien avaamisen jälkeen että mitäs nämä ötökät täällä on. Vastaus oli, että ne on vain kuolleita torakoita kun tämä asunto myrkytettiin joku aika sitten. Sitten jatkoin suoraan näillä sanoilla: nämä on minun mielestä erittäin eläviä, liikkuvat aika nopeasti kuolleiksi torakoiksi. Siellä oli hieman hämärää, joten otin vielä kännykän taskulampun ja siinä sitten katseltiin kun viisi torakkaa juoksenteli kolmen kuolleen torakan ympärillä keittiön kuiva aine-kaapissa. Ei muuten tullut siitä minun kuiva-ainekaappi. Sanoin saman tien, että joo, tuota mä soittelen jos olen kiinnostunut. Kiitos avusta. Lähdin liitämään.

Tuossa vaiheessa tuli jo tuttu tunne Cheekin levyltä;

Ei oo olemassakaan, oikotietä onneen. Täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa`aa`aa.

Tämä tiesi montaa kuppia kahvia ja pariakymmentä puhelinsoittoa uusiin vuokrataloihin. Tein lyhyen muistiinpanon melkein jokaisesta paikasta jonne soitin ja kysyin vapaana olevista studioista. Hieman alkoi huvittava epätoivo iskeä kun olin soittanut kahteenkymmeneen paikkaan ja oikeastaan yhtään järkevää vaihtoehtoa ei ollut löytynyt. En ole niin extreme, että suostuisin esim. Inglewoodiin muuttamaan. Siellä asuu kuulema niin hämärää jengiä, että Suomen kaamos loistaa kuin juhannusyö siihen verrattuna. Lisäksi moni naapurusto on hieman liian kaukana yliopistolta. Pystyn ihan hyvin noin tunnin istumaan aamulla autossa, mutta täällä se tunti ei aamuliikenteessä kanna kovin kauaksi. Olo oli taas kerran “kuin leffassa” kun kirjoitin ei, ei ,ei jokaisen vaihtoehdon perään, jonne soitin asunnon perässä. Hieman niin kuin leffoissa, niin toivottavasti tämäkin päättyy niin, että kaikki ovat onnellisia ja sateenkaaren päässä on aarre, tai edes asuttava autotalli. Huomenna menen katsomaan yhtä studiota, joka on omakotitalossa. Sinne on erillinen sisäänkäynti ja oma kylppäri ja keittiö osio. Tuon enempää en pysty vielä sanomaan ennen huomista, mutta raportoin tarvittaessa lutikat, torakat ja muut ihmisasumuksiin kuulumattomat asiat myöhemmin. Tuo olisi siinä mielessä hyvä vaihteoehto, että on aivan yliopiston vieressä ja sisältää netin, sähkön, veden, parkkipaikan, kaapeli tv:n ja kaasun.

Toinen osa mun "etsi asunto" lapusta" 

Jos joku on jänniä tuntemuksia aiheuttanut niin sää. Täällä on nyt tullut se aika, kun pitäisi myöhään illalla ja aikaisin aamulla laittaa farkut jalkaan ja ehkä hupparikin. Lämpötila on nyt säännöllisesti ollut alle 25C. Traagista.

Nyt on sellaisia hyviä kaverin alkuja löytynyt muutamasta paikasta, niin keskustelua ei tarvitse rajoittaa nyt kämppisten kanssa käytäviin juttuihin. Muutaman tyypin kanssa oli puhetta jos mentäis Universal Studiosilla käymään lokakuun alusta, kun niillä alkaa Horror Nights. Siellä on kuulema tänä vuonna The Walking Dead sarjaa mukaillen tehty labyrintteja, zombeja ja kaikkea tuota mistä mä olen aivan innoissani! Ainakin yksi jätkä mun mantsan labrakurssilta olisi valmis lähtemään sinne aivan varmasti. Katsotaan jos vielä pari muuta saatais mukaan niin olis hyvä jengi.

Minun täytyy nyt mennä käymään ruokakaupassa hakemassa jotain helppoa ja hyvää, koska läksyjen sijaan ajattelin tänään katsoa leffaa. Taisin kyllä katsoa leffan eilen ja toissapäivänäkin, mutta ei se haittaa. Netflixissä näkyy täällä paljon kaikkea jännää mitä Suomessa ei näy. 

Loppukevennykseksi jotain Amerikkalaista, suurta. Yliopiston nurmikot leikataan tractorin vetämällä ruohonleikkurilla. 

Normipäivä

Ajattelin tänään hieman kertoilla minun normaalista päivä ja viikkorytmistä, nyt kun tuo opiskelu on tuonut mukanaan sellaisen tasaisen elämän. Kaiken tasaisuuden keskellä joutuu oikein välillä keskittymään, jotta ei unohda nähdä kaikkea hienoa mitä on ympärillä.

Aamut alkaa yleensä sillä että olen joko ylinukkunut tai alinukkunut. Normaalisti alinukkumista esiintyy alkuviikosta ja ylinukkumista loppuviikosta. Olen lähiaikoina mennyt aika useasti aamukuudelta juoksemaan ja salille. Aamulla on mukava olla tuolla salilla kun siellä on selvästi vähemmän porukkaa. Silloin löytyy irtopainoja ja juoksurata ei ruuhkan takia hidastele. Ei siellä juoksuradalla mitään maailmanlopun ruuhkaa ole vielä ollut, mutta kuitenkin. Iltapäivällä jos menee salille niin joutuu aika usein käyttämään luovuutta, jotta ei odotteluun kulu liikaa aikaa. Irtopainojen löytäminen tuottaa iltapäivällä myös älyllisiä haasteita, kun kaikki painot ja penkit ovat käytössä.

Los Angelesin parhaat lenkkimaisemat

Urheilukeskuksen juoksurata kolmannessa kerroksessa

Urheilukeskuksen kolmannesta kerroksesta

Omaa yliopistoa tsempataan myös fudiskentän designilla!

Urheilukeskuksen kolmen kerroksen korkuinen kiipeilyseinä

Music in film, eli musiikki elokuvissa, kurssi on ehkä ”vaikein” kurssi mikä minulla on tällä hetkellä. Se on ehkä hieman liikaa painottunut siihen, että pitäisi olla jonkunlaista perustuntemusta musiikista. Vaikka olen ollut kuorossa muutaman vuoden niin minun musiikin tietämys on silti enemmän suihkussa laulamisessa ja auton cd-soittimen räpläämisessä. Varsin haastavan siitä musiikin kurssista tekee sellaiset jutut kuten: nyt sitten kuuntelette tätä äänitettä ja kirjoitatte paperille että mikä soitin sitä melodiaa soittaa. No huh hah hei. Meni hiukan viulut ja käyrätorvet sekaisin, niinku oikeasti. Onneksi sitä tehtävää ei tarvinnut palauttaa tai tarkistuttaa kenelläkään. Valitettavasti samanlainen farssi on kuulemma odotettavissa ensimmäisessä mid term testissä.

Täällä on melkein joka kurssissa noita välikokeita ja lopullinen arvosana koostuu sitten jollakin tavalla painotetusta yhteisarvosanasta, riippuen kurssista. Keskiviikkona olisi tiedossa maantiedon välikoe. Täytyy huomenna keskittyä aika pitkälti lukemaan eri kivilajien kovuusasteista, että osaa sitten olla sekoittamatta katukiviä ja luonnonkiviä. 

Englannin kurssin hoitamiseen menee niin paljon aikaa, että välillä on pakko vetää henkeä. Yleensä läksyjen määrä on pari pienempää esseetä, muutaman chapterin lukeminen kahdesta eri kirjasta ja niihin liittyvät keskustelut. Tämä siis kaksi kertaa viikossa molempien luentojen jälkeen. Nyt viime viikolla tuli vielä yksi isompi essee yhden päivän läksyksi. Aikaa asioiden suorittamiseen oli siis yksi päivä. Nytkin on yksi isompi essee vedettävä valmiiksi huomisen aikana. Periaatteessa noissa ei ole mitään vaikeaa, mutta työn määrä on sen verran vaativa, että ei oikein auta kuin kokoajan vääntää valmiiksi kaikki mahdollinen. Täällä on muutenkin oppinut, että silloin kannattaa takoa kun rauta on kuumaa ja aika on rahaa. Nopeat syövät hitaat eikä kannata paljon mennä itkemään kenellekään jos itse sössii jotain. Kaikilla on kuitenkin olleet samat mahdollisuudet. Täällä ei tipu mitään myöhästymis ystävällisiä palautuspäiviä eikä muutakaan pehmoilua, mitä ehkä joskus Suomessa on havainnut monessa paikassa. Tämä systeemi on siinä mielessä ihan hyvä, että se opettaa säntilliseksi jokaisen. Kaikki mokat tippuu omaan kuppiin, eikä mihinkään yleishyödylliseen valtionvelkakirjaan. 

 

Yleensä arkipäivien aikataulun pelastaa tuo luentojen välissä oleva tyhjä aika, jonka käytän syömiseen ja asioiden hoitamiseen. Tuon hypyn pituus on kaksi tuntia, mutta se kuluu todella äkkiä. Puoli tuntia siitä kuluu syömiseen. Tai siis itse ruuan ahtaminen suuhun on suht nopea prosessi sen jälkeen kun sitä odottaa 20min siellä Subin jonossa. Lopun ajan käytän kaikkien printattavien papereiden hommaamiseen, kirjakaupassa käyntiin ja muihin vastaaviin pakollisiin käytännön asioihin. Tänään piti englannin ryhmän kanssa kävellä LRC;hn, Learning resource center, opiskelijan tukikeskus. Sinne voi varata ajan jos haluaa apua aivan mihin tahansa aiheeseen liittyen opiskeluissa. Enkun proffa haluaa, että kaikki käyvät siellä yhden kerran kurssin aikana, jotta se tulee tutuksi. Varasin siis itselleni ajan torstaille ja menen käymään läpi yhtä enkun esseetä sinne. Ihan hieno systeemi tuokin. Se ei siis maksa mitään ja siellä saa käydä kerran viikossa. Voi olla että saatan käydä muutenkin kuin pakon edessä. Voisi olla ihan ok saada ulkopuolista mielipidettä omiin kirjoituksiin, niin kehittyisi nopeammin. Suhteellisen moni pelkkiä A:ta (paras arvosana) saava opiskelija käy siellä säännöllisesti, jotta voi kehittyä vielä paremmaksi. Tuo opiskelijan tukikeskus on kirjastossa kolmannessa kerroksessa. Oli ensimmäinen kerta kun kunnolla menin sisälle kirjastoon. Hauskaa oli ehdottomasti se, että rullaportaita pitkin pääsi kaikkiin viiteen kerrokseen siinä rakennuksessa. Ihan kiva systeemi, kun viisi kerrosta on aika korkea, ja hissin käyttö on todella hidasta. Amerikkalaiset siis löysivät tähänkin tehokkaan tavan hoitaa asia.

Opiskelijat jonossa kirjastoon

Tällä hetkellä pinnalla on myös yksi ihan sinänsä mukava juttu. Ajattelin vaihtaa asumusta täältä dorms:eista yksityiselle vuokralle. Lupaa muuttaa pois piti hakea kirjallisena ja syyksi ei sitten kelvannutkaan ihan mikä vain. Perustelin omaa muuttoa sillä, että sukulaisia tulee Suomesta käymään useammin kuin oli odotettavissa. Sinänsä ihan totta, mutta kyllä syynä oli myöskin se, että tarvitsen hieman enemmän omaa rauhaa, kuin mitä täällä on mahdollista saada. Kämppikset on kyllä todella mukavia, että niiden kanssa jutustelua tulee ikävä. Katsotaan mihin nyt lopulta päädyn asumaan, mutta tuossa tien toisella puolella on yksi varteen otettava vaihtoehto. Se on suhteellisen suuri vuokrahuoneisto kompleksi, jossa asuu oikeastaan pelkästään ihmisiä meidän yliopistolta. Ajattelin huomenna käydä niiden toimistossa kysymässä millaisilla ehdoilla ja millaisia asuntoja niiltä on mahdollista saada. Ihan pienen yksiön ajattelin siis vuokrata. Yksi talo Suomessa riittää, niin jos sellaisen luukun löytäisi, minne saa laitettua sohvan ja sängyn niin kuulostaisi hyvältä.

Viime viikolla tuli sellainen pieni järkytyksen tunne kun sää oli aamulla ulos astuessa kylmä! Säikähdin ihan totaalisesti siinä vaiheessa kun päivällä lämpötila ei noussut yli 80F, eli noin 26C. Tiedän että tuo kuulostaa tyhmältä kun sitä Suomesta lukee, mutta täällä se ero oli aivan valtava. Normaalina päivänä lämpötila meni aina vähintään 90F, 32C silloin kun aurinko paistoi. Noita kylmiä päiviä oli kolme putkeen ja olin aivan varma, että tänä vuonna tänne tulee joku ydintalvi kun minä tänne eksyin. Ei onneksi tullut, huono sää meni ohi ja hyvä niin. Noina huonosäisinä päivinä iltalämpötila oli jossain 72F, 22C paikkeilla. (Oho, kuulostaapa se lämpimältä kun sen kirjoittaa tuohon!) Mutta se tuntui ihan siltä, että olisi pitänyt laittaa huppari ja farkut päälle. Tuon viimeisen itse asiassa toteutin. Ilmeisesti tähän säähän tottuukin hieman luultua nopeammin. Nykyään minulla on todella usein sisällä kylmä, koska ilmastoinnit on niin tehokkaita, että jääkalikoita hiuksista roikkuu. Toisaalta en ole vielä niin tottunut ulkolämpötiloihin, että voisin laittaa farkut ja pitkähihaisen paidan päälle. Dilemma tuossakin. Vuosi sitten Vaasan siperiasimulaattorissa (sellainen silta joka vie keskustasta yliopistolle) en olisi uskonut, että tallaista pohdin.

Kylmän päivän kaunis ilta

Nyt täytyy jo kiirehtiä nukkumaan! Aamulla ajattelin taas suunnistaa salille, mutta kylläkin vasta klo:7 kun ei ole luentoja aamulla. Seuraavassa päivityksessä on toivottavasti jo enemmän sanottavaa uudesta asunnosta!

Tällainen on seissyt kampuksella nyt viikon. Toivottavasti sisällä ei ole sitä mitä tuossa boxissa lukee!

Californiassa ruoho on vihreämpää kuin aidan toisella puolella, koska kastelulaitteet pyörii kolme kertaa päivässä ja aurinko paistaa 24/7