Katson Sineen Taivaan

Ensimmäiseksi haluan todeta seuraavan: Tämä blogi päivitys on kirjoitettu kaikella kunnioituksella kaikkia uskontoja ja erityisesti jokaista yksilöä kohtaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että joku uskonto, tai tapa toimia olisi toista parempi. Eli tästä ei kannata lähteä provosoitumaan mihinkään suuntaan.

Amerikka on hyvin uskonnollinen yhteiskunta. Amerikan perustuslaissa on kohta, jossa jokaiselle taataan oikeus harjoittaa mitä ikinä uskontoa kukin haluaa ja Amerikkalaisethan sitä oikeutta hyvin paljon käyttävätkin. Todella monet ovat ylipäänsä uskonnollisia ja niitä uskontojakin tässä maassa on enemmän kuin missään muualla. Yleensä Suomalaiset tässä välissä toteavat, että ”ei skientologia ole uskonto vaan kallista höpötystä”. No siitä asiasta voi olla montaa mieltä, mutta kuitenkin se on uskonto. Täällä ollessa jopa minä olen monta kertaa joutunut miettimään, että joka asiaa ei kannata heti ensimmäisenä rääkyä ilmoille, koska se saattaa jonkun yksityisyyttä loukata, ei siis nyt vain näissä uskontoa koskevissa asioissa, vaan ylipäänsä. Suomessa on hieman tapana kaikilla kotkotella joka suuntaan ilman, että välttämättä edes ymmärretään, että siinä sivussa astutaan aika monen varpaille. Amerikan perustuslaki ei myöskään anna valtiolle, tai osavaltioille oikeutta tukea minkäänlaista uskonnollista toimintaa taloudellisesti, toisin kuin Suomessa siis. Näillä kahdella kohdalla minun mielestä luodaan aika hyvä pohja yksilön oikeudelle ja vapaudelle tässä uskonto asiassa. Suomessa valtio ja kirkko, ja nimenomaan juurikin se yksi ainut kirkko, on sidottu niin hyvin yhteen, ettei siitä ota kukaan mitään selvää. Periaatteessa Suomessakin on sama uskonnon vapaus, mutta tämä vapaus kyllä paljon paremmin toteutuu Amerikassa. Varmasti Amerikka on se ainut paikka, jossa nyt vaikka tuo skientologia on voinut muodostua, mutta se johtuu juurikin siitä, että kaikilla on aito halu ja taito kunnioittaa sitä, mitä toinen on, tai ei ole.

Uskonto tulee esille aika monessa paikassa ja tilanteessa täällä. Minnesotassa asuessa minun isäntäperhe kävi joka viikonloppu kirkossa, itse en joka sunnuntai jaksanut herätä kello seitsemän alkavaan toimitukseen, ja saatoin ehkä muutaman kerran kuulla aiheesta. Kävin kuitenkin sitten joka keskiviikko ”Bible study, Raamatun lukukerho” ryhmässä, jossa käsiteltiin milloin mitäkin aiheita. Nuo ryhmät on kyllä aika rentoja, koska ne on suunnattu nuorille ja oikeastaan niiden kavereiden takia siellä kävinkin.

Täällä L.A.ssa uskonto ei ehkä niin paljon ole läsnä, mutta siihen on kyllä monta syytä. Ensinnäkin maaseutu nyt on yleensäkin paljon uskonnollisempaa aluetta ja kaupungissa on niin paljon muutakin, että ne joka puolella vastaantulevat kirkot, moskeijat ja muut ei erotu niin helposti katukuvasta. Kyllä täälläkin niitä uskonnonharjoitus paikkoja on aika runsaasti, mutta olen aikalailla tottunut niihin, koska tämä on Amerikka.

California on ehdottomasti Amerikan liberaalein paikka ja tämä menee jopa New Yorkin ohi. Johtuu todennäköisesti siitä, että tämä koko osavaltio on rakentunut jatkuvan muutoksen alla, eikä tänne kukaan edes halua kehittää mitään kangistavaa kaavaa, koska sopeutuvuus on juuri se iso tekijä, joka Californiasta tekee niin menestyvän ja hyvän paikan elää. Los Angeles ja San Francisco ovat tämän paikan navat, mutta L.A.lla on sellainen historia, että ”tämä on kaupunki ilman historiaa”. Tuon otin yhdestä videosta mikä katsottiin tuolla kaupunkisuunnittelun kurssilla. Tämä kaupunki on aina muovautunut sen mukaan, miten ihmiset on halunneet ja sen kyllä huomaa. Monimuotoisuus on niin suurta, että ei sitä kannata edes yrittää laittaa mihinkään laatikkoon. Samasta syystä myöskään kenenkään uskonnollisia asioita ei yritetä laittaa halki poikki ja pinoon. Uskonto ei esimerkiksi ole Californiassa sopiva argumentti politiikassa, koska kaikilla kuuntelijoilla on todennäköisesti eriävä mielipide. Mieluumminkin se argumentti täällä on, että pitää tukea sitä jokaisen vapautta omaan uskontoon. Tästä samaisesta syystä Timo Soinin ja Päivi Räsäsen kaltaiset saarnamiehet ja naiset ei minun mielestä ole sopivia poliitikkoja. Jos kokonaisen kansan lainsäätäjät säätävät lakeja siltä pohjalta, että joku on automaattisesti väärässä ilman keskustelua, niin kenelle siitä silloin syntyy hyvä paikka elää?

Hyvä esimerkki uskontoon suhtautumisesta Amerikassa on myös se, että yksi professorini sanoi kurssin alussa, että tällä kurssilla saa esittää mielipiteitä ja omia näkemyksiä, mutta ne pitää perustella. Tähän hän lisäsi vielä, että perusteluksi ei sitten oikein voi käyttää uskontoa, koska niistä löytyy niin monenlaisia tulkintoja, ettei ne oikein ole päteviä argumentteja. Toinen professori, historian kurssilla, sanoi tässä joku aika sitten, että pitää aina olla hyvin varovainen, ennen kuin lähtee arvostelemaan kenenkään uskontoa tai uskonnottomuutta. Hän sanoi aika hyvin, että ”sille sinun vieressä istuvalle henkilölle sinun uskonto voi olla pelkkää myyttiä ja kansantarua, joten pitää aina muistaa antaa tilaa muiden ajatuksille.” Sama professori myöskin totesi, että esimerkiksi historiassa esiintyviin Egyptin muinaisiin uskontoihin pitää suhtautua avoimesti, koska heille se oli aivan yhtä totta, kuin mitä nykyään ihmisille ovat nykyajan uskonnot. Mitään vastaavaa en ole aiemmin kuullut ja minun mielestä nuo oli aika hyvin sanottu. Vain sillä, että annat toisen olemiselle ja uskonnolle tilaa, voi sitä samaa olettaa ja saada takaisin.

En ole täällä L.A.ssa oikeastaan kohdannut mitenkään suuresti tätä Amerikkalaisten uskonnollisuutta, lukuun ottamatta muutamaa eri tilannetta. Yhdessä kohtaa kampusta on melkein joka ikinen päivä sellainen standi, jossa on pari ihmistä ojentelemassa kirjoja ”What Does the Bible Really Teach, Mitä Raamattu oikeasti opettaa”. Kaikella kunnioituksella, mutta sen lisäksi, että Raamattu on ihmisen kirjoittama tulkinta, niin voin kuvitella millainen tulkinta tuon kirjan takaa löytyy. Tiedän kummalla puolella kävelykatua nuo ihmiset jakaa niitä kirjoja, joten kävelen aina siellä toisella puolella. En oikein tykkää, että sitä niin hyvin tuputetaan. Olen tavallaan myös yllättynyt, että yliopisto on antanut siihen luvan, koska myös yliopistolla on sellainen politiikka, että kaikki mielipiteet on tervetulleita joka suunnalta ja ketään ei pidä painostaa mihinkään. No okei, ehkä tuota samaista argumenttia voi käyttää myös sen luvan antamiseen. Lisäksi olen muutaman hieman uskonnollisemman kaverin, tai tutun paremminkin löytänyt luennoilta, mutta muuten on jäänyt tämä uskonto puoli vähemmälle täällä. Kunnes sitten tuli viime keskiviikko.

Viime keskiviikkona siis päätettiin yhden Iranilaisen kanssa, että mennään sellaiseen kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettuun illanviettoon, jossa tutustutaan ihmisiin ja keskustellaan ja hengaillaan. No sinnehän sitten mentiin ja kerroin siinä matkalla sille kaverille, että olin saanut sellaisen jännän kutsun. Facebookiin oli lähettänyt yksi kaveri kutsun, joka meni suunnilleen näin:

”Ystävänpäivä illallinen näiden ja näiden kotona täällä ja täällä. Tule nauttimaan perunamuusista ja lihapullista ystävänpäivän kunniaksi. Jälkiruuaksi sitä ja tätä. Lisäksi keskustelemme tosi rakkaudesta Raamatun näkökulmasta”

Sanoin sitten, että en ollut ajatellut mennä, ja että en oikein koe oloani kotoisaksi sellaisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa. Naurettiin siinä sitten vielä tuolle muotoilulle, jossa ensin tarjoiltaisiin perunamuusia ja sen jälkeen tosi rakkaus keskustelua. Kutsun lähettäjän oli sama ihminen, joka oli kutsunut minut ja tuon Iranilaisen kundin tänne kansainvälisten opiskelijoiden iltaan. Keskiviikkoillalle kutsu oltiin molemmat saatu kansainvälisten opiskelijoiden kahvitunnilla edellisellä viikolla. Päästiin sitten perille juuri sopivaan aikaan, ei oltu ensimmäisiä, eikä viimeisiä, jotka saapuivat. Mukavia ihmisiä tuntui kaikki olevan ja luvassa oli kuulemma syömistä, jutustelua ja pelien pelaamista, kunhan kaikki pääsee paikalle. Oltiin hetki ehditty istua tässä kansainvälisten opiskelijoiden illanistujaisissa, kun se sitten alkoi. Yksi paikalle tulija jutteli ihan samalla tavalla mukavia kuin muutkin ja kysyi ”olettekos te kuinka uskonnollisia?” Seisottiin siinä ihan normaalisti sen Iranilaisen kanssa, mutta sen verran ehdittiin toisia vilkaista, että huomattiin pientä epäilystä asiassa. No, ilta jatkui ja siinä sitten pelailtiin ja syötiin. Sitten yhtäkkiä pitikin jakautua kahteen ryhmään. Pojat toiseen ja tytöt toiseen. Sitten mentiin eri huoneisiin ja alettiin jutella kaikkea enemmän ja vähemmän epämääräistä. Näitä kaikkia kysymyksiä kuitenkin yhdisti sellainen lievä uskonnollissävytteinen laatu. Siinä sitten istuttiin, välillä selän takana irvistellen, sen Iranilaisen kanssa ja oltiin että voi hyvät ihmiset, nyt toivottavasti kohta loppuu. Sitten joku pudotti pommin, ”pitäiskö tänä iltana nyt pitää Raamatun lukupiiri”. Voi elämän kevät, mietin tässä vaiheessa. Joku onneksi sitten ehdotti, että ei ehkä nyt ehdi, kun aika loppuu. Onneksi loppuu. Loppuilta oltiinkin sitten sen Iranilaisen kanssa aikalailla valmiina lähtöön, heti kun sopiva rako ilmestyisi, mutta sellaista ilmestymistähän ei annettu tulla. Yksi muslimi ja yksi yltiöliberaali siinä sitten törötettiin ja puheltiin vain kun oli pakko, jotta ei ihan ääliöiltä vaikutettu. Lähdettiin sitten ensimmäisinä, kun mahdollisuus tuli. Illan isännät, mitkä olivat siis kaikki muut henkilöt, paitsi me ja pari muuta kansainvälistä opiskelijaa, sanoivat, että muistakaa tulla ensi viikolla. Ensi viikolla pidetään heti ensimmäisen Raamatun lukukerho ja puhutaan paljon enemmän näistä asioista.

Käveltiin autolle ja ovet kun oli suljettu ja moottori käynnistetty niin aika äänekäs huokaus päästettiin molemmat. Juurikin tulomatkalla oltiin juteltu kyseisestä aiheesta ja nyt oltiin kärvistelty aiheen kanssa jo hyvä hetki. Ei meillä kummallakaan ollut mitään uskontoja tai tätä kokoontumista vastaan ja periaatteessa meillä oli kyllä hauskaakin. Mutta. Tässä asiassa se mutta oli aika iso. Meidät oli molemmat kutsuttu tuonne siten, että tapahtumaa oli mainostettu kansainvälisten opiskelijoiden illanistujaisina. Uskonnosta ei ollut mitään viitettä sivulauseessa, eikä pikkupräntissä paperin kulmassa. Kokemushan se oli tuokin, kuitenkaan ei aiota ottaa uusintaa. Tällaisen lobbaamisen tuloksista en laajemmalti osaa mitään sanoa. Kuitenkaan ei minun mielestäni ole oikein, että tällaiseen tapahtumaan kutsutaan täysin vääränlaisella markkinoinnilla ja varsinainen pihvi jätetään kertomatta. Jos joku meitä ensi viikolla yrittää kyseiseen tapahtumaan vielä saada, niin joudumme kyllä sanomaan, että emme tule.

Tuossa episodissa minun mielestä aika hyvin tiivistyy se, miksi on niin tärkeää jättää jokaisen uskonto ja siihen liittyvät asiat jokaiselle itselleen. Tämä Californialaisten ja Amerikkalaisten pääasiallinen tapa toimia uskonnon kanssa on todella hyvä. Joskus se soppakauha kuitenkin lipsahtaa väärään keittoon täälläkin. Ilman sen suurempia taka-ajatuksia, hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

God Bless America!