Aktiviteetteja

Ajan kulkua kun ei voi oikein pysäyttää, niin yritän parhaani mukaan pysyä tahdissa mukana. Näistä pikkukiireistä johtuen olen lähiaikoina joutunut hieman karsimaan blogin päivitystahtia. Viimeisten neljän päivän ajan olen yrittänyt joka ilta ja iltapäivä ehtiä kirjoittamaan, mutta on ollut kaikenlaista tekemistä. Toisaalta se lienee hyväkin, koska se tietää sitä, että silloin on mistä kirjoittaa.

Kurssit on nyt lähteneet jo ihan kunnolla käyntiin ja osittain niistä johtuen ajanpuute on hieman korreloitunut. Vaativin kurssi on ehdottomasti tuo englanninkurssi. Ei niinkään sen takia, että siellä olisi ydinfysiikkaan verrattavia laskutoimituksia, vaan sen takia, että tekemistä työnnetään liukuhihnalta kokoajan lisää ja sitten yritän parhaani mukaan saada kaiken valmiiksi. Tähän mennessä kyllä olenkin pysynyt aikataulussa, mutta välillä on pitänyt juosta. Tämän blogin kirjoittamisen aloitin keskiyöllä, koska laskeskelin, että seuraavan kerran aikaa olisi ehkä torstai-iltana. Ei kun hetkinen, ei ehkä olekaan. Luennoilla vietän maanantait ja keskiviikot aivan kokonaan, joten niinä päivinä syömisenkin aikataulu täytyy suunnitella etukäteen. Tiistaina oli periaatteessa vapaata, mutta maanantaina annettiin sen verran runsaasti esseitä kirjoitettavaksi keskiviikolle, että istuin koneella iltapäivä viidestä melkein puoliyöhän asti.

Tiistaina pääsin sen verran viettämään vapaa päivää, että sain ajella autolla hetken ajan. Piti käydä North Hollywoodissa vakuutustoimistossa lopettamassa se auton oston yhteydessä otettu vakuutus ja sitä ennen ostin uuden yhden toisen vakuutustoimiston kautta. Halusin vaihtaa vakuutuksen, koska omavastuu oli tuossa aiemmassa varsin höperö $1000. Olen yrittänyt melkein joka päivä ainakin vähän ajaa autoa, jotta tottuisin liikenteeseen. Ensimmäisten päivien ajan ajoin oikeastaan vain illalla ja tässä lähiympäristössä. Olen edelleenkin hieman hämmentynyt välillä, kun täällä saa punaisista valoista kääntyä aina oikealle, jos sitä ei erikseen kielletä. No näitä erikseen kielto merkkejä olen sitten yrittänyt kovasti etsiskellä kun siitä tulee aika isot sakot jos sattuu ajamaan väärässä kohtaa punaista päin. Olen kyllä ajellut myös hieman kauemmaksikin. Tuo North Hollywood on sen varsinaisen Hollywoodin kukkuloiden toisella puolella ja sinne oli sellainen kolmen vartin ajomatka.

Näkymä Urheilukeskuksen kolmannesta kerroksesta. Vasemmalla pienenä puiden välistä näkyy se osa kukkuloita, joita kutsutaan Hollywood Hills:eiksi

Pääsin muuten ensimmäistä kertaa ”Driving down the 101”, siitä Orange County ohjelman tunnarista siis. Suomessa en oikein ihan kokoajan pysty ymmärtämään sitä kännykkälakia, jonka mukaan ei saa puhua puhelimeen jos ajaa. Täällä on ymmärrys sitä kohtaan kyllä kehittynyt oikein hyvin. Kuudella kaistalla kun autot vetää olemattomilla turvaväleillä yli 100km/h niin siinä ei kyllä tee mieli paljon kännykkää räplätä. Tai ei se syy niinkään ehkä ole noissa edellä mainituissa, mutta siinä, että kaistanvaihtaminen on täällä ehkä se yleisin aktiviteetti kun autoa ajaa. Freewaylla autot hyppii milloin mihinkin suuntaan aivan ilman logiikkaa ja vilkkuja. Uskon kuitenkin että olen löytänyt syyn tälle lane hoppingille. Olen nimittäin jo itsekin muutaman kerran sitä harrastanut.

Liikennettä

 

Ensimmäistä kertaa kun ajaa jotain noista hypermotareista, niin ei ole kyllä minkäänlaista käryä, että mille kaistalle pitäisi jäädä, jotta päätyisi omalle rampille tai ettei varsinkaan lähde ulos väärästä. Minulla ei siis ole navigaattoria, koska sitä nyt ei satu olemaan ja myöskään siksi, että en oikein tykkää ajaa navigaattorin kanssa. Katson mieluummin reitin kartasta ja ajan sitten oman pään mukaan. Noin olen kyllä oppinut aika hyvin jo täällä näitä bulevardeja ja freewayta pitkin ajamaan. Osaan täällä Valleyssa jo ajaa kotiin ihan ilman sen suurempia ajatusketjuja, mutta sitten kun lähtee pois täältä, niin tarvitsee hieman jotain ohjeistusta.

Viime ja tämä viikko ovat oikeastaan menneet niin, että alkuviikosta olen luennoilla ja tiistain käytän pakollisten asioiden, kuten vakuutuksen tai ruokaostosten hoitamiseen. Olen muuten päässyt sinne IKEAlle toistamiseen, tällä kertaa kuitenkin omalla kyydillä.

IKEA reissue nro. 2. oli aika hienon näköinen illalla 

Viime viikolla englannin proffan apulaisopettaja, joka on siis englannin opiskelija itsekin, sattui kertomaan, että meillä on sellainen ”meet the clubs” tapahtuma juuri sinä päivänä tuolla yhdellä nurmikentällä. Täällä ei todellakaan voi tietää mitä tapahtuu toisessa päässä kampusta, jos siellä ei itse fyysisesti käy, kun matkat on niin pitkiä. Päätin sitten tämän maikan kehotuksesta käydä katsomassa mitä sieltä löytyisi. Kiersin osan siitä nurmikentästä läpi ja puhuinkin muutaman clubin edustajan kanssa. Siellä oli oikeasti aivan kaikkea laidasta laitaan. Älytön määrä kaikenlaista porukkaa. Yksi clubi jonka esittelijän kanssa puhuin, oli yksi monista fraternity ryhmistä. Tämä kyseinen ryhmä vaikutti mielenkiintoiselta, koska se ei ollut pelkästään party fraternity vaan puoliksi professional, jossa järjestettiin kaikkea alumni tapahtumia ja osallistutaan hyväntekeväisyyteen. Menin sitten samana iltana kyseisen clubin järjestämään ”peli-iltaan”. Tuo on todellakin syystä lainausmerkeissä, koska osallistuttuani tuohon olin suhteellisen jännityksestä soikeana. Kaikesta infosta olin saanut kuvan että kyseessä on hengailu ilta jossa voi jutella tähän fraternityyn kuuluvien tyyppien kanssa ja pelata bilistä ja kuunnella musiikkia. No illuusio särkyi aika nopeasti kun homma lähti kunnolla käyntiin. Kaikki paikalla olevat ja jäseniksi pyrkivät laitettiin kolmen hengen ryhmiin. Ja kyllä, pyrkivät, sinne pitää siis tehdä kirjallinen hakemus jossa kysytään kaikkea keskiarvosta alkaen. No paras (kamalin) kohta oli kyllä ehdottomasti se, että jokaiselle ryhmälle annettiin kolme minuuttia aikaa miettiä jokin hieno markkinointistrategia ja mainos jollekin aivan satunnaiselle tuotteelle. Oma ryhmäni pääsi tekemään esitystä käsipainosta. Siinä sitten hikoiltiin kolme minuuttia ja suhteellisen höperöllä idealla lähdettiin myymään tuotetta tuomariston ja yleisön eteen. Kaksi ryhmää valittiin jatkoon ja yllätys oli kyllä melkoinen, kun meidän ryhmä pääsi toiselle kierrokselle. Sama satsi tehtiin uudestaan, vaikka kylläkin ryhmiä sekoitettiin hieman. Minun ryhmä ei voittanut koko kisaa, mutta oltiin kyllä aika ylpeitä meidän tokasta paikasta. Varsinkin kun minun ryhmässä oli kokoajan minun lisäksi yksi ruotsalainen kansainvälinen opiskelija ja vain yksi amerikkalainen.

Tuon fraternityn lisäksi olen käynyt yhdessä toisessa clubi juhlassa, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee. Kohta olen aika valmis menemään vaikka joka ilta jonnekin, että löytyisi sellaisia hengailu kavereita. Tällä hetkellä suuri osa noista kursseista ei oikein auta tutustumisessa, koska melkein kaikki opiskelijat niissä on ensimmäisen vuoden suhteellisen nuoria opiskelijoita. No, eiköhän tämä tästä, eihän näitä luentoja ole ollut kuin kaksi viikkoa. Tällä hetkellä aika paljon juttelen näiden kämppisten kanssa, kun ne nyt sattuu olemaan aika paljon kotona. Muutama ilta sitten meillä oli myös ensimmäisen kerroksen tapaaminen taas. Oli sellainen pienimuotoinen pizzaparty. Sellaista yleistä hengailua ja jutustelua. Mukavia tyyppejä täällä asuu ja meidän kerroksessa on myös muutama hieman vanhempi opiskelija.

Välillä löytyy kyllä sellaisia hieman erilaisia juttuja, joita Suomesta ei kyllä varmasti tule vastaan. Täällä kun vietetään autossa aika paljon aikaa ja maanjäristykset ovat yleisiä, niin näistäkin sitten saa johdettua jotain mielenkiintoista. Ajattelin että ostan vesipulloja, taskulampun, lapion ja ensiapulaukun tuonne autoon säilytettäväksi. Ihan sen takia, että jos sattuu joku suurempi pamaus silloin, kun olen kaukana kaikesta tai jos jää jumiin jonnekin pidemmäksi aikaa. Kämppis suositteli pitämään autossa jonkun verran sitä vettä, että jos sattuu, että auto ylikuumenee jollain hieman pidemmällä reissulla, niin on sitten mistä kaataa moottorille myös. Olen kyllä seurannut moottorin lämpömittaria ja aika korkealle se kohoaa. Näin niin kuin suomalaisen näkökulmasta ainakin. Suomessa kun toivotaan, että auto lämpenisi nopeasti, niin täällä saa sitten seurata, ettei auto räjähdä kuumuudesta. Mutta, takaisin niihin maanjäristyksiin. Olen siis kysellyt muutamilta kavereilta, kuinka usein niitä oikein esiintyy ja yleisin vastaus on ollut, että jotain kolmen ja viiden välillä per vuosi. Huh huh. Eli kohta pitäisi jo varmaan alkaa odottaa ensimmäistä. Mun kotivakuutus muuten kattaa maanjäristyksen aiheuttamat tuhot. Menin tässä jokin aika sitten Home Depot:ssa käymään. Voisi ehkä Bauhausiin verrata, vaikka kylläkin vielä hieman suurempi rautakauppaketju kyseessä. Kysyin sitten myyjältä, että mistähän löytyisi ensiapupakkauksia. No vastaus oli aika mielenkiintoinen. Hän ei ollut varma onko heillä ensiapupakkauksia, mutta käski tarkistamaan  - maanjäristystavara hyllyiltä -  . Ja kyllä, nimi oli juurikin tuo. Löysinkin tämän osaston, joka oli sellaisen viiden hyllymetrin levyinen. Siellä oli kaikenlaista pelastuskamaa, turvaliivejä, taskulamppuja ja sellaista. Ehdottomasti paras tuote tällä hyllyllä oli kuitenkin se, mikä lopulta päätyi minun ostoskoriin. Three day emergency pack. Pieni reppu, jossa oli periaatteessa kaikki, mitä kaksi ihmistä tarvitsee, jotta voi selviytyä kaksi päivää ilman sivilisaatiota. Mukana oli muun muassa tiivistettyä korkeakalorista ruokaa (oikeasti pitää sivilisaation kaatua ennen kuin suostun sitä syömään), pieni ensiapupakkaus ja kaikkea muuta vastaavaa.

Selviytymispakkaus

Olen ehdottomasti löytänyt yhden asian mikä pitäisi pikimmiten ottaa käyttöön myös Suomessa. Suomessa tämä toimi varmaan vaatisi vaalit ja erityislainsäädännön, mutta silti. Parkkipaikat. Niitä voisi Suomeen tuoda vaikka tuontitavarana. Niitä on aivan liian vähän, ne on sijoitettu aivan vääriin paikkoihin, niissä oleminen maksaa vaikka olisit käymässä viereisessä liikkeessä ja ne ovat niin PIENIÄ, että niihin ei saa sitä yhtä venäläistä laatuautoakaan parkkiin kolhimatta molemmilla puolilla olevia ajoneuvoja. Täällä on niin mukava ajaa, kun tietää, että parkkipaikka löytyy aivan varmasti juuri sen oven vierestä minne olet menossa. Jos käy niin huono tuuri, että jotenkin satut löytämään sen kylän ainoan maksullisen parkkipaikan, niin siitä pitää ehkä maksaa muutama dollari, eikä kymmentä euroa kymmeneltä minuutilta. Täällä kirjoitetaan aika usein parkkipaikkaan sana kompakti, jos kyseessä on normaalia hieman kapeampi paikka. Silloin tietää ne supersuurien autojen omistaja, että siihen ei kannata edes yrittää laittaa autoa. Kävin muutamalla parkkipaikalla tutkimassa näitä kompakteja parkkipaikkoja. Lopputulos oli, että Forumin parkkihallin extrasuuret p-paikat Helsingissä on ehkä muutaman sentin näitä kompakteja paikkoja suurempia. Näihin kompakteihin paikkoihin saa muun muassa tuon minun Volvon mahtumaan oikein hyvin. Ovetkin aukeaa helposti vielä molemmilta puolilta. Eli kaikki on siis suhteellista tässäkin asiassa.

 

"Kompakti" parkkipaikka mun ruokakaupan pihassa

Huominen torstai on taas periaatteessa vapaapäivä, mutta en usko, että kovin montaa minuuttia ehdin kattoa katsella. On luvassa kaikenlaista asioiden hoitamista ja toinen fraternity meeting. Kirjoittelen lisää viikonlopun aikana!