Miten sitten
päädyin juuri sinne minne olen menossa? Ainiin, ja olen siis menossa California
State University Northridge:en. Tai tuttavallisemmin CSUN. Kuten nimestä voi
päätellä se on Northridgen kaupunginosassa, San Fernando Valleyssä, pohjois Los
Angelesissa. Amerikassa on niin paljon yliopistoja, että niitä etsittäessä on
pakko laittaa reunaehtoja alusta asti. Ei ole mitenkään realistista edes minun
hieman harvinaisemmalla pääaineella yrittää kahlata kaikkia mahdollisia
vaihtoehtoja läpi. Tähän väliin mainittakoon että aloitin tämän hakuprosessin
noin 1,5 vuotta ennen kuin olen lähdössä. Eli keväällä 2012 aloittelin hakuprosessia,
kun olen lähdössä 2013 elokuussa. Toisin kuin Suomessa halutaan ajatella, ei
Amerikassa tarvitse olla hysteerisen huolestunut siitä onko nyt varmasti
menossa tarpeeksi korkealaatuiseen yliopistoon. Siellä on kaikkea (myös niitä
oikeasti huonoja yliopistoja), mutta suurin osa vaihtoehdoista on laadukkaita
ja opetus monipuolista. Olen jonkun verran jo aiemmin tutustunut Amerikan
koulutusjärjestelmään, joten päätin aluksi ottaa rajoitukseksi sen, että etsin
vain jokaisen osavaltion State University System:iin kuuluvia yliopistoja. Tämä
ottaa superhuonot yliopistot varmasti pois, vaikka vaihtelu näidenkin välillä
on suurta.(Toisaalta tämä sulkee pois myös superhyvät koulut, kuten Harvardin) State
Universityt ovat myös yksityisiä yliopistoja, mutta osavaltiot asettavat näille
yliopistoille tietyt laatukriteerit ja antavat pienen osan rahoituksesta suoraan
osavaltion budjetista. Osavaltion valinta olikin sitten kinkkinen juttu. Olen
asunut vuoden Minnesotassa joten se olisi ollut helppo. Muistan vieläkin kaikki
tiennumerot minne pitää aja ajos haluaa jonnekin. Ajatuksena se tuntui helpolta, mutta sitten
muuten Minnesota ehkä vähän tökki. Olen muuttamassa pakoon myös tätä Suomen
hieman koleaa säätä, joten paino heilahti sitten heti etelään päin. Tai ainakin
jonnekin puoleen väliin manner Amerikkaa. Seuraavaksi ajatuksiini tulivat
uutiset ja faktat tietyistä etelä osavaltiosta, jotka ovat hieman
konservatiivisia. Suljin siis pois Missourin ja Louisianan kaltaiset osavaltiot.
Texasia harkitsin hetken, mutta se tuntui kuin olisin lähtenyt Pohjanmaa x 300,
joten ei sitten. Lopulta tulin jonkinlaiseen konsensukseen, että kyllä se on
Florida tai California minne mun mopo menee. Lopulta kuiva ja kuuma California
voitti kostean ja hurrikaanipitoisen Floridan. No ehkä tähän päätökseen
vaikutti myös se, että California on täynnä eri maista ja maanosista tulleita
siirtolaisia ja yrityksiä ympäri maailmaa. California State Uni. Systeemissä muistaakseni
4tai5 yliopistoa tarjosi pääainettani jossain muodossa. Osa näistä yliopistoista
oli San Franciscon lähettyvillä ja osa Los Angelesin ympäristössä. Frisco on
enemmän Eurooppaa muistuttava ympäristö ja LA on Amerikkaa
amerikkalaisimmillaan. Lopulta päädyin tutkimaan enemmän LAn ympäristössä
olevia yliopistoja. Tähän päädyin, koska Amerikkaanhan minä olin rakastunut,
joten nyt ei etsitä mitään Eurooppalaisia pikkukatuja vaan leveitä
moottoriteitä ja isoja kauppakeskuksia. Vietin ainakin kuukauden ajan jokaisen
illan Googlen ääressä etsien faktoja ja mielipiteitä monista eri yliopistoista
ja niiden opintotarjonnasta. Aika monella hakuyrityksellä esiin tuli juuri
CSUN, joten otin siitä hieman enemmän selvää. Pääaineiden määrä oli niin
valtava, että niillä tuloksilla tukkii jo hitaamman tietokoneen. Kaikki
vaikutti supersuurelta ja kampuskin oli hieman vajaa kaksi neliökilometriä
kooltaan. Syy näihin jättimäisiin hakutuloksiin, kampuksen kokoon ja kaikkeen
muuhunkin selvisi, kun löysi yliopiston opiskelijamäärän. 34 000. Huh huh.
Ei ihme että yliopiston kampuksella on kaksi parkkihallia ja parkkipaikat silti
aina loppu. (yleinen valituksen aihe nettikeskusteluissa). Helsingin yliopisto
on Suomessa ainut joka yltää kokoluokaltaan lähellekään tätä. Erona kylläkin
se, että Helsingin yo. On levitelty ympäri kaupunkia miljoonaan eri rakennukseen.
CSUN:llä on koko setti siellä kampuksella. Valtavasta pääainevalikoimasta
löytyi myös global supply chain management, mikä on täysin samaa asiaa, kuin
mitä Suomessa opiskelin.
Hakuprosessi
olikin sitten aikamoisten muistilistojen aikaa. Hakeminen tapahtuu jokaiseen
yliopistoon yksittäin netin kautta. Nettisivujen kautta saatava tieto on erittäin
tärkeässä asemassa, kun hakee kansainvälisenä opiskelijana Amerikkalaiseen
yliopistoon. Hakuvaatimusten ensimmäinen lista sisälsi mm TOEFL testin. Eli
siis test of english as a foreign language. Tämän pystyy Suomessa tekemään vain
Helsingissä, joten tämä oli ensimmäinen ja yksi monista reissuista Vaasasta
Helsinkiin. Eipä siinä mitään, kukapa ei haluaisi istua kesäkuun oikeasti
kuumimpana päivänä tietokoneen ääressä neljää tuntia putkeen. Hehe. Jälkeenpäin
katsottuna testi jännitti todella paljon, mutta kielitaito oli sen verran hyvin
hanskassa että helposti tuli tarpeeksi pisteitä. Muita haasteita hakuvaiheessa
oli esimerkiksi Amerikkalaisen keskiarvon selvittäminen. Suomessa yliopistossa
keskiarvo tulee välille 1-5, niin Amerikassa se on 1-4. Itselläni oli lisäksi
yksi tilastotieteen matematiikan kurssi alkamassa syksyllä. Tämä oli tärkeä
siksi, että yliopisto halusi yhden matematiikan kurssin, joka olisi suoritettu
yliopistossa ja joka olisi vähintään C+ arvosanalta. No nelonen tuli onneksi. Helmikuussa 2013 sain vihdoin kaikki testit ja
tarvittavat kurssit ja muut systeemit kasaan ja pystyin lähettämään hakemuksen
netissä. Se muuten maksoi myös $55 että jo tässä vaiheessa Amerikassa pitää
oikeasti miettiä minne haluaa, eikä vain täytellä lottokuponkeja. Hakemuksen
vastaanoton, monen sähköpostin, googlaustuntien ja nettisivujen lukemisen
jälkeen oli aika koota seuraava to do lista. Piti lähetyttää virallista
kurssitodistusta Suomesta yliopistosta, TOEFL todistusta ja kaikkea muuta mukavaa.
Nämä kaikki sain toimitettua perille jossain huhtikuun puolessa välissä. Sitten
alkoi se stressiaika. Odota. Odota pitkään ja hartaasti, että tuomio tulee.
Yliopiston sivuilla sanottiin, että kun kaikki dokumentit on toimitettu, niin
menee yleensä 1-2viikkoa kun vastaus voidaan ilmoittaa. Kun oli kulunut päivä
yli 2 viikkoa, olin jo hermoromahduksen partaalla. Suomen yliopistosta
lähetetty kurssitodistus oli päässyt lähtemään viimeisenä ja se saapui ilmeisesti
hieman hitaammin kuin posti yleensä USAan kulkee. Aikaero on Californiaan -10h.
Yhtenä yönä olin palaamassa töistä klo12 ja jostain syystä päätin vielä klo1
yöllä tarkastaa sähköpostin. Siellä se oli, meili CSUNltä. Mutta otsikko ei
ollut lupaava. Se oli pelkästään ”International admissions”. Ei ollut itku
kaukana. Avasin meilin ja ensimmäinen sana oli congratulations! Silloin lähti
mopo käsistä. Naapurien iloksi hypin ympäri olohuonetta pari tuntia klo3 asti.
Tässä on lähinnä
nyt historiankirjaa kirjoitettu siitä, millainen hakuprosessi oli itse
yliopistoon. Paljon jäi kertomatta, mutta tästä ehkä saa pintaraapaisun työmäärästä, joka on pitänyt laittaa, vaikka ei ole tietoakaan opiskelupaikasta.
Jatkan tätä seuraavaksi kaikella sillä, mitä pitää tehdä ennen kuin
oikeasti voi kävellä Helsinki-Vantaalle. Osa on tehty ja paljon on tekemättä.
On sellainen jännä fiilis kokoajan, että jotain unohtuu varmasti. Tässä
mittakaavassa en ole muuttanut vielä minnekään, vaikka olenkin elämäni aikana
asunut yhteensä 15 osoitteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti