Suloinen Sekametelisoppa

Yleensä kun mietin, että mistä tänne blogiin kirjoitan, niin yritän löytää jonkunlaisen punaisen langan ja seurata sitä ainakin suurimmalta osin koko kirjoituksessa. Olen tässä Joulun jälkeen tehnyt vähän kaikenlaista enemmän ja vähemmän satunnaista, ehkä ainoana yhteisenä tekijänä kaikelle on, että on aikalailla kiire. Kylläkin ihan positiivisessa mielessä kiire, mukava on kun viikko pitää paahtaa menemään, että viikonloppuisin ehtii tehdä jotakin. Tai no on kyllä viikollakin tullut pyörittyä siellä sun täällä. Alustuksesta voi siis päätellä, että tämä päivityskin on aikalailla sillisalaatti.

Nyt kun on tullut jo pari kuukautta mentyä aamulenkille heti kuudelta, niin tietää jo, että ketä siellä salilla on vastassa aamulla. Samat tyypit marssitaan melkein samassa järjestyksessä joka aamu sisälle ja tehdään samat jutut. Kotoisa fiilis on kun koripallojoukkueen treenit on samaan aikaan ja tietää kuka on jakamassa tiskillä pyyhkeitä alakerrassa, kun menee salin puolelle lenkin jälkeen. Tuolla salilla voi lainata hikipyyhkeen aina treenien ajaksi, ihan hyvä lisäpalvelu, niin ei tarvitse itse pestä tai ostella niitä. Auringonnousu näkyy tosi hyvin tuolla kolmannessa kerroksessa ja aamulla tuntuu kyllä, että aivotoiminta alkaa samaa tahtia kun aurinko nousee.

Jostain syystä aina kun tulen salilta ja kävelen tänne minun suurtalouteen, niin tuo käytävän väritys tässä talossa jotenkin saa aamupahoinvoimaan. Se tapahtuu vain aamuisin ja tämä alkoi vasta tämän vuoden puolella. Joku, todennäköisesti hieman värisokea, designeri oli päättänyt, että meidän talon käytävien seinät maalataan valkeasta 70-luvun vihreä/punaiseksi! Kyllä siihen meni kuukausi, että tottui. No, aamulla on aina niin kiire, että ei onneksi ehdi pitkään katselemaan niitä seiniä.

70-Luku parhaimmillaan

Tämän vuoden puolella minun kurssit jotenkin mystisesti päätyi kaikki olemaan yhdessä ainoassa rakennuksessa. Yliopistolla on 90 rakennusta ja mä olen joka päivä siinä samassa. Tästä johtuen sekoitan edelleen välillä että missä luokassa milloinkin on tunti, kun eri aineiden luennot on melkein kaikki samassa kerroksessa.  Hoksasin tässä jokin aika sitten myös, että tuo Sierra Complex on toinen niistä rakennuksista jotka ei menneet maan tasalle siinä -94 maanjäristyksessä. Osittain tuolla olisi remontin aika. Tai no, Amerikkalaisen mittapuun mukaan olisi remontin aika. Täällä aika ahkerasti kaikkia paikkoja laitetaan uusiksi.

Yliopiston kirjaston opiskeluun tarkoitetut alueet rempattiin jokin aika sitten

Mun lähiruokakaupassa, tossa Ralphs:issa on huomenna avajaiset, kun ne on rempanneet koko visuaalisen ilmeen ja vähän muutakin siellä. Ehkä parhaana lisäyksenä voisin mainita, että siellä on nyt myös Starbucks! Eli joka kerta kun haen safkaa, niin voin samalla ottaa myös kahvit mukaan. Toisaalta olen kyllä nyt käynyt aika paljon ruokaostoksilla Whole Foods:issa. Se on Amerikkalaisen mittapuun mukaan ylemmän keskiluokan ja vähän varakkaampien ruokakauppa. Sen tavallaan huomaa, kun ajaa parkkipaikalle, niin siellä on suurempia ja hienompia autoja. Whole Foods:issa aloin kyllä käymään vähän useammin sen takia, että siellä on todella mahtava kasvisruokavalikoima ja kaikkea soijasysteemiä, mitä en ole muualla nähnytkään. Mielenkiintoinen huomio on myös, että sieltä ei saa esimerkiksi Coca-Colaa tai Heinzin ketsuppia. Whole Foods pyrkii myymään kaikkea terveellisempää ja parempaa ruokaa, niin nuo ei sille listalle sitten päätyneet.

Viime viikonloppuna itse asiassa päädyttiin motelliin, joka oli Whole Foodsin vieressä. Santa Barbara oli taas yksi mielenkiintoinen paikka Californiassa. Se on sellainen noin 100.000 asukkaan paikka, joka on sellaisessa pienessä laaksossa meren rannalla.  Käytiin Santa Barbarassa hyvin sekalaisella joukolla. 

 Sunnuntaikahvit

 Santa Barbaran Oikeustalo

Välttelin noita muita kansainvälisiä opiskelijoita, jotta tutustuisin mahdollisimman paljon Amerikkalaisiin, mutta nyt kun päätin mennä tuonne kansainvälisten opiskelijoiden joukkoon, niin sieltä kyllä löytyy aktiviteettia. Santa Barbara on 1,5h pohjoiseen Los Angelesista ja meitä oli yhteensä seitsemän ihmistä, jotka nukkui yhden motellihuoneen kahdessa sängyssä. Opiskelijabudjetilla siis. Hengattiin rannalla, käytiin vähän katsomassa nähtävyyksiä ja kaikkea muuta mukavaa. Koska meitä oli yhteensä viidestä maasta, niin jonkin verran kulttuurieroista ja samanlaisuuksista puhuttiin. Korealainen kulttuuri vaikuttaa aika paljon samanlaiselta, kuin suomalainen. Tai ihmisten tavat toimia ja sillä lailla. Hauska juttu oli muuten, en ollut itse aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta englanniksi kun puhutaan, niin Korealla tarkoitetaan Etelä-Koreaa. Olin itse aina ajatellut, että se etelä-osa lisättäisiin siihen joka kielessä.

Jotenkin kaikkialla minne Californiassa menee, ihmiset näyttää siltä, että ne on lomalla. Amerikkalaiseen rentouteen kun lisätään tämä Californian ilmapiiri, niin syntyy sellainen ajatusten ja asioiden yhteenliittymä, että mikä vain on mahdollista. On muun muassa mahdollista kuljettaa rekka-auton korkuista pahvipinoa lava-autolla ja tilata Inn and Out Burgerista viidet ranskalaiset vahingossa. Niistä ranskiksista iso osa meni kyllä roskiin. Californian perustuslaissa on muuten eniten kirjoitusvirheitä koko maailmassa. Tämä johtuu siitä, että kansalaiset voivat tehdä lakialoitteita, jotka sitten Californian lainsäätäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sellaisenaan, eikä niihin sallita muutoksia. Täällä muutokset tapahtuvat oikeasti aikapitkälle sitä rataa, kun ihmiset haluavat tehdä. Ilmeisesti täällä ihmiset näyttää lomalaisille sen takia, että California on yleisesti ottaen Amerikan sisältä ja ulkopuolelta katsottuna paikka, jonne voi tulla ja mennä miten päin vain, ilman pelkoa epämääräisistä rajoituksista .

Valtiotieteiden proffa kertoo todella mielenkiintoisesti kaikki asiat aina luennoilla, niin ei haittaa yhtään, vaikka kyseisen kurssin luennot ovat jo 8 aamulla. Nyt ymmärrän jo paljon enemmän Amerikan lainsäädäntöä ja hallintoa ja ymmärsin muun muassa, minkä takia USA ei aikoinaan allekirjoittanut Kioton ympäristösopimusta. Aika usein Amerikkaa katsotaan negatiivisin silmin sen takia, kun täällä hallitus tekee milloin mitäkin. Noissa kommenteissa vaan puuttuu se ymmärrys, että Amerikkaa ei johdeta Washingtonista muuten kuin hyvin pieniltä osin. Osavaltioilla ja paikallishallinnolla on täällä aika paljon valtaa, mutta erityisesti sitä valtaa on yksilöillä. Jokaisen päivänvarjon väriä ei tarvitse säädellä, koska täällä ymmärretään, että mitä pidemmälle sitä valtion lonkeroa viedään, sitä ahtaammaksi käy yksilön oleminen.

Valtiotieteiden luennolla on käytössä sellainen oppikirjamuoto, mitä en itse koskaan ole käyttänyt. Meidän kirja on netissä. Se on nettiin rakennettu, isolta osin kirjaa muistuttavaksi teokseksi, jonne on upotettu tehtäviä, kyselyjä ja muita kurssiin liittyviä asioita. Aluksi ehkä hieman epäilin tuon kirjan toimivuutta, mutta heti ensimmäisen viikon jälkeen olin jo täysin tämän elektronisen kirjan kannalla. Se kirja hyödyntää laajasti kaikenlaista grafiikkaa, tilastoa ja kaikkea muuta, mitä ei painamiseen liittyvistä syistä pystyisi liittämään kirjaan. Muun muassa videoita on monessa eri muodossa lisätty kirjan kappaleisiin. Viime viikolla kävimme läpi naisten äänioikeutta ja sitä, miten naisten ja tummaihoisten oikeuksien ajaminen on ohjannut myös muiden vähemmistöjen oikeuksien ajamista Amerikassa. California oli yllättäen ensimmäisten joukossa, kun äänioikeutta naisille annettiin. Tulen todennäköisesti aina muistamaan hyvin yksityiskohtaisesti naisten äänioikeuteen liittyviä asioita Amerikassa, koska siihen oli todella hyvä video! Minulle käy joskus niin, että innostun joistakin asioista ihan perusteellisesti ja tämä video on ehdottomasti yksi niistä!  Se kertoo kokonaisuudessaan kaikki isot otsikot ja tärkeät yksityiskohdat. Linkki tuossa otsikossa alla.

Bad Romance, Women's Suffrage

Not to be above but equal to all men, we only ask to be part of this Union. I’m a citizen of this nation!

We cry for freedom, oh hear our voice and see we’re equal to all men.

We, the whole people, not just male citizens formed this most perfect Union!

Sen lisäksi, että olen innostunut Emmy ehdokkaaksi päässeestä opetusvideosta, olen myös alkanut pyörimään auton ympärillä aika paljon. Se rakennus, missä kaikki minun luennot ovat, on aivan vierekkäin yhden parkkitalon kanssa, joten ajan joka aamu luennolle. Saa niin kätevästi oven vierestä parkkipaikan, että en pysty vastustamaan 5-minuutin ajoa verrattuna vartin kävelyyn. Lisäksi olen hieman ottanut selvää muutamasta korjausjutusta tuohon autoon liittyen ja huomannut, että ne pystyy aika yksinkertaisesti tekemään. Tähän päivään mennessä en ole siis kertaakaan edes poltinta vilkkuun vaihtanut autoon. Aiemmin meni niin paljon aikaa talon remontointiin ja muihin kotitalousjuttuihin, että jätin tarkoituksella auton huollon ihan muille. Muun muassa se valokennon vaihto, mistä viimeksi selitin, on todella helppo tehdä itse. Siihen ei tarvitse edes työkaluja! Amazonista saa sen kennon uutena $130,  kun Volvon merkkiliike täällä lupasi $290 koko homman hinnaksi. Innoissani täällä olen nyt lärännyt kohta kaikki 400 sivua Amazonista Volvon autotarvikkeita. Löysin vielä sellaisen hienon videon aiheeseen liittyen. Toisin kuin yleensä, tämä juttu on juurikin niin helppoa kuin tuossa videolla. Kotelo pois, uusi tilalle. Bueno.

Valokennon Vaihto 101

Tämä päivä oli pakko pyhittää stressivapaaksi, joten en tehnyt mitään. En yhtään mitään. Paitsi kävin Auto Zonessa ostamassa palaneen takavalon tilalle uuden ja vaihdoin sen, nyt kun osaan tehdä sen inhimillisessä ajassa. Huomenna sitten taas uusi kierros ja vauhtia Ferrariin. Viikonlopuksi on niin paljon suunnitelmia ja tekemistä, että tämä yksikin vapaa oli vähän liikaa!

Join aamukahvit mukavissa maisemissa, vartti kotoa ja koko Valley näkyy!

Mun Skandinaavinen kulkuneuvo sulautuu hyvin maastoon

Katson Sineen Taivaan

Ensimmäiseksi haluan todeta seuraavan: Tämä blogi päivitys on kirjoitettu kaikella kunnioituksella kaikkia uskontoja ja erityisesti jokaista yksilöä kohtaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että joku uskonto, tai tapa toimia olisi toista parempi. Eli tästä ei kannata lähteä provosoitumaan mihinkään suuntaan.

Amerikka on hyvin uskonnollinen yhteiskunta. Amerikan perustuslaissa on kohta, jossa jokaiselle taataan oikeus harjoittaa mitä ikinä uskontoa kukin haluaa ja Amerikkalaisethan sitä oikeutta hyvin paljon käyttävätkin. Todella monet ovat ylipäänsä uskonnollisia ja niitä uskontojakin tässä maassa on enemmän kuin missään muualla. Yleensä Suomalaiset tässä välissä toteavat, että ”ei skientologia ole uskonto vaan kallista höpötystä”. No siitä asiasta voi olla montaa mieltä, mutta kuitenkin se on uskonto. Täällä ollessa jopa minä olen monta kertaa joutunut miettimään, että joka asiaa ei kannata heti ensimmäisenä rääkyä ilmoille, koska se saattaa jonkun yksityisyyttä loukata, ei siis nyt vain näissä uskontoa koskevissa asioissa, vaan ylipäänsä. Suomessa on hieman tapana kaikilla kotkotella joka suuntaan ilman, että välttämättä edes ymmärretään, että siinä sivussa astutaan aika monen varpaille. Amerikan perustuslaki ei myöskään anna valtiolle, tai osavaltioille oikeutta tukea minkäänlaista uskonnollista toimintaa taloudellisesti, toisin kuin Suomessa siis. Näillä kahdella kohdalla minun mielestä luodaan aika hyvä pohja yksilön oikeudelle ja vapaudelle tässä uskonto asiassa. Suomessa valtio ja kirkko, ja nimenomaan juurikin se yksi ainut kirkko, on sidottu niin hyvin yhteen, ettei siitä ota kukaan mitään selvää. Periaatteessa Suomessakin on sama uskonnon vapaus, mutta tämä vapaus kyllä paljon paremmin toteutuu Amerikassa. Varmasti Amerikka on se ainut paikka, jossa nyt vaikka tuo skientologia on voinut muodostua, mutta se johtuu juurikin siitä, että kaikilla on aito halu ja taito kunnioittaa sitä, mitä toinen on, tai ei ole.

Uskonto tulee esille aika monessa paikassa ja tilanteessa täällä. Minnesotassa asuessa minun isäntäperhe kävi joka viikonloppu kirkossa, itse en joka sunnuntai jaksanut herätä kello seitsemän alkavaan toimitukseen, ja saatoin ehkä muutaman kerran kuulla aiheesta. Kävin kuitenkin sitten joka keskiviikko ”Bible study, Raamatun lukukerho” ryhmässä, jossa käsiteltiin milloin mitäkin aiheita. Nuo ryhmät on kyllä aika rentoja, koska ne on suunnattu nuorille ja oikeastaan niiden kavereiden takia siellä kävinkin.

Täällä L.A.ssa uskonto ei ehkä niin paljon ole läsnä, mutta siihen on kyllä monta syytä. Ensinnäkin maaseutu nyt on yleensäkin paljon uskonnollisempaa aluetta ja kaupungissa on niin paljon muutakin, että ne joka puolella vastaantulevat kirkot, moskeijat ja muut ei erotu niin helposti katukuvasta. Kyllä täälläkin niitä uskonnonharjoitus paikkoja on aika runsaasti, mutta olen aikalailla tottunut niihin, koska tämä on Amerikka.

California on ehdottomasti Amerikan liberaalein paikka ja tämä menee jopa New Yorkin ohi. Johtuu todennäköisesti siitä, että tämä koko osavaltio on rakentunut jatkuvan muutoksen alla, eikä tänne kukaan edes halua kehittää mitään kangistavaa kaavaa, koska sopeutuvuus on juuri se iso tekijä, joka Californiasta tekee niin menestyvän ja hyvän paikan elää. Los Angeles ja San Francisco ovat tämän paikan navat, mutta L.A.lla on sellainen historia, että ”tämä on kaupunki ilman historiaa”. Tuon otin yhdestä videosta mikä katsottiin tuolla kaupunkisuunnittelun kurssilla. Tämä kaupunki on aina muovautunut sen mukaan, miten ihmiset on halunneet ja sen kyllä huomaa. Monimuotoisuus on niin suurta, että ei sitä kannata edes yrittää laittaa mihinkään laatikkoon. Samasta syystä myöskään kenenkään uskonnollisia asioita ei yritetä laittaa halki poikki ja pinoon. Uskonto ei esimerkiksi ole Californiassa sopiva argumentti politiikassa, koska kaikilla kuuntelijoilla on todennäköisesti eriävä mielipide. Mieluumminkin se argumentti täällä on, että pitää tukea sitä jokaisen vapautta omaan uskontoon. Tästä samaisesta syystä Timo Soinin ja Päivi Räsäsen kaltaiset saarnamiehet ja naiset ei minun mielestä ole sopivia poliitikkoja. Jos kokonaisen kansan lainsäätäjät säätävät lakeja siltä pohjalta, että joku on automaattisesti väärässä ilman keskustelua, niin kenelle siitä silloin syntyy hyvä paikka elää?

Hyvä esimerkki uskontoon suhtautumisesta Amerikassa on myös se, että yksi professorini sanoi kurssin alussa, että tällä kurssilla saa esittää mielipiteitä ja omia näkemyksiä, mutta ne pitää perustella. Tähän hän lisäsi vielä, että perusteluksi ei sitten oikein voi käyttää uskontoa, koska niistä löytyy niin monenlaisia tulkintoja, ettei ne oikein ole päteviä argumentteja. Toinen professori, historian kurssilla, sanoi tässä joku aika sitten, että pitää aina olla hyvin varovainen, ennen kuin lähtee arvostelemaan kenenkään uskontoa tai uskonnottomuutta. Hän sanoi aika hyvin, että ”sille sinun vieressä istuvalle henkilölle sinun uskonto voi olla pelkkää myyttiä ja kansantarua, joten pitää aina muistaa antaa tilaa muiden ajatuksille.” Sama professori myöskin totesi, että esimerkiksi historiassa esiintyviin Egyptin muinaisiin uskontoihin pitää suhtautua avoimesti, koska heille se oli aivan yhtä totta, kuin mitä nykyään ihmisille ovat nykyajan uskonnot. Mitään vastaavaa en ole aiemmin kuullut ja minun mielestä nuo oli aika hyvin sanottu. Vain sillä, että annat toisen olemiselle ja uskonnolle tilaa, voi sitä samaa olettaa ja saada takaisin.

En ole täällä L.A.ssa oikeastaan kohdannut mitenkään suuresti tätä Amerikkalaisten uskonnollisuutta, lukuun ottamatta muutamaa eri tilannetta. Yhdessä kohtaa kampusta on melkein joka ikinen päivä sellainen standi, jossa on pari ihmistä ojentelemassa kirjoja ”What Does the Bible Really Teach, Mitä Raamattu oikeasti opettaa”. Kaikella kunnioituksella, mutta sen lisäksi, että Raamattu on ihmisen kirjoittama tulkinta, niin voin kuvitella millainen tulkinta tuon kirjan takaa löytyy. Tiedän kummalla puolella kävelykatua nuo ihmiset jakaa niitä kirjoja, joten kävelen aina siellä toisella puolella. En oikein tykkää, että sitä niin hyvin tuputetaan. Olen tavallaan myös yllättynyt, että yliopisto on antanut siihen luvan, koska myös yliopistolla on sellainen politiikka, että kaikki mielipiteet on tervetulleita joka suunnalta ja ketään ei pidä painostaa mihinkään. No okei, ehkä tuota samaista argumenttia voi käyttää myös sen luvan antamiseen. Lisäksi olen muutaman hieman uskonnollisemman kaverin, tai tutun paremminkin löytänyt luennoilta, mutta muuten on jäänyt tämä uskonto puoli vähemmälle täällä. Kunnes sitten tuli viime keskiviikko.

Viime keskiviikkona siis päätettiin yhden Iranilaisen kanssa, että mennään sellaiseen kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettuun illanviettoon, jossa tutustutaan ihmisiin ja keskustellaan ja hengaillaan. No sinnehän sitten mentiin ja kerroin siinä matkalla sille kaverille, että olin saanut sellaisen jännän kutsun. Facebookiin oli lähettänyt yksi kaveri kutsun, joka meni suunnilleen näin:

”Ystävänpäivä illallinen näiden ja näiden kotona täällä ja täällä. Tule nauttimaan perunamuusista ja lihapullista ystävänpäivän kunniaksi. Jälkiruuaksi sitä ja tätä. Lisäksi keskustelemme tosi rakkaudesta Raamatun näkökulmasta”

Sanoin sitten, että en ollut ajatellut mennä, ja että en oikein koe oloani kotoisaksi sellaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Naurettiin siinä sitten vielä tuolle muotoilulle, jossa ensin tarjoiltaisiin perunamuusia ja sen jälkeen tosi rakkaus keskustelua. Kutsun lähettäjän oli sama ihminen, joka oli kutsunut minut ja tuon Iranilaisen kundin tänne kansainvälisten opiskelijoiden iltaan. Keskiviikkoillalle kutsu oltiin molemmat saatu kansainvälisten opiskelijoiden kahvitunnilla edellisellä viikolla. Päästiin sitten perille juuri sopivaan aikaan, ei oltu ensimmäisiä, eikä viimeisiä, jotka saapuivat. Mukavia ihmisiä tuntui kaikki olevan ja luvassa oli kuulemma syömistä, jutustelua ja pelien pelaamista, kunhan kaikki pääsee paikalle. Oltiin hetki ehditty istua tässä kansainvälisten opiskelijoiden illanistujaisissa, kun se sitten alkoi. Yksi paikalle tulija jutteli ihan samalla tavalla mukavia kuin muutkin ja kysyi ”olettekos te kuinka uskonnollisia?” Seisottiin siinä ihan normaalisti sen Iranilaisen kanssa, mutta sen verran ehdittiin toisia vilkaista, että huomattiin pientä epäilystä asiassa. No, ilta jatkui ja siinä sitten pelailtiin ja syötiin. Sitten yhtäkkiä pitikin jakautua kahteen ryhmään. Pojat toiseen ja tytöt toiseen. Sitten mentiin eri huoneisiin ja alettiin jutella kaikkea enemmän ja vähemmän epämääräistä. Näitä kaikkia kysymyksiä kuitenkin yhdisti sellainen lievä uskonnollissävytteinen laatu. Siinä sitten istuttiin, välillä selän takana irvistellen, sen Iranilaisen kanssa ja oltiin että voi hyvät ihmiset, nyt toivottavasti kohta loppuu. Sitten joku pudotti pommin, ”pitäiskö tänä iltana nyt pitää Raamatun lukupiiri”. Voi elämän kevät, mietin tässä vaiheessa. Joku onneksi sitten ehdotti, että ei ehkä nyt ehdi, kun aika loppuu. Onneksi loppuu. Loppuilta oltiinkin sitten sen Iranilaisen kanssa aikalailla valmiina lähtöön, heti kun sopiva rako ilmestyisi, mutta sellaista ilmestymistähän ei annettu tulla. Yksi muslimi ja yksi yltiöliberaali siinä sitten törötettiin ja puheltiin vain kun oli pakko, jotta ei ihan ääliöiltä vaikutettu. Lähdettiin sitten ensimmäisinä, kun mahdollisuus tuli. Illan isännät, mitkä olivat siis kaikki muut henkilöt, paitsi me ja pari muuta kansainvälistä opiskelijaa, sanoivat, että muistakaa tulla ensi viikolla. Ensi viikolla pidetään heti ensimmäisen Raamatun lukukerho ja puhutaan paljon enemmän näistä asioista.

Käveltiin autolle ja ovet kun oli suljettu ja moottori käynnistetty niin aika äänekäs huokaus päästettiin molemmat. Juurikin tulomatkalla oltiin juteltu kyseisestä aiheesta ja nyt oltiin kärvistelty aiheen kanssa jo hyvä hetki. Ei meillä kummallakaan ollut mitään uskontoja tai tätä kokoontumista vastaan ja periaatteessa meillä oli kyllä hauskaakin. Mutta. Tässä asiassa se mutta oli aika iso. Meidät oli molemmat kutsuttu tuonne siten, että tapahtumaa oli mainostettu kansainvälisten opiskelijoiden illanistujaisina. Uskonnosta ei ollut mitään viitettä sivulauseessa, eikä pikkupräntissä paperin kulmassa. Kokemushan se oli tuokin, kuitenkaan ei aiota ottaa uusintaa. Tällaisen lobbaamisen tuloksista en laajemmalti osaa mitään sanoa. Kuitenkaan ei minun mielestäni ole oikein, että tällaiseen tapahtumaan kutsutaan täysin vääränlaisella markkinoinnilla ja varsinainen pihvi jätetään kertomatta. Jos joku meitä ensi viikolla yrittää kyseiseen tapahtumaan vielä saada, niin joudumme kyllä sanomaan, että emme tule.

Tuossa episodissa minun mielestä aika hyvin tiivistyy se, miksi on niin tärkeää jättää jokaisen uskonto ja siihen liittyvät asiat jokaiselle itselleen. Tämä Californialaisten ja Amerikkalaisten pääasiallinen tapa toimia uskonnon kanssa on todella hyvä. Joskus se soppakauha kuitenkin lipsahtaa väärään keittoon täälläkin. Ilman sen suurempia taka-ajatuksia, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

God Bless America!

SoCal, Kevättä Ilmassa!

Eilen oli ilon päivä, ehdin viimein katsoa The Walking Deadin uusimman jakson. Lisättäköön tähän, että olen erittäin onnellinen, että se vankila viimein lähti kuvioista. Eilinen oli myös suhteellisen hyvä päivä, koska ehdin hengata vähän tuolla yliopiston pelihuoneella ja voittaa bilispelin kaksi kertaa putkeen! Tämä viimeinen on tärkeää, koska en edes tiedä montako vuotta sitten olen viimeksi bilistä pelannut. Pian pystyisin myös sanomaan, että en tiedä montako kuukautta edellisen blogipätkän kirjoituksesta on, joten nyt on pakko käyttää tätä iltapäivän opiskelutaukoa kirjoittamiseen. 

Kahvitauolla yhdessä yliopiston viidestä kahvilasta. Kahvilan logosta ulkopuolella johtuen luulin, että tämä oli Meksilonainen ravintola, joten kesti pari viikkoa, ennen kuin löysin jääkahvit myös kampukselta.

Olen varmasti joskus aiemminkin ollut väärässä asioiden suhteen, mutta nyt on tullut ajatustasolla ihan emämunaus. Munaus on tapahtunut siinä, kun kuvittelin olevani kiireinen syyslukukaudella. Se oli suorastaan lepoloma tähän tämänhetkiseen rummutukseen verrattuna. Mulla on yksi opintopiste vähemmän suoritettavana kuin syksyllä, mutta tulin valinneeksi sellaisia kursseja, että ei opiskelematta etene. Vähemmän en olisi pisteitä pystynyt valitsemaan, koska muuten olisin ollut laittomasti maassa.

Yhdelle kursseista, political science, en vielä toistaiseksi ole keksinyt mitään hyvää käännöstä, koska yhteiskuntaoppi kuulostaa liian lukiolta ja politiikkatiede ei noin sanana oikein kuulosta muuta kuin oudolta ja valtiotieteet…. no ehkä se sitten voi olla valtiotieteet. Mutta noista voi nyt itse kukin päätellä, mistä kurssista puhun. Tuo kyseinen kurssi nyt kuitenkin on varmaankin tämän lukukauden vaativin ja eniten aikaa vievä. Kerran viikossa on yhden kappaleen verran luettava ja tehtävä siihen liittyvät tehtävät. Tehtävien määrää per kappale en edes kuvaile, menisi tämä blogi siihen. Tähän lisättäköön vielä se, että meillä on joka toinen viikko välikoe. Se kuulostaa aika hurjalle, mutta olen miettinyt tätä asiaa omalle kohdalleni, että hyvinhän mulla on asiat. Mä ”vain” opiskelen, toisin kuin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kaverit ja tutut käy töissä 3-5 päivää viikossa. Tuota yhtälöä on aika vaikea käsittää, kun siihen lisätään vielä se, että oikeastaan kaikki kuuluu johonkin clubiin tai urheiluryhmään, jolla on harjoitukset viidesti viikossa. Tuota olen pohtinut, että mistä ihmeestä oikeasti riittää aika kaikilla ihmisillä kaikkeen tuohon, kun täälläkin on vain tietty määrä tunteja päivässä. Sain sitten sellaisen herätyksen tässä viikko sitten, että ei mun kavereista tai tutuista kukaan istu kokonaista päivää ja katsele leffoja. Amerikkalaisten vapaa päivä on se, kun ei tarvitse käydä kuin vain duunissa tai luennoilla. Pidän itseäni suhteellisen ahkerana ja aikaansaavana, mutta Joulun jälkeen ajattelin, että yritän kääntyä vähän enemmän tähän Amerikkalaiseen elämäntapaan, ja istuskella vähemmän Facebookissa. No en ole varma istunko vähemmän Facebookissa, mutta katson ehkä vähemmän leffoja. Keksin lisäksi lisätä urheilua neljästä kerrasta viikosta kahdeksaan kertaan viikossa. Tuota kahdeksan kertaa viikossa tahtia olen yleensä vetänytkin, mutta vuosi sitten kesällä ei oikein onnistunut. No nyt olen sitten iloisena aamukuudelta salin ovessa kiinni joka arki aamu ja juoksen päivän käyntiin, ja iltapäivällä sitten puntille.

Suomen visiitistä sen verran, että oli aika hauska nähdä, miten erilaiselta kaikki vaikutti, vaikka oli ollut poissa vain viisi kuukautta. Vaikka olen ennenkin ollut Suomesta pitkiä aikoja poissa, niin nyt ehkä olen kunnolla vasta ymmärtänyt, miten pieni Suomi on. Ei sillä, että siinä pienuudessa sinänsä olisi mitään pahaa. Kuitenkin aika moni asia on niin erilailla hoidettu, että ymmärrän aika hyvin niitä ulkomaalaisia, jotka tulee Suomeen ja valitettavasti lähtee samalla ovenavauksella… Mutta mulla oli todella mukava Joulu ja uusivuosi! Paljon kavereita ja sukulaisia. Sain jopa pakkasenkin kokea, kun mittari muuttui loskasta -20. Pakkasessa ei ole mitään vikaa, se on ihan mukava, varsinkin kun yleensä kylminä talvipäivinä paistaa aurinko. Paluulennon laskeutuessa LAXiin tuli kyllä silti aika kodikas fiilis. Auringonpaisteeseen oli mukava palata, varsinkin kun kevät oli jo alkanut täällä. Se sää joka on sellainen ”kohta tulee kylmempi” oli vaihtunut siihen ”kohta tulee lämpimämpi”. Lehdet oli alkaneet  jo kasvamaan, jos olivat ikinä tippuneetkaan, ja alkajaisiksi oli viikon verran 30 asteen hellettä. En ole ennen kävellyt flip flopeissa tammikuussa, mutta tuli sekin nyt tehtyä.

Sain muuten Joululahjan myös Amerikassa vierailleelta Joulupukilta! Joka ikinen torakka on hävinnyt. Kaikki. Kaput. Ei yhtäkään ole näkynyt. Sivistynyt arvaus on, että joku muutti alakerrasta Joulun aikana pois ja se taloyhtiö myrkytti sen asunnon. Toinen arvaus on, että torakat säikähti kamalaa musiikkia, mikä tulee kaksi kerrosta alempaa joka ikinen ilta non stoppina niin pitkään, etten edes tiedä miten pitkään. Sinänsä en välitä, mitä musiikkia kukakin kuuntelee, mutta jotain alkuasukas musaa sieltä tulee, että jos olisin torakka, niin lähtisin mäkeen myös. Hyvä näin, ei tartte niitä tuholaismyrkkyjä suihkutella niin paljon. Meinas tässä viikko sitten mennä myrkyt ja pesuaineet sekaisin kun pöytää luuttusin. En sitten onneksi desinfioinut ruuanvalmistustasoja torakkamyrkyllä. Keittiön puolella on ollut kyllä muunlaisia haasteita myös. Ostin sellaisen vähän jytymmän (Amerikkalaisen!) tiskiharjan tässä ja hajotin sillä vähän paikkoja. En kyllä varsinaisesti tiskaamista rakasta vieläkään, mutta en nyt niin paljon sitä inhoa, että olisin halunnut hajottaa lasin ja irrottaa palan lautasesta ja vielä rikkoa mun kahvipannun. Se tiskiharja kyllä on oikeesti syyllinen, se on niin paljon suurempi ja paksumpi kuin mikään tiskiharja mitä olen aiemmin käyttänyt, että on vähän vaikeuksia oppia käyttämään. Ehkä siirryn vielä käyttämään kertakäyttöastioita…

Täällä on muuten satanut nyt yhteensä kuutena eri päivänä koko sinä aikana, kun olen täällä ollut. No uutisissa on  ollutkin, että on tavallista kuivempaa ja kuvernööri on kehottanut säästämään vettä. Kuulin Suomessa, että Los Angelesin lähellä oli ollut joku metsäpalo, joka oli juuri ajoissa saatu hallintaan. En ajatellut asiaa sen suuremmin, mutta tuossa joku aika sitten yksi kaveri kertoili vähän aiheeseen liittyen. Se oli ollut päiväunilla ja oli herännyt siihen, että palokuntaa oli hyörinyt joka puolella ulkona. No sille myöhemmin selvisi, että sen asuinalue oli evakuoitu sen nukkuessa ja koska ei ollut kuullut, kun palokunta kävi oven takana, niin luulivat, että talo oli tyhjä. No siitä vierestä oli palanut naapurin talo, kaverin talo oli säästynyt ja sitten taas seuraava oli palanut, että flaksi kävi. Ja tämä siis tapahtui tuossa Valleyn pohjoisessa kulmassa. Että täälläpäin palaa talot kun on niin kuuma ja Suomessa rakennukset vetistelee kuralätäköissä.

Olen muuten tottunut käyttämään autoa täällä pesussa vähän useammin kuin Suomessa. Tai no vähän pakon edessä, kun tuo aurinko muuten pilaisi maalipinnan. Ei se nyt ”talvella” pahaksi menisi, mutta ne yli 40 asteen paistatukset ja hiekka ei tee oikein hyvää tolle mun rakkaalle nelipyöräiselle. Täällä on auton pesetys reilusti halvempaa kuin Suomessa, yllättäen, mutta olin silti yllättynyt kun pesetin ensimmäisiä kertoja autoa. Täällä ei oikeastaan ole ollenkaan sellasia pelkän konepesun sisältäviä autopesuloita, vaan kaikissa on hillittömät määrät työvoimaa. Ja siis pesetys tapahtuu siten, että ajetaan pesulan tontille ja asiakaspalvelija siitä ottaa auton, käyttää pesussa, vahaa ja kuivaa käsin ja antaa avaimet takaisin. Konepesun ja käsivahauksen sisältävä autonpesu maksaa $14! Aivan naurettavaa siis. Ainiin, ja ne imuroi myös sisätilat. Viimeksi kun kävin pesettämässä auton, niin se joka toimi siinä työn vastaanottajana, tämä oli siis eri henkilö kuin se joka teki sen varsinaisen pesemisen, sanoi, että ne vois pestä mun ajovalojen lasit puhtaiksi. No niissä on siis kulumisesta syntynyttä epätasaisuutta, niin sanoin että ei se ehkä onnistu kyl pesemällä. Siinä sitten juttelin vähän aikaa, niin ne tekee sille lasille siis hiekkapesun, innostuin sitten yrittämään ja kyllä siitä aika siisti tuli! Toisen valon jätin pesemättä, kun se pitäisi vaihtaa, siinä on yksi osa irti siellä sisällä.

Pientä vertailua, hyvin toimi!

Olen muutenkin todella tykästynyt tähän asiakaspalveluun täällä. Yritin vähän Suomessa käydessä avata tarkemmin muutamalle kaverille asiaa, mutta en ehkä onnistunut ihan täydellisesti. On hieman vaikeaa selittää sellaista, mikä kuulostaisi ihan utopialta sille kuuntelevalle osapuolelle. Vähän samaan tyyliin, kun on vaikea selittää Amerikkalaisille Suomalaista sosiaaliturvaa, koska se kattaa niin paljon, että sellainen ajatustapa ei mahdu Amerikkalaiseen ajatusmaailmaan. Kuitenkin, utopialta se kuulostaa, kun yrittää avata tätä asiakaspalvelun tasoa täällä. En ole vieläkään pakannut kertaakaan itse ruokia, kun käyn ruokakaupassa ja nykyään en niin paljon jaksa tarkistella asioita etukäteen, koska siihen menisi turhaan aikaa ja koska joka paikassa on kuitenkin joku joka auttaa, neuvoo, opastaa ja tekee sinun puolesta, jos olet asiakas. Joten olen siis päättänyt, että otan kaiken irti tästä ja juon Starbucksia sillä aikaa, kun asiat valmistuvat.

Tänään on tarkoitus mennä yhteen kansainvälisten opiskelijoiden tapaamiseen ja hengata siellä ilta. Olen hieman tarkoituksella pysytellyt poissa paikoista, joissa on pelkästään kansainvälisiä opiskelijoita, että oppisi nopeammin kaikki Amerikkalaiset tavat. Eksyin kuitenkin viime perjantaina menemään kansainvälisten opiskelijoiden kerhon kahvitunnille ja siellä sitten tapasin muutamia hauskoja tyyppejä. Päätettiin sitten käydä lauantaina Universalilla ja myöhemmin illalla käytiin sitten pienemmällä porukalla Hollywoodissa. Jännältä tuntuu sanoa, että kävi hengaamassa Hollywoodissa keskellä yötä, mutta yhtä jännältä tuntuu nykyään katsoa myös leffoja, kun kaikki on paikkoja, jotka on tässä ihan vieressä. Jännä juttu. Todellaki todellaki todellaki….

Pari uutta ystävää

Yksi ystävä lisää

 Mun uusi vesipullo

Nyt mun täytyy lähteä vaihtamaan salikamat, kun pitää pysyä siinä kahdeksan kertaa viikossa tahdissa!