Yleensä kun mietin, että mistä tänne
blogiin kirjoitan, niin yritän löytää jonkunlaisen punaisen langan ja seurata
sitä ainakin suurimmalta osin koko kirjoituksessa. Olen tässä Joulun jälkeen
tehnyt vähän kaikenlaista enemmän ja vähemmän satunnaista, ehkä ainoana
yhteisenä tekijänä kaikelle on, että on aikalailla kiire. Kylläkin ihan
positiivisessa mielessä kiire, mukava on kun viikko pitää paahtaa menemään,
että viikonloppuisin ehtii tehdä jotakin. Tai no on kyllä viikollakin tullut
pyörittyä siellä sun täällä. Alustuksesta voi siis päätellä, että tämä päivityskin
on aikalailla sillisalaatti.
Nyt kun on tullut jo pari kuukautta mentyä
aamulenkille heti kuudelta, niin tietää jo, että ketä siellä salilla on
vastassa aamulla. Samat tyypit marssitaan melkein samassa järjestyksessä joka
aamu sisälle ja tehdään samat jutut. Kotoisa fiilis on kun koripallojoukkueen treenit
on samaan aikaan ja tietää kuka on jakamassa tiskillä pyyhkeitä alakerrassa,
kun menee salin puolelle lenkin jälkeen. Tuolla salilla voi lainata
hikipyyhkeen aina treenien ajaksi, ihan hyvä lisäpalvelu, niin ei tarvitse itse
pestä tai ostella niitä. Auringonnousu näkyy tosi hyvin tuolla kolmannessa
kerroksessa ja aamulla tuntuu kyllä, että aivotoiminta alkaa samaa tahtia kun
aurinko nousee.
Jostain syystä aina kun tulen salilta ja
kävelen tänne minun suurtalouteen, niin tuo käytävän väritys tässä talossa
jotenkin saa aamupahoinvoimaan. Se tapahtuu vain aamuisin ja tämä alkoi vasta
tämän vuoden puolella. Joku, todennäköisesti hieman värisokea, designeri oli
päättänyt, että meidän talon käytävien seinät maalataan valkeasta 70-luvun
vihreä/punaiseksi! Kyllä siihen meni kuukausi, että tottui. No, aamulla on aina
niin kiire, että ei onneksi ehdi pitkään katselemaan niitä seiniä.
70-Luku parhaimmillaan
Tämän vuoden puolella minun kurssit
jotenkin mystisesti päätyi kaikki olemaan yhdessä ainoassa rakennuksessa.
Yliopistolla on 90 rakennusta ja mä olen joka päivä siinä samassa. Tästä
johtuen sekoitan edelleen välillä että missä luokassa milloinkin on tunti, kun
eri aineiden luennot on melkein kaikki samassa kerroksessa. Hoksasin tässä jokin aika sitten myös, että
tuo Sierra Complex on toinen niistä rakennuksista jotka ei menneet maan tasalle
siinä -94 maanjäristyksessä. Osittain tuolla olisi remontin aika. Tai no,
Amerikkalaisen mittapuun mukaan olisi remontin aika. Täällä aika ahkerasti
kaikkia paikkoja laitetaan uusiksi.
Yliopiston kirjaston opiskeluun tarkoitetut alueet rempattiin jokin aika sitten
Mun lähiruokakaupassa, tossa Ralphs:issa
on huomenna avajaiset, kun ne on rempanneet koko visuaalisen ilmeen ja vähän
muutakin siellä. Ehkä parhaana lisäyksenä voisin mainita, että siellä on nyt
myös Starbucks! Eli joka kerta kun haen safkaa, niin voin samalla ottaa myös
kahvit mukaan. Toisaalta olen kyllä nyt käynyt aika paljon ruokaostoksilla Whole
Foods:issa. Se on Amerikkalaisen mittapuun mukaan ylemmän keskiluokan ja vähän
varakkaampien ruokakauppa. Sen tavallaan huomaa, kun ajaa parkkipaikalle, niin
siellä on suurempia ja hienompia autoja. Whole Foods:issa aloin kyllä käymään
vähän useammin sen takia, että siellä on todella mahtava kasvisruokavalikoima
ja kaikkea soijasysteemiä, mitä en ole muualla nähnytkään. Mielenkiintoinen
huomio on myös, että sieltä ei saa esimerkiksi Coca-Colaa tai Heinzin
ketsuppia. Whole Foods pyrkii myymään kaikkea terveellisempää ja parempaa
ruokaa, niin nuo ei sille listalle sitten päätyneet.
Viime viikonloppuna itse asiassa
päädyttiin motelliin, joka oli Whole Foodsin vieressä. Santa Barbara oli taas
yksi mielenkiintoinen paikka Californiassa. Se on sellainen noin 100.000
asukkaan paikka, joka on sellaisessa pienessä laaksossa meren rannalla. Käytiin Santa Barbarassa hyvin sekalaisella
joukolla.
Sunnuntaikahvit
Santa Barbaran Oikeustalo
Välttelin noita muita kansainvälisiä opiskelijoita, jotta tutustuisin
mahdollisimman paljon Amerikkalaisiin, mutta nyt kun päätin mennä tuonne
kansainvälisten opiskelijoiden joukkoon, niin sieltä kyllä löytyy
aktiviteettia. Santa Barbara on 1,5h pohjoiseen Los Angelesista ja meitä oli
yhteensä seitsemän ihmistä, jotka nukkui yhden motellihuoneen kahdessa
sängyssä. Opiskelijabudjetilla siis. Hengattiin rannalla, käytiin vähän
katsomassa nähtävyyksiä ja kaikkea muuta mukavaa. Koska meitä oli yhteensä viidestä
maasta, niin jonkin verran kulttuurieroista ja samanlaisuuksista puhuttiin.
Korealainen kulttuuri vaikuttaa aika paljon samanlaiselta, kuin suomalainen.
Tai ihmisten tavat toimia ja sillä lailla. Hauska juttu oli muuten, en ollut
itse aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta englanniksi kun puhutaan, niin
Korealla tarkoitetaan Etelä-Koreaa. Olin itse aina ajatellut, että se
etelä-osa lisättäisiin siihen joka kielessä.
Jotenkin kaikkialla minne Californiassa
menee, ihmiset näyttää siltä, että ne on lomalla. Amerikkalaiseen rentouteen
kun lisätään tämä Californian ilmapiiri, niin syntyy sellainen ajatusten ja asioiden
yhteenliittymä, että mikä vain on mahdollista. On muun muassa mahdollista
kuljettaa rekka-auton korkuista pahvipinoa lava-autolla ja tilata Inn and Out
Burgerista viidet ranskalaiset vahingossa. Niistä ranskiksista iso osa meni
kyllä roskiin. Californian perustuslaissa on muuten eniten kirjoitusvirheitä
koko maailmassa. Tämä johtuu siitä, että kansalaiset voivat tehdä
lakialoitteita, jotka sitten Californian lainsäätäjät joko hyväksyvät tai
hylkäävät sellaisenaan, eikä niihin sallita muutoksia. Täällä muutokset tapahtuvat
oikeasti aikapitkälle sitä rataa, kun ihmiset haluavat tehdä. Ilmeisesti täällä
ihmiset näyttää lomalaisille sen takia, että California on yleisesti ottaen
Amerikan sisältä ja ulkopuolelta katsottuna paikka, jonne voi tulla ja mennä
miten päin vain, ilman pelkoa epämääräisistä rajoituksista .
Valtiotieteiden proffa kertoo todella
mielenkiintoisesti kaikki asiat aina luennoilla, niin ei haittaa yhtään, vaikka
kyseisen kurssin luennot ovat jo 8 aamulla. Nyt ymmärrän jo paljon enemmän
Amerikan lainsäädäntöä ja hallintoa ja ymmärsin muun muassa, minkä takia USA ei
aikoinaan allekirjoittanut Kioton ympäristösopimusta. Aika usein Amerikkaa
katsotaan negatiivisin silmin sen takia, kun täällä hallitus tekee milloin
mitäkin. Noissa kommenteissa vaan puuttuu se ymmärrys, että Amerikkaa ei
johdeta Washingtonista muuten kuin hyvin pieniltä osin. Osavaltioilla ja
paikallishallinnolla on täällä aika paljon valtaa, mutta erityisesti sitä
valtaa on yksilöillä. Jokaisen päivänvarjon väriä ei tarvitse säädellä, koska
täällä ymmärretään, että mitä pidemmälle sitä valtion lonkeroa viedään, sitä
ahtaammaksi käy yksilön oleminen.
Valtiotieteiden luennolla on käytössä
sellainen oppikirjamuoto, mitä en itse koskaan ole käyttänyt. Meidän kirja on
netissä. Se on nettiin rakennettu, isolta osin kirjaa muistuttavaksi teokseksi,
jonne on upotettu tehtäviä, kyselyjä ja muita kurssiin liittyviä asioita.
Aluksi ehkä hieman epäilin tuon kirjan toimivuutta, mutta heti ensimmäisen
viikon jälkeen olin jo täysin tämän elektronisen kirjan kannalla. Se kirja
hyödyntää laajasti kaikenlaista grafiikkaa, tilastoa ja kaikkea muuta, mitä ei
painamiseen liittyvistä syistä pystyisi liittämään kirjaan. Muun muassa
videoita on monessa eri muodossa lisätty kirjan kappaleisiin. Viime viikolla
kävimme läpi naisten äänioikeutta ja sitä, miten naisten ja tummaihoisten
oikeuksien ajaminen on ohjannut myös muiden vähemmistöjen oikeuksien ajamista
Amerikassa. California oli yllättäen ensimmäisten joukossa, kun äänioikeutta
naisille annettiin. Tulen todennäköisesti aina muistamaan hyvin
yksityiskohtaisesti naisten äänioikeuteen liittyviä asioita Amerikassa, koska
siihen oli todella hyvä video! Minulle käy joskus niin, että innostun joistakin
asioista ihan perusteellisesti ja tämä video on ehdottomasti yksi niistä! Se
kertoo kokonaisuudessaan kaikki isot otsikot ja tärkeät yksityiskohdat. Linkki tuossa otsikossa alla.
Not to be above but equal to all men, we only ask to be part of this Union. I’m a citizen of this nation!
We cry for freedom, oh hear our voice and see we’re equal to
all men.
We, the whole people, not just male citizens formed this
most perfect Union!
Sen lisäksi, että olen innostunut Emmy
ehdokkaaksi päässeestä opetusvideosta, olen myös alkanut pyörimään auton
ympärillä aika paljon. Se rakennus, missä kaikki minun luennot ovat, on aivan
vierekkäin yhden parkkitalon kanssa, joten ajan joka aamu luennolle. Saa niin
kätevästi oven vierestä parkkipaikan, että en pysty vastustamaan 5-minuutin
ajoa verrattuna vartin kävelyyn. Lisäksi olen hieman ottanut selvää muutamasta
korjausjutusta tuohon autoon liittyen ja huomannut, että ne pystyy aika
yksinkertaisesti tekemään. Tähän päivään mennessä en ole siis kertaakaan edes
poltinta vilkkuun vaihtanut autoon. Aiemmin meni niin paljon aikaa talon
remontointiin ja muihin kotitalousjuttuihin, että jätin tarkoituksella auton
huollon ihan muille. Muun muassa se valokennon vaihto, mistä viimeksi selitin,
on todella helppo tehdä itse. Siihen ei tarvitse edes työkaluja! Amazonista saa
sen kennon uutena $130, kun Volvon
merkkiliike täällä lupasi $290 koko homman hinnaksi. Innoissani täällä olen nyt
lärännyt kohta kaikki 400 sivua Amazonista Volvon autotarvikkeita. Löysin vielä
sellaisen hienon videon aiheeseen liittyen. Toisin kuin yleensä, tämä juttu on
juurikin niin helppoa kuin tuossa videolla. Kotelo pois, uusi tilalle. Bueno.
Tämä päivä oli pakko pyhittää
stressivapaaksi, joten en tehnyt mitään. En yhtään mitään. Paitsi kävin Auto
Zonessa ostamassa palaneen takavalon tilalle uuden ja vaihdoin sen, nyt kun
osaan tehdä sen inhimillisessä ajassa. Huomenna sitten taas uusi kierros ja
vauhtia Ferrariin. Viikonlopuksi on niin paljon suunnitelmia ja tekemistä, että
tämä yksikin vapaa oli vähän liikaa!
Join aamukahvit mukavissa maisemissa, vartti kotoa ja koko Valley näkyy!
Mun Skandinaavinen kulkuneuvo sulautuu hyvin maastoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti