Jännä Juttu

Englannin kurssin tehtävät tulee uniinkin jo, joten aloitan sillä. Kävin tänään siellä LRCssä, opiskelijan tukikeskuksessa. Sinne piti siis mennä tuon englannin esseen kanssa, joka on vasta ensimmäinen raakaversio. Meillä oli aiemmin tällä viikolla noihin esseihin liittyvä arviointi päivä. Jakauduttiin neljän hengen ryhmiin ja jokainen luki toistensa esseet ja antoi palautetta etukäteen jaetun tehtäväpaperin perusteella. Kehitysideoita, parannusehdotuksia, mikä oli hyvää, mistä saisi lisää tekstiä ja sillälailla. Itse en saanut mitään suuria ehdotuksia mihinkään suuntaan eikä ainakaan muiden opiskelijoiden mielestä ollut suuria kielellisiä virheitäkään. No ajattelin, että kunhan kuulen proffalta ja tuolta LRCstä palautetta niin eiköhän sitä löydy vaikka mitä. Tänään sitten menin aamulla tuonne kirjastoon, missä siis se LRC on. Lopputulos oli se, että siellä se ohjaaja oli sitä mieltä, että se on todella hyvin rakennettu, perusteltu ja etenee kaikinpuolin oikealla tavalla. Muutamia, viisi kappaletta, pieniä artikkelivirheitä ja sellaisia sieltä löytyi. Olin hieman niin kuin kysymysmerkki, että ohoh. Sehän sitten menikin ajateltua paremmin se esseen kirjoitus. Olin ihan onnellinen ja join lämpimän kahvin ja söin hyvin kaloripitoisen sämpylän palkinnoksi hyvästä työstä. Työstä johon oikeasti upposi viime viikolla kahtena eri iltana yhteensä kuusi tuntia. Sen verran palaan siihen sämpylään, että en ymmärrä miten yhteen sämpylään saa ahdettua 1003 kaloria! Oikeasti, siellä oli taulukko siihen, mitä se yksi sämpylä sisälsi. Kyseessä ei siis ollut mikään majoneesimössö. Olin kuitenkin niin nälkäinen, että söin tämän kaloripommin. Sain katetta sämpylän syönnille vielä myöhemmin aamupäivällä lisää. Proffa lähetti oman palautteensa ja ainut mitä oli kirjoitettu oli: “Todella hyvä ensimmäinen  versio!” Ou jes! Ostin muffinsin muuten kans, ei hävetä enää lisätä tässä vaiheessa. 

Tässä linkki tuonne englannin kurssin blogiin. Meidän piti luoda tuo tätä kurssia varten. Sinne on laitettu osa noista kirjoituksista mitä on tehty. Progression One otsikon alta löytyy ensimmäinen versio mun esseestä: What College Education Means to You. 

English 113 Blog

Aloitin muuten jo reippaasti etukäteen sen uuden luukun etsimisen. Luukku saatta kyllä ollakin edelleen sitten sopiva sana kuvaamaan sitä, mitä ikinä tulen löytämäänkään. Jos Helsingissä onkin vaikea löytää jotain yksiötä, niin siellä sentään jokaisessa yksiössä voi asua. Täällä ei ihan sillälaila homma toiminut. Soittelin eilen puoli päivää erilaisista yksiöistä ja muista asumisjärjestelyistä. Yritin siis löytää jotain, joka olisi inhimmillisen matkan päässä yliopistosta ja jotenkuten saavutettavissa taloudellisten raamien suhteen. Eilen en oikein mitään järkevää saanut, vaikka soitin hieman yli kahteenkymmeneen paikkaan. Aika monessa paikassa ei joko ollut tarjota juuri nyt mitään tai sitten hinta meni selvästi yli sen mitä etsin. Yhden inhimmillisen hintaisen studion (täällä käytetään studio sanaa yksiöstä) löysin. Vaikutti kaikinpuolin mukavalta netissä ja kaikki tärkeimmät ominaisuudet löytyi. Se asunto oli tuossa vartin ajomatkan päässä, joten kävin paikanpäällä puhelinsoiton jälkeen. En päässyt katsomaan asuntoa sisältä, koska siellä oli kuulema juuri maalattu osa asunnosta ja siellä haisi todella voimakkaasti. No sain katsoa ikkunasta sisään ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. Lisäksi pihapiirissä oli lapsia ja koko talo oli aidattu yhteisö. Tuo “aidattu yhteisö” (gated community) on täällä positiivinen juttu, koska silloin sisäpihoille tai parkkipaikoille ei pääse, jos ei ole avaimia. Ja kyllä, aidat on niin korkeat, että niistä ei mennä yli ilman apuvälineitä. Tänään pääsin sitten katsomaan tuon LRCn jälkeen sitä asuntoa. Huone oli ihan kivan kokoinen, yksi iso ikkuna sisäpihalle, ei ikkunoita kadulle, suoraan leffasta, hieman sellainen Beverly Hills-sarjan tyyppinen kaksikerroksinen vuokratalo. Kokolatiamatto oli ihan siisti eikä mitään suurta ollut pielessä ulkoisesti. Keittiö oli avoin tila, kuitenkin yhdestä kohtaa hieman liian avoin. Siellä ei ollut jääkaappia. Sen pystyi kuulema vuokraamaan $25 kuukaudessa. No ajattelin että ei se nyt haittaa, hieman rahastusta, mutta kuitenkin aika vähän. Katselin keittiötä ja sitten avasin ensimmäiset kaapin ovet. Onneksi avasin! Heh heh. Kysyin heti ovien avaamisen jälkeen että mitäs nämä ötökät täällä on. Vastaus oli, että ne on vain kuolleita torakoita kun tämä asunto myrkytettiin joku aika sitten. Sitten jatkoin suoraan näillä sanoilla: nämä on minun mielestä erittäin eläviä, liikkuvat aika nopeasti kuolleiksi torakoiksi. Siellä oli hieman hämärää, joten otin vielä kännykän taskulampun ja siinä sitten katseltiin kun viisi torakkaa juoksenteli kolmen kuolleen torakan ympärillä keittiön kuiva aine-kaapissa. Ei muuten tullut siitä minun kuiva-ainekaappi. Sanoin saman tien, että joo, tuota mä soittelen jos olen kiinnostunut. Kiitos avusta. Lähdin liitämään.

Tuossa vaiheessa tuli jo tuttu tunne Cheekin levyltä;

Ei oo olemassakaan, oikotietä onneen. Täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa`aa`aa.

Tämä tiesi montaa kuppia kahvia ja pariakymmentä puhelinsoittoa uusiin vuokrataloihin. Tein lyhyen muistiinpanon melkein jokaisesta paikasta jonne soitin ja kysyin vapaana olevista studioista. Hieman alkoi huvittava epätoivo iskeä kun olin soittanut kahteenkymmeneen paikkaan ja oikeastaan yhtään järkevää vaihtoehtoa ei ollut löytynyt. En ole niin extreme, että suostuisin esim. Inglewoodiin muuttamaan. Siellä asuu kuulema niin hämärää jengiä, että Suomen kaamos loistaa kuin juhannusyö siihen verrattuna. Lisäksi moni naapurusto on hieman liian kaukana yliopistolta. Pystyn ihan hyvin noin tunnin istumaan aamulla autossa, mutta täällä se tunti ei aamuliikenteessä kanna kovin kauaksi. Olo oli taas kerran “kuin leffassa” kun kirjoitin ei, ei ,ei jokaisen vaihtoehdon perään, jonne soitin asunnon perässä. Hieman niin kuin leffoissa, niin toivottavasti tämäkin päättyy niin, että kaikki ovat onnellisia ja sateenkaaren päässä on aarre, tai edes asuttava autotalli. Huomenna menen katsomaan yhtä studiota, joka on omakotitalossa. Sinne on erillinen sisäänkäynti ja oma kylppäri ja keittiö osio. Tuon enempää en pysty vielä sanomaan ennen huomista, mutta raportoin tarvittaessa lutikat, torakat ja muut ihmisasumuksiin kuulumattomat asiat myöhemmin. Tuo olisi siinä mielessä hyvä vaihteoehto, että on aivan yliopiston vieressä ja sisältää netin, sähkön, veden, parkkipaikan, kaapeli tv:n ja kaasun.

Toinen osa mun "etsi asunto" lapusta" 

Jos joku on jänniä tuntemuksia aiheuttanut niin sää. Täällä on nyt tullut se aika, kun pitäisi myöhään illalla ja aikaisin aamulla laittaa farkut jalkaan ja ehkä hupparikin. Lämpötila on nyt säännöllisesti ollut alle 25C. Traagista.

Nyt on sellaisia hyviä kaverin alkuja löytynyt muutamasta paikasta, niin keskustelua ei tarvitse rajoittaa nyt kämppisten kanssa käytäviin juttuihin. Muutaman tyypin kanssa oli puhetta jos mentäis Universal Studiosilla käymään lokakuun alusta, kun niillä alkaa Horror Nights. Siellä on kuulema tänä vuonna The Walking Dead sarjaa mukaillen tehty labyrintteja, zombeja ja kaikkea tuota mistä mä olen aivan innoissani! Ainakin yksi jätkä mun mantsan labrakurssilta olisi valmis lähtemään sinne aivan varmasti. Katsotaan jos vielä pari muuta saatais mukaan niin olis hyvä jengi.

Minun täytyy nyt mennä käymään ruokakaupassa hakemassa jotain helppoa ja hyvää, koska läksyjen sijaan ajattelin tänään katsoa leffaa. Taisin kyllä katsoa leffan eilen ja toissapäivänäkin, mutta ei se haittaa. Netflixissä näkyy täällä paljon kaikkea jännää mitä Suomessa ei näy. 

Loppukevennykseksi jotain Amerikkalaista, suurta. Yliopiston nurmikot leikataan tractorin vetämällä ruohonleikkurilla.