Leipää ja sirkushuveja

San Franciscon ja muiden huvitusten jälkeen elämä on taas palaamassa raiteilleen, eli englannin kurssin läksyjen pariin. Juu, tuo lause kuulostaa hieman masentavalta. En ole ihan varma missä ne raiteet ovat aiemminkaan olleet, joten en tiedä onko tuo lause täysin pätevä siinäkään mielessä. Parin viime päivän aikana olen pohtinut sitä, mistä koostuu keskimääräisen amerikkalaisen, päivä tai viikko, millä ikinä aikavälillä sitä haluaakaan katsoa. Töitä täällä tehdään todella paljon, sekä opiskelijana, että sitten kun on valmistuttu. Työ kattaa niin suuren osan amerikkalaisten elämästä, että olen monesti miettinyt, onko sitä vastapainoa ollenkaan täällä. Lopulta ymmärsin, että se vastapainohan on selvästi näkyvänä joka paikassa, minne ikinä täällä meneekin. Viihde. Amerikkalaisten elämään se vastapaino tulee siitä, että kaikki mahdollinen on tehty viihteeksi. Tämä todella tasapainottaa pitkiä työpäiviä ja hektistä opiskelua. Viihdettä on saatavilla helposti erilaisten tapahtumien, leffojen ja muiden perus elementtien saattelemena. Kuitenkin monet muutkin asiat on tehty viihteeksi, sellaisetkin, mistä suomalaiset ehkä olisivat eri mieltä tai joita meillä ei olisi osattu keksiä.

Universal Studiosin rullaportaat ovat todella hyvä esimerkki siitä, miten loppuun asti asioita ajatellaan Amerikassa. En ole eläissäni ollut niin pitkissä rullaportaissa, vaikka olivatkin monessa osassa. Korkeusero puiston kahden kerroksen välillä on niin suuri, että sinne oli siis rakennettu sellainen rullaporrastunneli. Voin sieluni silmin nähdä, tai siis hetkinen, olen monesti aivan aidosti nähnyt, kun suomalaiset töröttävät pitkissä rullaportaissa ja kenestäkään ei lähde ääntäkään. Kaikki katsovat kaukaisuuteen ja odottavat horisontissa siintävää seuraavaa kerrosta. Jotta kenenkään ei tarvitsisi mitään ylimääräistä purpatella, seistään vielä varalta oikeassa reunassa, jos joku tilapäisen häiriön saanut yksilö haluaisi ohittaa. Amerikassa asia nähtiin niin, että kun siinä jonossa on kerran seistävä, niin sen voi tehdä niin, että kaikkia hymyilyttää. Koko rullaportaikon matkalla oli kaiuttimet, jotka pyörittivät pieniä paloja musiikkia ja kertoivat sen jälkeen tarinan liittyen tähän musiikin palaan. Mukana oli muun muassa Desperate Housewivesin tunnari ja Dolly Partonin I will always love you. Huomasin itsekin tekeväni pieniä tanssiliikkeitä ja laulavani mukana siinä vaiheessa, kun Frendien tunnari alkoi pyöriä. Viiden kerroksen rullaportaiden kulkeminen tuntui paljon lyhyemmältä kuin se yhden kerrosvälin hissimatka Suomessa.

Kuvassa näkyy 2/3 noista liukuportaista

Viihteeltä tuntui myös liikennevaloissa seisominen toissapäivänä, kun yhden ylä-asteen oppilaat olivat mainostamassa luokan tarjoamaa autonpesua yhdessä risteyksessä. Joka kerta kun punaiset valot syttyivät autoille, niin molemmista suunnista suojatietä lähti hyppimään kaksi iloista oppilasta valtavan mainoksen kanssa. Pahvilapun lisäksi he huusivat niin lujaa kuin kurkusta lähtee, että he tarjosivat autonpesua. Asia ei siis jäänyt epäselväksi.

Hieman vakavemmistakin aiheista täällä osataan tehdä viihdettä. Amerikassa on joka vuosi sellainen “Grate Shake Out”, “Humppahetki” tai “Lantion keikutus päivä” olisivat ehkä kuvaavia suomennoksia. Näin monessa eri paikassa kampuksella mainoksia kyseideen tapahtumaan ja mietin, että nyt en ehdi kyllä mennä opettelemaan rap-tanssimisen alkeita, vaikka ehkä olisi jännää ollutkin. Onneksi en avannut suutani aiheesta kenellekään, koska olisi aika hyvät naurut saanut joku noista mun ajatuksista. Kyseessähän ei siis ollutkaan mikään rap-tanssin juhlapäivä, vaan maanjäristyksiin varautuminen. Melkein osuin oikeaan siis. Tämä kyseinen päivä koostui sellaisista pienistä infoluennoista ja varsinaisesta harjoituksesta. Vähän niin kuin paloharjoitus, mutta tarkoituksena oli mennä pöydän alle piiloon. Paras paikka maanjäristyksen sattuessa on siis jämäkän pöydän alla, oven karmit eivät ole soveltuvia tähän tarkoitukseen, toisin kuin itsekin aiemmin luulin. Great Shake Out päivän ja maantiedon proffan ansiosta ja takia aloin itsekin ajatella tarkemmin niitä maanjäristyksiä. Aiemminhan ostin siis sellaisen perusselviytymissäkin, mutta löysin monia puutteita omasta maanjäristyksiin varautumisesta. Ensimmäinen puute oli tiedon puute. Kun huomasin miten vajaa tietous minulla on maanjäristyksistä, piti sitä siis ensimmäisenä täydentää. Hyvää infoa tarjosivat yliopiston lehtijuttu ja mantsan proffan maanjäristyksiin varautumisluennot, jotka kuuluvat Californian lain mukaan opetettavaksi kaikissa yliopistoissa. Lisää tietoutta hain kuitenkin muun muassa FEMAN, eli liittovaltion kriisinhallinta organisaation sivuilta.

FEMA, earthquakes

Hankittuani kaiken mahdollisen tiedon, mitä muutaman päivän aikana pystyi keräämään, tein henkilökohtaisen listauksen kaikesta tarvittavasta ja mietin hätätapauksessa toimintaa. Kuulostaa ehkä hieman oudolta suomalaisten mielestä pohtia näitä, kun Suomessa ei ole minkäänlaisia maanjäristyksiä. Tähän on kuitenkin varauduttava, jos täällä asuu. Itselle suurin heräte oli se, kun minulle selvisi, että “The Big One”, “Se Suuri”, on jo noin 12 vuotta myöhässä. Noin 150-vuoden välein pitäisi esiintyä sellainen suurempi, noin kahdeksan richterin asteikolla, oleva maanjäristys. Edellinen, joka laittoi matalaksi puolet meidän yliopistosta ja joka ei ollut Se Suuri, oli “vain” 6.7, eli suurempaa on tiedossa. Lisäsin omaan selviytymispakkaukseeni asioita, joita mantsan proffa oli käynyt läpi, kun hän luokan edessä näytti meille esimerkkirepun. 

Proffan selviytymislaukun sisältö. En ostanut nallekarhua, vaikka hän sitä suosittelikin ihan siltä varalta, että todennäköisesti jotain lasta joutuu lohduttamaan jossain vaiheessa. Vein kyllä autoon lenkkarit, ylimääräiset sukat, Leathermanin, tulitikkuja ja muuta puuttuvaa. Onneksi mahtuu tuonne auton tavaratilan pohjan alle niin hyvin, ettei kukaan edes tiedä, että siellä mitään

Ehkä tärkeämpää oli kuitenkin se, että ajattelin, mitä tekisin, jos maanjäristys sattuu silloin kun olen kotona. Koulussa tai salilla ollessa olisi helppo vain tehdä niin kuin muutkin tekee, vaikka ei oikeasti edes ymmärtäisi mitä tekee. Minulla ei ole minkäänlaista ruokapöytää, eikä työpöytää, koska yleensä en niitä käyttäisi ja koska tänne ei kyllä mahtuisikaan. Minulla on kyllä Ikean Lack pöytiä, joita käytän sohvapöytänä, ruokapöytänä ja työpöytänä. Valitettavasti luotto näihin viiden sentin paksuisiin puoli kiloa painaviin jakkaroihin ei ole niin suuri, että menisin niiden alle maanjäristystä pakoon. Siihenpä ne minun vaihtoehdot sitten jäivät, allaskaappiin en mahdu vaikka laihtuisin kymmenen kiloa, sängynalunen on niin pieni, että sinne mahtuu piiloon vain torakat ja matkalaukun alle meneminen olisi huono vitsi. Tulin siihen tulokseen, että riippuen kummanko päällä satun sillä hetkellä istumaan, menen joko sängyn patjan alle tai sohvan istuintyynyn alle. Tärkeintä on painua pieneen kasaan, suojata pää ja pitää kiinni. Drop, cover and hold.

Suo siellä,

Ja vetelä täällä.

Mutta näillä se henkikulta pelastetaan

Viihdettä on kyllä myös todella moni luentokin täällä. Tai siinä mielessä viihdettä, että asiat kerrotaan niin, että yksinkertaisinkin juttuu saadaan kuulostamaan Hollywood leffalta. Suomessa pysytään opetuksessa aika paljon sellaisella asialinjalla, vaikka on minulla Suomessakin ollut monia todella hienoja opettajia, jotka osaavat tehdä mistä vain mielenkiintoista. Täällä opettajat laittavat koko olemuksensa peliin joka kerta, kun he astuvat luokan eteen, hieman niin kuin näyttämötaiteessa. Musiikin proffa on todella hyvä esimerkki tästä. Kaikki opetus mitä musiikin luennoilla on tullut, on niin intohimoa täynnä, että huh huh. Proffa kävelee iloisena ympäri luokkaa, ja jos äänet voisi feidata pois, niin voisi hyvin luulla, että hän puhuu siitä, miten eilen voitti lotossa. Mantsan labran opettaja on taas niin innoissan kivistä, että ei voi muuta kuin itsekin innostua, kun hän selittää luokan edessä vihreä mötikkä kädessään, miten hienoja ominaisuuksia tällä kivellä löytyy ja kuinka hän vahingossa eksyi aavikkoon, kun oli tekemässä jotain tutkimustyötä. Tälläisia ihmisiä kun kuuntelee päivästä toiseen, niin tulen vakuuttuneeksi siitä, että olen oikeassa paikassa. Amerikkalaiset ovat todellakin aina koko olemuksellaan mukana niissä asioissa, mistä oikeasti pitävät. Lisäksi täällä on ihmisissä hienoa nähdä se, että jos joku asia koetaan omaksi, niin sitä asiaa ollaan valmiit ajamaan niin pitkälle, että siitä saa itselleen työn ja saa vielä muitakin innostumaan omasta aiheestaan.

Henkilökohtaisesti olen alkanut taas innostumaan omasta jokavuotisesta ilon aiheestani, eli Joulusta! Tänne on ilmestynyt kauppoihin Jouluosastot viime viikon aikana ja yhdelle ostoskeskukselle oli myös ilmestynyt  väliaikainen, vain Jouluun liittyviä asioita myyvä kauppa. Olen niin innoissani aiheesta, että saatan käydä ostamassa muutaman Joulukuusen, vaikka en ole aivan varma, missä säilytän niitä sitten Joulun jälkeen. No, se ongelma ratkeaa sitten viimeistään juhannuksena. Todella monella on jo talvikausivalot, koska Halloweenkin on nyt. Uskon, että Halloweenin jälkeen lähtee nämä Joulujutut vielä suuremmassa mittakaavassa käyntiin! Tänä vuonna kenenkään ei tarvitse ihmetellä minun Joulun viettoa, kun voin itse ihailla niin monen muun Joulun viettoa! 

Californian Tasavalta 2.

Koskaan nähnyt leffaa? On suuri todennäköisyys, että sekin on kuvattu täällä. Californian sää taipuu ihmeen moneksi kun sen laittaa kameran taakse. Vuorilla on talvi, laaksoissa on tulikuuma, löytyy aavikkoa, metsää, motaria ja pilvenpiirtäjää. Kovin paljoa ei ainakaan puutu. 

Olen monest miettinyt, mitä on täydellisyys. Näissä alla olevissa kuvissa pääsee ainakin hyvin lähelle. sitä! Eli täydellisestä seuraava, Wisteria Lane!

En katso monia tv-sarjoja, mutta silloin kun katson, niin katson ja hartaasti. Desperate Housewives oli niin mahtava, että olisin voinut jäädä kuvaamaan noita taloja vaikka pariksi tunniksi. Junakierros ei vaan pysähtynyt niin pitkäksi aikaa, joten täytyy alkaa uudestaan sitä sarjaa katsomaan. 

Griffith Observatoriosta on todella hienot maisemat sekä päivällä, että yöllä. Hollywood signkin näkyy ja yöllä Enkelten kaupunki loistaa loputtomana valomerenä jokasuuntaan. 

San Franciscoon matkalla. 

Näin hienoa maisemaa en ole kyllä useasti nähnyt. Tästä on vähän vaikea hahmottaa mittakaavaa, mutta tuo meri on todella kaukana alhaalla. 

Starbucks kuuluu joka mutkaan ja niemennokkaan. En ehkä ole koskaan juonut näin pitkään samaa kahvia, mutta oli sen verran ihan rehellisiä mutkia tiessä, että tarvitsi molemmat handut ratissa pitää. 

Tässä hieman loivempi kallistus Friscon kaduilla.

Lombard Street

Alcatraz kaukana pienenä

Lisää kuuluisia maamerkkejä.

Takaisin Los Angelesiin, Santa Monica

Sen sijaan, että tein raporttia leffasta musiikin kurssille, päätin käyttää tämän loppuillan näiden kuvien latailuun, kun aiemmin niin lupasin. Näiden reissailujen vuoksi olen hieman takana aikataulusta melkein joka kurssilla ja nyt pitää tsempata tämä viikko aika hyvin. Tänään oli muutama midterm, eli testejä pukkaa. Ehdin aamulla ja ruokatunnilla opiskella jonkun verran, mutta katsotaan nyt kuinka kauaksi kantaa. Minulla on ehkä yksi kurssi liikaa tällä hetkellä, kun tuntuu, että kokoajan on hieman liikaa duunia opiskelujen puolesta. Toisaalta hyvä että tämä huomio tuli nyt tehtyä, koska auttaa valitsemaan oikean määrän kursseja keväälle ja varsinkin tuleviin maisterin kursseihin. Tai siis toivottavasti tuleviin maisterin kursseihin, kun siihenhän pitää hakea erikseen täällä. Yritän tässä muiden tekemisten lomassa järjestellä aikaa, että saisin muutaman kurssin Suomen päähän suoritettua, niin se tekisi asiat paljon helpommaksi myös täällä päässä. Eiköhän kaikki mene kuitenkin parhain päin. Nyt osaa jo hyvin näitä asioita suhteuttaa, kun alkaa oppimaan, että aurinko paistaa huomennakin. 

Huomenna onkin sitten tiedossa vähän kaikenlaista. Siivousta, opiskelua, opintoneuvontaa ja vähän kaikkea muutakin. Loppuviikosta on toivottavasti sen verran jo aikataulu tasaantunut, että saan uutta putkeen myös täällä blogissa!

Californian Tasavalta 1.

Lisäilen nyt muutamassa osassa kuvia eripuolilta Californiaa niistä paikoista, missä nyt lähiaikoina on tullut pyörittyä. 

 California Republic 

Tässä yllä hieman Venice Beachia. Erityisen huomion haluan kiinnittää "Lehmänperä" ravintolaan, jota oli demonstroitu juurikin sillä.

 Ben Afflecin lukaali Beverly Hillsissä.

 Michael Jacksonin viimeinen portti

Kuuluisa puisto, if you get what I mean.

Ostoksille? Täältä löytyy jokainen tarvittava luksusbrändi ja monta joista et ikinä ole kuullutkaan. Jätin henkilökohtaisesti väliin, koska yliopisto syö mun housujen osto Dollarit.