Vauhtia ja Vaarattomia Tilanteita

Kirjasto on tullut aika tutuksi tässä viime viikkoina ja täällä istun nytkin. Tarkoitus oli, että käyttäisin tunnin tästä aamusta blogin kirjoitukseen, mutta oli sen verran paljon luettavaa, että täytyi etsiä lisäaikaa jostain muualta. Eilinen oli aikalailla vastaveto sille, mitä vauhtia normaalisti etenee viikko. Pidin, tai paremminkin kärsin, eilen lorvikatarista, joten päivän saavutukset oli pari leffaa ja ruokailu. Olen muutaman kurssin tehnyt Vaasaan Yliopistolle netissä, joten ne ovat lisänneet tätä tekemisen määrää. Kyllä olen ilmeisesti jotain täällä oppinut tuon tehokkuuden ja nopeuden suhteen, koska tein 14-sivun esseen kolmessa päivässä, muun ohessa siis, ja arvostelu oli paras mahdollinen. Jotenkin täällä on oppinut näiden opiskelujen kanssa chillaamaan sillä tavalla, että ei turhaa stressiä vedä. Nyt kun olen tutustunut aika moneen vaihto-oppilaaseen, niin voin todeta, että kauhea stressi niillä on kyllä tästä työn määrästä ja tahdista mikä täällä on. Jotenkin tämä aurinko on varmasti jo pehmittänyt mun pään, että en tarvitse paperipussia jokaisen opiskelutehtävän kohdalla. Eikä sillä, kyllä mä ymmärrän, että kun tulee uuteen paikkaan, niin kaikki tuntuu paljon vaikeammalta ja varsinkin kun täällä tykin suusta syölletään noita tehtäviä kokoajan. Toisaalta on harmi, että ei varsinkaan iso osa noista puolen vuoden vaihtareista ehdi hoksata tätä Amerikkalaista tekemisen koodia. Jostain sitä aikaa aina löytyy.

Yhtä liukuhihnaa on kyllä myös ruokailu täällä yliopistolla, käyn siis oikeastaan aina Subilla syömässä, joten nehän jo muistaa, että mitä syön. Se on hauska, koska siellä kuitenkin on työvuorossa aina ainakin 15 ihmistä. Mulla on lempinimikin, Mr. Veggiepatty, Vegepihvi siis, koska syön aina sen Subilla. Eilen kyllä laitoin elämän ranttaliksi ja kävin Burger Kingillä syömässä. Halusin ne vähän suuremmat ranskalaiset, joten sain sitten myös medium juoman, joka on noin puolet suurempi kuin se suurin juoma Euroopan Mäkkäreissä. Onneks sitä kippoa ei tartte ihan täyteen laittaa, eikä ole pakko ottaa lisää. Yleensä mulla on oma vesipullo mukana, mutta eilen unohtui.

Vedestä pääsee hyvin miellyttäviin tunnelmiin lämpimään suihkuun. Tai no, miten sen ottaa, miellyttävä. Tuolla mun asunnossa on siis aika eksoottinen kokemus käydä suihkussa välillä. Sanottakoon tähän väliin, jos joku ei tiedä, niin Pohjoismaissa on todella hyvät suihkut! Niin kuin se vedenpaine ja itse suihkulaite, jota voi liikutella ja vettä tulee aika laajalta alueelta. Amerikassa on ihan paikasta riippuvainen, että millaisen lirun tai Niagaran alle sitä joutuu, kun aamulla pitää hiukset pestä. Tuolla minun luona on kuitenkin juttu niin, että ensinnäkin se suihkupää sekoittaa niin paljon ilmaa siihen veteen, että välillä tuntuu, että ei kastu ollenkaan kun käy suihkussa. No kyllä sitä ehkä kuitenkin kastuu jos vartin siinä töröttää hanan alla. Tarkemmin, kyykistyy hanan alle, mä olen aika pitkä Amerikkalaisessa mittakaavassa, niin suihkupää on samalla korkeudella kuin mun hartiat. No, kyllä sen kanssa pystyy elämään, kun eihän sitä onneksi tarvitse kovin montaa tuntia päivässä siellä suihkussa pyöriä. Se mikä välillä on aiheuttanut haasteita, on veden vaihtuva lämpötila ilman ennakkovaroitusta. Se on vähän niin kuin sellainen lottoarvonta, että 30-sekuntia kiehuvaa vettä ja minuutin verran jäähilettä. Olen muun muassa yhden kerran oikeasti juossut päin seinää karkuun suihkukopin toiseen päähän, koska oli sunnuntai aamu ja tokkurassa menin lämpimään suihkuun, joka yhtäkkiä muuttuikin avannoksi. Löin nenän seinään ja siihen tuli pieni lommo.

Tuo veden lämpötila on muutenkin mielenkiintoinen täällä, nyt kun on taas kunnolla lämmintä päivällä, niin kylmävesihanasta tulee usein lämpimämpää vettä kuin kuuman veden puolelta. Ainakin iltapäivisin.

Altaalla on lämmintä vettä ja aurinkoa onneksi

Olin tässä viikko sitten taas jännän äärellä, kun huomasin, että auton rekisteröinti pitää maksaa maaliskuun aikana. Se rekisteröintimaksu on verrannollinen Suomen autoveroon. Jotenkin muistelin, että se pitäisi maksaa uudestaan vasta syksyllä, en kyllä yhtään tiedä mistä sen sain päähäni, koska auton takarekkariin kiinnitetään täällä tarrat, joista toinen osoittaa vuoden ja toinen kuukauden, mihin asti se rekisteröinti on voimassa. No tämän herätyksen sain onneksi tarpeeksi ”ajoissa”, maaliskuun 9 päivä. Suunnilleen paniikissa pyörin, että mitä teen sen maksun kanssa, kun siitä pitäisi tulla kotiin lasku 90 päivää ennen kuin se pitää maksaa. Tämä selvisi kun aloin asiaa tarkemmin tutkia. No arvasin että se kirje on mennyt jonnekin todennäköisesti siksi, että muutin silloin syksyllä ja en tietenkään muistanut tehdä muuttoilmoitusta tuonne DMV:lle, Department of Motor Vehicles. Netissä pystyy sen rekisteröinnin maksamaan, jos on Californian ajokortti, mutta eipä ole, toinen vaihtoehto, automaatilla maksaminen tuolla DMV:n toimistossa, mutta siihen tarvitsee sen laskun, joten ei sekään onnistunut. Ainut vaihtoehto siis oli, että pitää mennä jonottamaan DMV:lle ja hoitaa se asia siellä virastossa. Syksyllä yritin yhtä asiaa selvittää sieltä virastosta, mutta sen asian jätin sikseen, koska rekisterikilvet löysivätkin postissa perille. Sen verran ehdin kuitenkin syksyllä tuohon DMV:hin tutustua, että aivan älytön jono sinne oli vaikka kuinka aamulla menisi jonottamaan heti kun aukeaa. Näen painajaisia Suomen verovirastosta aina silloin tällöin, ja tämä jono voidaan siihen samaan listaan laittaa.

Kun sitten oli pakko niin sitten oli pakko. Menin torstai aamuna kello 7:30 tuohon lähimpään DMV:n toimistoon, joka avautuu siis kahdeksalta. Jonossa oli silloin jo yli 80-ihmistä, ja kyllä, oli todellakin aikaa laskea kaikki jonossa seisovat. Koska se ryysis on niin valtava, niin vain osa jonosta päästetään kerralla sisälle sinne itse virastoon ja sitä mukaa kun porukka hoitaa asiansa, niin otetaan uusia sisälle. Tuo jonotus oli kyllä sinänsä hyvin organisoitu, pari vartijaa piti järjestystä ja päästi asiakkaita sisälle, kun jonot sisällä lyhenivät. Olin todella yllättynyt, miten nopeasti pääsin sisään ja ulos siitä puljusta. Amerikkalaiset inhoaa noita virastoja sen takia, että ne on niin tehottomia, mutta olin silti kyllä todella yllättynyt. Sisällä oli 38 tiskiä, joissa kaikissa oli virkailija ottamassa asiakkaita. Sen jälkeen kun pääsi sen virkailijan luo, niin toimitus oli yllättävän helppo. Piti vain maksaa se $120 ja sen jälkeen sain uuden vuositarran kiinnitettäväksi rekkariin ja kävelin ulos. Olin autossa ajamassa pois ja hommaan meni vain 1,5h. Mun mielessä se on vain, koska olin odottanut paljon tehottomampaa palvelua ja suurempaa höpötyksen määrää.

 Vuositarra menee oikealle ja kuukausitarra vasemmalle

Näin muuten jokin aika sitten auton, jonka takalasissa oli Suomen lippu ja rekisterikilvessä luki ”Karelia”. Joku varmaan Suomesta muuttanut. Ihan hauska oli, ensimmäinen kerta kun Suomeen törmäsin autosta käsin. Olisin ehkä oikeasti törmännytkin tuohon autoon, jos näky olisi ollut sama, kuin yhdellä tutulla, joka parkkeerasi autoa tässä viime viikon aikana yliopiston lähellä. Se jätti kadun varteen auton parkkiin yhden kerrostalon viereen ja toisessa kerroksessa oli joku keksinyt viihdyttää koko kansaa pienellä teatteriesityksellä. Siellä seisoi jätkä, jolla oli leijona pehmolelu kädessä, ojennettuna ylöspäin. Samalla toinen jätkä vieressä huudatti cd:tä ja soitti ”Circle of Life” biisiä. En muista mikä tuo biisi on suomeksi, mutta se soi Leijonakuningas leffassa silloin kun se apina nostaa Simban sieltä kalliolta näytille. Sain hyvät naurut tuosta kun kuulin.

Olin viime viikonloppuna aivan täpinöissä, kun löysin tästä läheltä sellaisen karkkikaupan, mikä myy irtokarkkeja! Karkkeja on aina silloin tällöin vähän ikävä, mutta valitettavasti Amerikkalaiset karkit noin keskimäärin ei ole mun herkkuja. Suklaata, leivonnaisia, kakkuja ja kaikkea muuta vastaavaa kyllä löytyy todella hyviä. Tykkään välillä syödä noita kaupasta saatavia cup cakeseja, koska ne on aivan super hyviä ja niitä saa vaikka minkä kokoisina, makuisina ja näköisinä. Yhden cup cake mallin olen jättänyt kokeilematta kuitenkin. Löysin sellasia Just Bieber cup cakeseja.  

"And I was like, Baby, baby, baby oo!"

Amerikassa on hyvin sallittua syödä oikeastaan missä tilanteessa vain ja ihan mitä vain. En nyt tarkoita, että työhaastatteluun mennään pastalautasen kanssa, mutta muuten kyllä. Työpaikalla, luennolla, kirjastossa, autossa, kaupassa, parturissa ja ihan missä vain oikeastaan. Eikä ruuan tarvitse välttämättä olla mitään sipsiä ja karkkia, vaikka yksi professori niitä eilen vetikin samaan aikaan kun luennoi. Moni kaveri tulee aina hampurilaisten tai nuudeleiden kanssa luennolle, eikä siinä ole mitään outoa. Itse asiassa minulla on vain yksi proffa, joka ei syö luennon aikana, juo vain vettä. Kahvin juonti on tietysti ok, mutta moni proffa vetää myös keksejä, leipää ja kaikkea muuta. Itse asiassa meidän enkun proffa tuo aina silloin tällöin keksejä tai muuta vastaavaa ja laittaa paketin kiertämään.

Sallittua on myös pukeutua juuri niin kuin itse parhaakseen näkee. Olen asunut aika monella paikkakunnalla eri puolella Suomea ja joka paikassa ollaan suhteellisen tarkkoja siitä, mitä päälle laitetaan. En sano etteikö suurempien kaupunkien ja pienemmän maakuntakaupungin välillä ole eroja, mutta yhtäkaikki jokainen nainen meikkaa aina ennen kuin lähtee postilaatikkoa kauemmaksi kotoa ja farkut ja kauluspaita on melkein jo pakollinen varuste miehille missä vain Suomalaisessa ravintolassa. Eikä tässä mitään negatiivista ole, mukavahan se on näyttää hyvälle. Kuitenkin joskus on niitä päiviä, että ei haluaisi laittaa mitään kauheaa edustuslookia. Täällä olen huomannut, että ei se ole keneltäkään pois, jos itse kullakin on joskus pieruverkkarit ja huppari päällä. Luennoille voi mennä ilman kravattia ja lenkkarit ovat sopivat kengät asuun kuin asuun. Tuo muuten on erittäin totta täällä. Valtiotieteiden proffalla on melkein joka päivä kauluspaita, siistit farkut, kravatti ja lenkkarit. Siis ihan sellaiset juoksulenkkarit. Tai ei niitä juoksulenkkareiksi täällä kutsuta, mutta kuitenkin. Ne on mukavat ja niillä kävely on paljon helpompaa kuin vaikka pukukengillä, niin mikäs siinä. Ehkä vähän piti venyttää ajatusta pukeutumisesta kun käytiin katsomassa venäläistä balettia jokin aika sitten. Mentiin kavereiden kanssa puvut ja kauluspaidat päällä, niin paikalla oli myös perheitä joilla oli verkkarit ja lenkkarit päällä. Mutta silloinkin ajattelin, että eihän se nyt haittaa. Kyseessä oli kuitenkin yliopiston järjestämä tapahtuma, joka järjestettiin tuolla meidän kulttuurikeskuksessa. Täällä on tiettyjä hetkiä, milloin pitää olla todella siisti ja yliasiallisesti pukeutunut, mutta silloin kun ei pidä, niin täällä ei keskitytä arvostelemaan sitä, että joku haluaa tehdä erilailla. Toisaalta olen Amerikassa kohdannut myös täysin päinvastaista ajattelua. Minnesotassa kun asuin, niin varsinkin yksi opettaja oli aina todella siististi pukeutunut ja sillä oli aika usein joku lyhyt hame ja muutenkin oli laittautunut. Hauska juttu oli, että hän opetti muun muassa sellaisia kursseja, joilla availtiin eläimiä ja opeteltiin luontoon liittyviä taitoja. Kävimme muun muassa istuttamassa puita ja pensaita koulun pihalle. Opettajalla oli piikkarit ja minihame, ja ne jalassa heilutteli pistolapiolla istutus kuoppia pensaille.

Meinasi muuten yhdenlainen vaarallinen tilanne muodostua tässä viikon aluksi, kun sain tiedon, että minun yksi luottokortti oli kopioitu. Olen suhteellisen tarkka ollut kokoajan, että kun maksan kortilla, niin näen sen kortin kokoajan ja muutenkin havainnoin jos jotain outoa tapahtuu. No, joskus se nakki napsahtaa ja todennäköisesti yhdessä ravintolassa oli tuo luottokortti kopioitu. Luottokortti firma oli tämän kuitenkin huomannut, kun olin samaan aikana ollut sekä Starbucksilla L.A.ssa, että Baltimoressa itärannikolla. Tämän tiedon takia jouduin maanantai aamuna lähtemään salilta melkein heti kun olin kuudelta sinne päässyt. Istuin autossa punaisissa valoissa, kun auto alkoi hytkymään oudosti. Hoksasin, että moottorissa oli joku vika, joka sai sen käymään ylimääräisillä kierroksilla ja hytkyttämään autoa. No kun kierrosmittari ei liikahdellut mihinkään ja hytkyminen tuntui johtuvan enemmän auton peräpäästä, niin päättelin uudestaan, että tuskin siellä bensatankissa oli kengurua. Kesti hetken ennen kuin hoksasin, että auto hytkyi, koska kyseessä oli maanjäristys. Katuvalot ja liikennemerkit hytkyivät auton tahdissa ja istuin ratin takana hieman tragikoomisissa tunnelmissa. Joku oli juuri käyttänyt mun luottokorttia parilla sadalla jossain missä lie ja nyt meillä hytkyi täällä vielä maa jalkojen alta. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sen verran hoksasin, että peruutin pois roikkuvien liikennevalojen ja katukylttien alta, jotka olivat suoraan auton päällä. Tuo järistys oli suhteellisen pitkä kestoltaan, mutta kuten nyt voi jälkikäteen todeta, niin aika heikko kuitenkin. Se oli vain 4.4richteriä, eikä täällä tuon kokoiset järistykset aiheuta suurempaa vaaraa, kun kaikki on rakennettu ja hoidettu oikein. Pystyin ihan olemaan ylpeä itsestäni, kun auton takakontti oli täynnä kaikkea mahdollista tarvittavaa maanjäristyskamaa ja varsinkin, kun nostan joka aamu ja yö tietokoneen sohvalle, että jos tulee maanjäristys, niin se ei kilise heti pöydältä lattialle.

Tuolla risteyksessä palmujen katveessa hytkyin maanantai aamuna

Tuota maanjäristystä sitten puitiinkin loppupäivä sekä yliopistolla, että uutisissa. Facebook täyttyi heti päivityksistä, joissa kaikki heräsivät, kun sänky heilui. Myöhemmin luin, että joku näyttelijä oli Beverly Hillsissä tippunut sängystä. Luennolle ajaessa kuulin radiosta, että LAPD, Los Angelesin poliisi, oli antanut tiedotteen, jossa kehotti ihmisiä olemaan soittamatta hätänumeroon maanjäristyksen takia. Tuhansia ihmisiä oli ilmeisesti soittanut 911 ja tukkineet linjat kertoessaan, että maanjäristys tapahtui juuri. LAPD twiittasi aiheesta todeten, että maanjäristystä ei tarvitse raportoida hätänumeroon, olemme erittäin tietoisia siitä. Jälkijäristyksiä ei onneksi tullut, eikä kyseinen järistys myöskään ilmeisesti ollut ennakko järistys suuremmalle. Tai no yksi jälkijäristys oli, mutta se oli niin pieni, että meidän kampuksella sitä ei moni tuntenut.

Vauhtia tuli myös keskiviikkoon, kun kävin ostamassa sitä karkkia tuolta Northridgen kauppakeskuksesta. Ihmettelin kun yksi katu oli ihan jumissa liikenteestä ja itsekin siinä kotiinpäin körötellessä pystyi hyvin maisemia katselemaan. Myöhemmin selvisi, että yksi samansuuntainen katu parin korttelin päässä oli suljettu sen takia, että siellä oli löydetty auto täynnä pommeja. Tuo risteys missä se pommiauto oli löydetty, oli sama, missä on mun parturi ja autopesula. Tuntui siis suhteellisen lähellä. Onneksi ei mitään tapahtunut ja poliisi sai asian pois päiväjärjestyksestä.

Viikonlopun vauhdikkaimmat suunnitelmat on huomenna, kun mennään Disnelylandiin sellaisella yliopiston järjestämällä bussikyydillä. Muuten on aika vaaratonta menoa tiedossa kyllä.

Joku aika sitten oli niin voimakas saderintama täällä pari päivää, että meidän talon pohjakerros tulvi. Kaduista muuttui uloimmat kaistat joeksi ja vettä tuli aivan älyttömästi. Mun auton maavara on aika suuri, mutta jos ajoi ulommalla kaistalla, niin virtaava vesi kosketti osittain auton pohjaa. Se myös liikutti kadun varsiin parkkeerattuja autoja ympäri katuja. 

 Kun käy tankkaamassa, niin toi mainos tv käynnistyy vain siksi aikaa, kun pistooli on ylhäällä, ihan hyvä kikka pyörittää mainoksia ja säästää energiaa samalla. 

Mun autopesulan etupiha.