Normipäivä

Ajattelin tänään hieman kertoilla minun normaalista päivä ja viikkorytmistä, nyt kun tuo opiskelu on tuonut mukanaan sellaisen tasaisen elämän. Kaiken tasaisuuden keskellä joutuu oikein välillä keskittymään, jotta ei unohda nähdä kaikkea hienoa mitä on ympärillä.

Aamut alkaa yleensä sillä että olen joko ylinukkunut tai alinukkunut. Normaalisti alinukkumista esiintyy alkuviikosta ja ylinukkumista loppuviikosta. Olen lähiaikoina mennyt aika useasti aamukuudelta juoksemaan ja salille. Aamulla on mukava olla tuolla salilla kun siellä on selvästi vähemmän porukkaa. Silloin löytyy irtopainoja ja juoksurata ei ruuhkan takia hidastele. Ei siellä juoksuradalla mitään maailmanlopun ruuhkaa ole vielä ollut, mutta kuitenkin. Iltapäivällä jos menee salille niin joutuu aika usein käyttämään luovuutta, jotta ei odotteluun kulu liikaa aikaa. Irtopainojen löytäminen tuottaa iltapäivällä myös älyllisiä haasteita, kun kaikki painot ja penkit ovat käytössä.

Los Angelesin parhaat lenkkimaisemat

Urheilukeskuksen juoksurata kolmannessa kerroksessa

Urheilukeskuksen kolmannesta kerroksesta

Omaa yliopistoa tsempataan myös fudiskentän designilla!

Urheilukeskuksen kolmen kerroksen korkuinen kiipeilyseinä

Music in film, eli musiikki elokuvissa, kurssi on ehkä ”vaikein” kurssi mikä minulla on tällä hetkellä. Se on ehkä hieman liikaa painottunut siihen, että pitäisi olla jonkunlaista perustuntemusta musiikista. Vaikka olen ollut kuorossa muutaman vuoden niin minun musiikin tietämys on silti enemmän suihkussa laulamisessa ja auton cd-soittimen räpläämisessä. Varsin haastavan siitä musiikin kurssista tekee sellaiset jutut kuten: nyt sitten kuuntelette tätä äänitettä ja kirjoitatte paperille että mikä soitin sitä melodiaa soittaa. No huh hah hei. Meni hiukan viulut ja käyrätorvet sekaisin, niinku oikeasti. Onneksi sitä tehtävää ei tarvinnut palauttaa tai tarkistuttaa kenelläkään. Valitettavasti samanlainen farssi on kuulemma odotettavissa ensimmäisessä mid term testissä.

Täällä on melkein joka kurssissa noita välikokeita ja lopullinen arvosana koostuu sitten jollakin tavalla painotetusta yhteisarvosanasta, riippuen kurssista. Keskiviikkona olisi tiedossa maantiedon välikoe. Täytyy huomenna keskittyä aika pitkälti lukemaan eri kivilajien kovuusasteista, että osaa sitten olla sekoittamatta katukiviä ja luonnonkiviä. 

Englannin kurssin hoitamiseen menee niin paljon aikaa, että välillä on pakko vetää henkeä. Yleensä läksyjen määrä on pari pienempää esseetä, muutaman chapterin lukeminen kahdesta eri kirjasta ja niihin liittyvät keskustelut. Tämä siis kaksi kertaa viikossa molempien luentojen jälkeen. Nyt viime viikolla tuli vielä yksi isompi essee yhden päivän läksyksi. Aikaa asioiden suorittamiseen oli siis yksi päivä. Nytkin on yksi isompi essee vedettävä valmiiksi huomisen aikana. Periaatteessa noissa ei ole mitään vaikeaa, mutta työn määrä on sen verran vaativa, että ei oikein auta kuin kokoajan vääntää valmiiksi kaikki mahdollinen. Täällä on muutenkin oppinut, että silloin kannattaa takoa kun rauta on kuumaa ja aika on rahaa. Nopeat syövät hitaat eikä kannata paljon mennä itkemään kenellekään jos itse sössii jotain. Kaikilla on kuitenkin olleet samat mahdollisuudet. Täällä ei tipu mitään myöhästymis ystävällisiä palautuspäiviä eikä muutakaan pehmoilua, mitä ehkä joskus Suomessa on havainnut monessa paikassa. Tämä systeemi on siinä mielessä ihan hyvä, että se opettaa säntilliseksi jokaisen. Kaikki mokat tippuu omaan kuppiin, eikä mihinkään yleishyödylliseen valtionvelkakirjaan. 

 

Yleensä arkipäivien aikataulun pelastaa tuo luentojen välissä oleva tyhjä aika, jonka käytän syömiseen ja asioiden hoitamiseen. Tuon hypyn pituus on kaksi tuntia, mutta se kuluu todella äkkiä. Puoli tuntia siitä kuluu syömiseen. Tai siis itse ruuan ahtaminen suuhun on suht nopea prosessi sen jälkeen kun sitä odottaa 20min siellä Subin jonossa. Lopun ajan käytän kaikkien printattavien papereiden hommaamiseen, kirjakaupassa käyntiin ja muihin vastaaviin pakollisiin käytännön asioihin. Tänään piti englannin ryhmän kanssa kävellä LRC;hn, Learning resource center, opiskelijan tukikeskus. Sinne voi varata ajan jos haluaa apua aivan mihin tahansa aiheeseen liittyen opiskeluissa. Enkun proffa haluaa, että kaikki käyvät siellä yhden kerran kurssin aikana, jotta se tulee tutuksi. Varasin siis itselleni ajan torstaille ja menen käymään läpi yhtä enkun esseetä sinne. Ihan hieno systeemi tuokin. Se ei siis maksa mitään ja siellä saa käydä kerran viikossa. Voi olla että saatan käydä muutenkin kuin pakon edessä. Voisi olla ihan ok saada ulkopuolista mielipidettä omiin kirjoituksiin, niin kehittyisi nopeammin. Suhteellisen moni pelkkiä A:ta (paras arvosana) saava opiskelija käy siellä säännöllisesti, jotta voi kehittyä vielä paremmaksi. Tuo opiskelijan tukikeskus on kirjastossa kolmannessa kerroksessa. Oli ensimmäinen kerta kun kunnolla menin sisälle kirjastoon. Hauskaa oli ehdottomasti se, että rullaportaita pitkin pääsi kaikkiin viiteen kerrokseen siinä rakennuksessa. Ihan kiva systeemi, kun viisi kerrosta on aika korkea, ja hissin käyttö on todella hidasta. Amerikkalaiset siis löysivät tähänkin tehokkaan tavan hoitaa asia.

Opiskelijat jonossa kirjastoon

Tällä hetkellä pinnalla on myös yksi ihan sinänsä mukava juttu. Ajattelin vaihtaa asumusta täältä dorms:eista yksityiselle vuokralle. Lupaa muuttaa pois piti hakea kirjallisena ja syyksi ei sitten kelvannutkaan ihan mikä vain. Perustelin omaa muuttoa sillä, että sukulaisia tulee Suomesta käymään useammin kuin oli odotettavissa. Sinänsä ihan totta, mutta kyllä syynä oli myöskin se, että tarvitsen hieman enemmän omaa rauhaa, kuin mitä täällä on mahdollista saada. Kämppikset on kyllä todella mukavia, että niiden kanssa jutustelua tulee ikävä. Katsotaan mihin nyt lopulta päädyn asumaan, mutta tuossa tien toisella puolella on yksi varteen otettava vaihtoehto. Se on suhteellisen suuri vuokrahuoneisto kompleksi, jossa asuu oikeastaan pelkästään ihmisiä meidän yliopistolta. Ajattelin huomenna käydä niiden toimistossa kysymässä millaisilla ehdoilla ja millaisia asuntoja niiltä on mahdollista saada. Ihan pienen yksiön ajattelin siis vuokrata. Yksi talo Suomessa riittää, niin jos sellaisen luukun löytäisi, minne saa laitettua sohvan ja sängyn niin kuulostaisi hyvältä.

Viime viikolla tuli sellainen pieni järkytyksen tunne kun sää oli aamulla ulos astuessa kylmä! Säikähdin ihan totaalisesti siinä vaiheessa kun päivällä lämpötila ei noussut yli 80F, eli noin 26C. Tiedän että tuo kuulostaa tyhmältä kun sitä Suomesta lukee, mutta täällä se ero oli aivan valtava. Normaalina päivänä lämpötila meni aina vähintään 90F, 32C silloin kun aurinko paistoi. Noita kylmiä päiviä oli kolme putkeen ja olin aivan varma, että tänä vuonna tänne tulee joku ydintalvi kun minä tänne eksyin. Ei onneksi tullut, huono sää meni ohi ja hyvä niin. Noina huonosäisinä päivinä iltalämpötila oli jossain 72F, 22C paikkeilla. (Oho, kuulostaapa se lämpimältä kun sen kirjoittaa tuohon!) Mutta se tuntui ihan siltä, että olisi pitänyt laittaa huppari ja farkut päälle. Tuon viimeisen itse asiassa toteutin. Ilmeisesti tähän säähän tottuukin hieman luultua nopeammin. Nykyään minulla on todella usein sisällä kylmä, koska ilmastoinnit on niin tehokkaita, että jääkalikoita hiuksista roikkuu. Toisaalta en ole vielä niin tottunut ulkolämpötiloihin, että voisin laittaa farkut ja pitkähihaisen paidan päälle. Dilemma tuossakin. Vuosi sitten Vaasan siperiasimulaattorissa (sellainen silta joka vie keskustasta yliopistolle) en olisi uskonut, että tallaista pohdin.

Kylmän päivän kaunis ilta

Nyt täytyy jo kiirehtiä nukkumaan! Aamulla ajattelin taas suunnistaa salille, mutta kylläkin vasta klo:7 kun ei ole luentoja aamulla. Seuraavassa päivityksessä on toivottavasti jo enemmän sanottavaa uudesta asunnosta!

Tällainen on seissyt kampuksella nyt viikon. Toivottavasti sisällä ei ole sitä mitä tuossa boxissa lukee!

Californiassa ruoho on vihreämpää kuin aidan toisella puolella, koska kastelulaitteet pyörii kolme kertaa päivässä ja aurinko paistaa 24/7