Campus Palm Trees

Campus Palm Trees

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Valmisteluja


 
Aion siis muuttaa Los Angelesiin, Californiaan opiskelemaan. Olen opiskellut kauppatieteitä yliopistossa kolme vuotta ja pääaineena on tuotantotalous. Amerikkaan olen ihastunut monta vuotta sitten, ollessani siellä vaihto-oppilaana ylä-asteen jälkeen. Suomalaisten on vaikeaa välillä ymmärtää niitä syitä mitä kerron, kun minulta kysytään miksi pidän juuri Amerikasta. Amerikkalaiset ovat sosiaalisia ja erittäin aikaansaavia. Pidän ajatuksesta, että jokainen on vastuussa itse itsestään ja jos teet ahkerasti töitä, niin pääset eteenpäin. Tykästymistäni Amerikkaan on lisännyt myös se, että siellä on helppo mennä sisään yhteiskuntaan, vaikka olisit täysin erilainen tai muualta kuin yleensä. Oman kokemukseni mukaan Amerikkalaiset ajattelevat, että jokainen heistä on esi-isiensä kautta tullut jostain muualta, joten kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita.

Miten sitten päädyin juuri sinne minne olen menossa? Ainiin, ja olen siis menossa California State University Northridge:en. Tai tuttavallisemmin CSUN. Kuten nimestä voi päätellä se on Northridgen kaupunginosassa, San Fernando Valleyssä, pohjois Los Angelesissa. Amerikassa on niin paljon yliopistoja, että niitä etsittäessä on pakko laittaa reunaehtoja alusta asti. Ei ole mitenkään realistista edes minun hieman harvinaisemmalla pääaineella yrittää kahlata kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi. Tähän väliin mainittakoon että aloitin tämän hakuprosessin noin 1,5 vuotta ennen kuin olen lähdössä. Eli keväällä 2012 aloittelin hakuprosessia, kun olen lähdössä 2013 elokuussa. Toisin kuin Suomessa halutaan ajatella, ei Amerikassa tarvitse olla hysteerisen huolestunut siitä onko nyt varmasti menossa tarpeeksi korkealaatuiseen yliopistoon. Siellä on kaikkea (myös niitä oikeasti huonoja yliopistoja), mutta suurin osa vaihtoehdoista on laadukkaita ja opetus monipuolista. Olen jonkun verran jo aiemmin tutustunut Amerikan koulutusjärjestelmään, joten päätin aluksi ottaa rajoitukseksi sen, että etsin vain jokaisen osavaltion State University System:iin kuuluvia yliopistoja. Tämä ottaa superhuonot yliopistot varmasti pois, vaikka vaihtelu näidenkin välillä on suurta.(Toisaalta tämä sulkee pois myös superhyvät koulut, kuten Harvardin) State Universityt ovat myös yksityisiä yliopistoja, mutta osavaltiot asettavat näille yliopistoille tietyt laatukriteerit ja antavat pienen osan rahoituksesta suoraan osavaltion budjetista. Osavaltion valinta olikin sitten kinkkinen juttu. Olen asunut vuoden Minnesotassa joten se olisi ollut helppo. Muistan vieläkin kaikki tiennumerot minne pitää aja ajos haluaa jonnekin.  Ajatuksena se tuntui helpolta, mutta sitten muuten Minnesota ehkä vähän tökki. Olen muuttamassa pakoon myös tätä Suomen hieman koleaa säätä, joten paino heilahti sitten heti etelään päin. Tai ainakin jonnekin puoleen väliin manner Amerikkaa. Seuraavaksi ajatuksiini tulivat uutiset ja faktat tietyistä etelä osavaltiosta, jotka ovat hieman konservatiivisia. Suljin siis pois Missourin ja Louisianan kaltaiset osavaltiot. Texasia harkitsin hetken, mutta se tuntui kuin olisin lähtenyt Pohjanmaa x 300, joten ei sitten. Lopulta tulin jonkinlaiseen konsensukseen, että kyllä se on Florida tai California minne mun mopo menee. Lopulta kuiva ja kuuma California voitti kostean ja hurrikaanipitoisen Floridan. No ehkä tähän päätökseen vaikutti myös se, että California on täynnä eri maista ja maanosista tulleita siirtolaisia ja yrityksiä ympäri maailmaa. California State Uni. Systeemissä muistaakseni 4tai5 yliopistoa tarjosi pääainettani jossain muodossa. Osa näistä yliopistoista oli San Franciscon lähettyvillä ja osa Los Angelesin ympäristössä. Frisco on enemmän Eurooppaa muistuttava ympäristö ja LA on Amerikkaa amerikkalaisimmillaan. Lopulta päädyin tutkimaan enemmän LAn ympäristössä olevia yliopistoja. Tähän päädyin, koska Amerikkaanhan minä olin rakastunut, joten nyt ei etsitä mitään Eurooppalaisia pikkukatuja vaan leveitä moottoriteitä ja isoja kauppakeskuksia. Vietin ainakin kuukauden ajan jokaisen illan Googlen ääressä etsien faktoja ja mielipiteitä monista eri yliopistoista ja niiden opintotarjonnasta. Aika monella hakuyrityksellä esiin tuli juuri CSUN, joten otin siitä hieman enemmän selvää. Pääaineiden määrä oli niin valtava, että niillä tuloksilla tukkii jo hitaamman tietokoneen. Kaikki vaikutti supersuurelta ja kampuskin oli hieman vajaa kaksi neliökilometriä kooltaan. Syy näihin jättimäisiin hakutuloksiin, kampuksen kokoon ja kaikkeen muuhunkin selvisi, kun löysi yliopiston opiskelijamäärän. 34 000. Huh huh. Ei ihme että yliopiston kampuksella on kaksi parkkihallia ja parkkipaikat silti aina loppu. (yleinen valituksen aihe nettikeskusteluissa). Helsingin yliopisto on Suomessa ainut joka yltää kokoluokaltaan lähellekään tätä. Erona kylläkin se, että Helsingin yo. On levitelty ympäri kaupunkia miljoonaan eri rakennukseen. CSUN:llä on koko setti siellä kampuksella. Valtavasta pääainevalikoimasta löytyi myös global supply chain management, mikä on täysin samaa asiaa, kuin mitä Suomessa opiskelin.

Hakuprosessi olikin sitten aikamoisten muistilistojen aikaa. Hakeminen tapahtuu jokaiseen yliopistoon yksittäin netin kautta. Nettisivujen kautta saatava tieto on erittäin tärkeässä asemassa, kun hakee kansainvälisenä opiskelijana Amerikkalaiseen yliopistoon. Hakuvaatimusten ensimmäinen lista sisälsi mm TOEFL testin. Eli siis test of english as a foreign language. Tämän pystyy Suomessa tekemään vain Helsingissä, joten tämä oli ensimmäinen ja yksi monista reissuista Vaasasta Helsinkiin. Eipä siinä mitään, kukapa ei haluaisi istua kesäkuun oikeasti kuumimpana päivänä tietokoneen ääressä neljää tuntia putkeen. Hehe. Jälkeenpäin katsottuna testi jännitti todella paljon, mutta kielitaito oli sen verran hyvin hanskassa että helposti tuli tarpeeksi pisteitä. Muita haasteita hakuvaiheessa oli esimerkiksi Amerikkalaisen keskiarvon selvittäminen. Suomessa yliopistossa keskiarvo tulee välille 1-5, niin Amerikassa se on 1-4. Itselläni oli lisäksi yksi tilastotieteen matematiikan kurssi alkamassa syksyllä. Tämä oli tärkeä siksi, että yliopisto halusi yhden matematiikan kurssin, joka olisi suoritettu yliopistossa ja joka olisi vähintään C+ arvosanalta. No nelonen tuli onneksi.  Helmikuussa 2013 sain vihdoin kaikki testit ja tarvittavat kurssit ja muut systeemit kasaan ja pystyin lähettämään hakemuksen netissä. Se muuten maksoi myös $55 että jo tässä vaiheessa Amerikassa pitää oikeasti miettiä minne haluaa, eikä vain täytellä lottokuponkeja. Hakemuksen vastaanoton, monen sähköpostin, googlaustuntien ja nettisivujen lukemisen jälkeen oli aika koota seuraava to do lista. Piti lähetyttää virallista kurssitodistusta Suomesta yliopistosta, TOEFL todistusta ja kaikkea muuta mukavaa. Nämä kaikki sain toimitettua perille jossain huhtikuun puolessa välissä. Sitten alkoi se stressiaika. Odota. Odota pitkään ja hartaasti, että tuomio tulee. Yliopiston sivuilla sanottiin, että kun kaikki dokumentit on toimitettu, niin menee yleensä 1-2viikkoa kun vastaus voidaan ilmoittaa. Kun oli kulunut päivä yli 2 viikkoa, olin jo hermoromahduksen partaalla. Suomen yliopistosta lähetetty kurssitodistus oli päässyt lähtemään viimeisenä ja se saapui ilmeisesti hieman hitaammin kuin posti yleensä USAan kulkee. Aikaero on Californiaan -10h. Yhtenä yönä olin palaamassa töistä klo12 ja jostain syystä päätin vielä klo1 yöllä tarkastaa sähköpostin. Siellä se oli, meili CSUNltä. Mutta otsikko ei ollut lupaava. Se oli pelkästään ”International admissions”. Ei ollut itku kaukana. Avasin meilin ja ensimmäinen sana oli congratulations! Silloin lähti mopo käsistä. Naapurien iloksi hypin ympäri olohuonetta pari tuntia klo3 asti.



Tässä on lähinnä nyt historiankirjaa kirjoitettu siitä, millainen hakuprosessi oli itse yliopistoon. Paljon jäi kertomatta, mutta tästä ehkä saa pintaraapaisun työmäärästä, joka on pitänyt laittaa, vaikka ei ole tietoakaan opiskelupaikasta.
 
 
 
Jatkan tätä seuraavaksi kaikella sillä, mitä pitää tehdä ennen kuin oikeasti voi kävellä Helsinki-Vantaalle. Osa on tehty ja paljon on tekemättä. On sellainen jännä fiilis kokoajan, että jotain unohtuu varmasti. Tässä mittakaavassa en ole muuttanut vielä minnekään, vaikka olenkin elämäni aikana asunut yhteensä 15 osoitteessa.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti