Joskus sitä vaan käy niin, että asiat pääsee menemään hieman
vääriin mittakaavoihin ja kärpäsestä tulee härkänen. No yksi asia, mikä ei
missään mielessä koskaan ole ollut väärässä mittakaavassa minun elämässäni, on
Joulu. Enkä muuten koskaan kirjoita sanaa Joulu vahingossa isolla
alkukirjaimella, vaan ihan tarkoituksella. Jos hitler pitäisi oikeasti
kirjoittaa isolla alkukirjaimella, niin silloin Joulukin ansaitsee vähintään
saman kohtelun. Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät Joulun merkityksen minun
kalenterissa, mutta täytyy nyt vielä varmuuden vuoksi korostaa tätä vuoden
kohokohtaa. Elikkäs, omistan noin 40-laatikollista Joulukoristeita ja aivan
ilman silmänräpäystäkään voin kertoa, että Suomen rajojen sisäpuolella ei ole
henkilöä, joka osaisi laittaa Joulun näyttämään enemmän Joululta kuin minä.
Mutta sitten, juttuhan on nyt niin, että minähän en ole Suomessa, vaan olen täällä
Californiassa, jossa kaikki on “hieman” suurempaa ja kaikkea on “hieman”
enemmän. Lähiaikoina kaupoissa kierrellesäni olen vain saanut varmistuksen
sille, että Suomessa ei ole oikeanlaisia varusteita, jotta voisin tehdä
Joulusta samaa kaliiberia kuin Amerikassa. Home Depot:ssa, paikallisessa
rautakaupassa, on hienompi Joulukoristeosasto kuin Suomen hienoimassa
tavaratalossa ja jopa minun lähikauppa myy Joulukoristeita samalla volyymillä
kuin moni suomalainen tavaratalo. Jos jossain, niin tässä asiassa tarvittaisiin
pikainen mielialan muutos Suomessa. Yksi kynttelikkö ikkunalaudalla ei tee
kesää, eikä tässä tapauksessa Jouluakaan. Onhan se nättiä, kun laitetaan kaksi
tuikkua palamaan, en yritä sitä kiistää, mutta kun Suomessa on niin paljon
pimeyttä niin pitkän aikaa, niin tasoa olisi mielestäni vara nostaa. Tai
hetkinen, en ehkä ole ihan varma onko sitä tasoa oikeasti -vara- nostaa. Yksi
asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt, on se, että kun täällä menen WalMart:iin
ja ostan lasisia, käsinmaalattuja kuusenpalloja, ne maksaa $9.99 ja kun menen
Suomeen ostan tehtaan linjalta tulleita koneen maalaamia muovipalloja, niin ne
maksaa 30€. Että mitähän ihmettä siinä välissä tapahtuu, kun huonompaa tuotetta
myydään astronomisella hinnalla vaikka molemmat tulee samasta tehtaasta
Kiinasta. En taida nyt enempää paneutua tähän hintakysymykseen, mutta jatkan
sen Joulun laajuudesta. Moneen taloon on viimeisten viikkojen aikana
putkahtanut valoja ja joka kerta kun ajaa pimeän aikaan ulkona, niin näkee
uusia pihoja, jotka kylpee valossa. Minulla meinaa melkein kateus iskeä, kun
tänne minun kahdenkymmenen neliön kerrostalo suurtalouteen ei kovin paljon
pysty tuota Joulua nyt virittelemään. Toisaalta, on kyllä aivan mahtava fiilis
kierrellä kaupoissa ja katsoa noita muiden laittamia koristeita talojen
pihassa. Voi olla, että pari laukullista koristeita roudaan Suomeen Jouluna.
Tämän hetken ainut Joulukoriste tällä puolella Atlanttia
Joulusta itsestään muuten vielä sen verran, että minähän
olen menossa Suomessa käymään noin kuukaudeksi nyt Joulun aikaan. Varasin jokin
aika sitten liput ja sekin oli jonkinlainen sirkus. Joidenkin kurssien osalta
viimeinen opetuspäivä varmistui hieman myöhemmin kuin mitä olin odottanut,
joten lippujen ostoa piti hieman sen takia lykätä. Lisäksi olin hieman
kiireinen tuossa parin viikon ajan, niin jotenkin aina unohdin sen lippujen
oston. No sitten tuli viimein se hetki kun muistin tämän lentolippu asian
suunnilleen kolme viikkoa sitten. Katsoin siis ensimmäisenä yksisuuntaisia
lentoja, mutta ne olivat suhteettoman kalliita. Lopulta päädyin SAS plus,
edestakaisiin lentoihin. Suhteellinen hintaero siihen, että jos olisit ottanut
edestakaiset lennot turistiluokassa, ei mielestäni ollut niin suuri, että olisi
pitänyt hylätä tuo plus luokka. Tarkoitus ei ole kuulostaa mainokselta, mutta
se extra jalkatila oli aika mukava tänne tullessa ja nyt se sama lento pitää
tehdä kaksi kertaa kuukauden sisällä. Lisäksi menomatkalla on takuulla jonkin
verran tavaraa, kun pitää noita Joululahjoja pakata mukaan. Jos
vaihtoehtoisesti olisin lähettänyt yhdenkin matkalaukun painon yli menevät
tavarat postissa, niin siitä tulee aika nopeasti niin iso summa, että kannattaa
vain ostaa se hieman kalliimpi lentolippu ja viedä monta matkalaukkua.
Ennen noita lentoja on kuitenkin vielä monta juttua tulossa.
Minun oli tarkoitus mennä telttailemaan yhden meidän yliopiston kerhon kanssa ensi
viikonloppuna, mutta se on nyt pakko perua, koska Amerikan talouden historian
kurssin välikoe siirrettiin juuri ensi viikon lauantaille. Se on nyt vähän
harmi, koska en ole ikinä ollut teltassa yötä ja tiedän, että tuosta reissusta
tulisi todella mahtava, koska tunnen puolet niistä tyypeistä, ketä sinne on
menossa. No, edessä se kiitos kuitenkin seisoo ja täällä se seisoo
Kiitospäivänä. Siskoni on vaihto-oppilaana Oregonissa ja siellä oleva perhe on
kutsunut minut käymään Kiitospäiväviikonlopuksi. Oregonissa en ole koskaan
käynyt, joten siitä tulee mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisempaa tulee
itse matkasta Oregoniin. L.A.sta nimittäin ajaa 16,5 tuntia sinne. En ole ihan
varma kuka jaksaa ajaa niin pitkään, mutta koska vaihtoehdot on vähissä, niin
vastaus on todennäköisesti minä. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia,
niin minulla on hieman lisähaastetta tälle ajamiselle. Kiitospäivä on siis
torstaina ja edeltävänä keskiviikkona minulla on musiikin esitelmä. Se on
onneksi aamulla, että voin lähteä heti sen jälkeen ajamaan, mutta olen silti
vasta joskus seuraavana aamuna perillä. Pitää varmaan hieman pidempään nukkua
edeltävällä viikolla. Pisin matka mitä olen autolla yhtäsoittoa ajanut on 7,5h,
mikä ei ole edes puolet tuosta matkasta. No, kyllä mä varmasti selviän, uusia
maisemia näkee ja pitää varata paljon musiikkia, niin voin pitää
kuudentoistatunnin karaoken siinä matkalla.
Oli muuten todella hauska ilta siellä Universalin Horror Nights:issa! Se meni
vähän lörinäksi alussa, kun yksi kaveri oli jättänyt lipun ostamisen liian
myöhään. No tämä kyseinen jätkä ei päässyt sitten mukaan, mutta menin sitten
yhden toisen frendin kanssa. Pieni farssi oli siinä alussa ensin kotona, kun
oli ollut aika kiireinen päivä. Piti siinä ennen lähtöä tehdä yksi maantiedon
labran testi netissä. Siinä sitten tunti ennen sovittua aikaa aloin läräämään
labrakirjaa ja Googlea, että josko saisin hatusta oikeast vastaukset. Tarkoitus
oli tavata seitsemältä Universalilla, niin minä vielä viisi yli seitsemän
iloisesti vastailin viimeisiin testikysymyksiin. Saatuani sen testin valmiiksi arvosanalla
96/100 lähdin pikakyytiä ajamaan. Tässä vaiheessa ajattelin, että tämähän
tuntuu jo ihan kotoisalta. Normi perjantai ilta marraskuussa, 23 astetta
lämmintä, radiosta soi Alicia Keysin Empire State of Mind ja olen ajamassa
Universalille samalla rutiinilla, kuin vuosi sitten ajoin ruokakauppaan räntäsateessa
kuunnellen Nost3en ja Protron Pask# Kesä biisiä. Selvittyäni sopivasti
puuroutuneesta liikenteestä ja parkkipaikan metsästyksestä täyteen ahdetussa
parkkitalossa pääsin jonottamaan itse tapahtumaan. Hetki meni ennen kuin
onnistuin saamaan kaverini kiinni, mutta loppu ilta ja yö olivatkin sitten
todella hauskoja! Tämä Horror Nights on siis vähän niinkuin “kauhuleffaan”
menisit käymään. Muun muassa siellä juoksenteli muutama kymmenen Teksasin moottorisahamurhaajaa
ja muita viikatemiehiä. Se pääjuttu, minkä takia olin halunnut tulla tänne oli
kuitenkin myös pisimmän jonon takana. Kävimme kaikissa muissa “lyhyemmän” jonon
jutuissa ensin ja sitten viimeisenä, kello 1 aamuyöllä mentiin jonoon The
Walking Dead sokkeloon. Muihin härveleihin ja sokkeleihin jonotus aika oli vain
1-1,5h, mutta The Walking Dead:in jonotusaika silloin yölläkin oli vielä vähän
yli 2h. No siinä ehdittiin sitten kaikenlaista jutella, nauraa, nukahtaa, syödä
ja tanssia. Ja kyllä, kaikkia edellä mainittuja. Amerikkalaiseen tapaan
jonotuksen loppuvaiheessa ja puolessa välissä oli myyntikojuja vaikka mille
syötävälle ja matkamuistoille. Ja kyllä söin, aika nälkä nimittäin ehtii siinä
ajassa tulla. Siellä oli myös keskellä jonoja sellasia erittäin
sattumanvaraista musiikkia soittavia työntekijöitä, jotka tanssi pienellä
lavalla ja huudatti jonottajia. Kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta toimi
todella hyvin! Moni siinä jonossa alkoi tanssimaan, koska se tilanne oli niin
hauska. Vetäisin itsekin muutamat askeleet limppari toisessa ja pretzel
toisessa kädessä.
Kotiin ajaessa huomasin, että kello kolmen jälkeen aamuyöllä
näyttäisi olevan ainut aika viikosta ja päivästä, kun liikenne on mitenkään
verrattavissa Helsinkiin. Silloin oli 101:in liikenne samanlainen, kuin
Hämeenlinnanväylällä on keskipäivällä. Eli pystyi jopa laittamaan
vakionopeudensäätimen päälle.
Yleensä kun keskiverto ihminen tulee kotiin aamuyöllä, niin
on sellaiset pakolliset iltapuuhat, niin kuin hampaiden pesu, jotka tehdään
ennen nukkumaan menoa. No minä pesen kyllä hampaatkin, mutta ennen sitä pelaan
aina sellaista peliä. Sen pelin nimi on Bongaa Torakka. Ensimmäisenä katson
tiettyihin nurkkiin tässä huoneessa, sen jälkeen katson kattoon, verhojen
taakse, jossa on mun “vaatekaappi” ja viimeisenä vielä kenkien alle. Aika usein
tarkastan myös tuon laatikon, jossa pidän kuivaruokia. Mä olen pärjännyt tässä
pelissä aika hyvin. Varsinkin kun olen viime viikkojen aikana ehtinyt opetella
säännöt ihan kunnolla. Yhden pisteen saa aina kun bongaa torakan ja kaksi
pistettä saa, kun saa torakan liiskattua pois päiviltä. Tuota viimeistä olen
varsinkin yrittänyt harjoitella, koska muuten tuo peli ei minulle oikein tuota
haluttua tulosta. Siis juttuhan on sillälailla, että minulla ei oikein ole
ymmärrystä mistä noita torakoita tulee, mutta nyt vaan pitää elää sen kanssa,
että niitä on. Kyllä alussa oli sellainen aika Paris Hilton meininki. En tiedä
kumpiko juoksi karkuun, minä vai torakka. Mutta nyt olen jo paljon parempi.
Ensinnäkin ikinä ei saa jättää leivänmuruja tai mitään lattialle tai muuta
vastaavaa. Olen kyllä todella siisti aina ollut, mutta tiskien tiskaamista piti
muuttaa niin, että tiskaan kaikki heti kun tulee tiskiä. Sillälailla ei jää
tuholaisille osinkoja. Ehkä tärkein kuitenkin on, että pidän kaikki ruuat,
mitkä eivät ole jääkaapissa, ZipLock pusseissa. Se on sellainen vähän hienompi
versio Minigripp pussista. Nämä toimenpiteet tein jo heti kun muutin tänne,
mutta silti niitä jostain aina ilmestyi ja aloin jo kärsiä hermoromahduksesta. Tutkittuani
absoluuttisesti joka ikisen nurkan tästä minun suurtaloudesta, en löytänyt
mitään merkkiä siitä, että torakoita oikeasti asuu täällä minun luona. Eli ne
pirulaiset kävelee tänne käytävästä ja tuolta muutamasta seinässä olevasta
reiästä. No seuraavaksi aloitin sitten sitten torjuntatoimet menemällä rautakauppaan.
Ostin suihkutettavaa myrkkyä, pieniä ansoja ja sellaista geeliä, jota ne syö ja
kuolee. Tuo suihkutettava mömmö on sellaista, että se kuivuu paikalleen ja kun
ne örvelöt kävelee siitä yli, niin ne vahingossa sitten syö sitä ja kuolee. No
eipä tässä mitään, mutta nyt tämä kirppusirkus ilmeisesti osaa tietää, missä
sitä mössöä on. Jos suihkutan sitä enemmälti lattiaan, niin niitä ilmestyy
enemmän kattoon ja toisinpäin. Ja jos suihkutan molempiin, niin ne kävelee
keskellä seinää. Koko asuntoa tuolla mömmöllä ei voi suihkuttaa, koska se on
niin voimakasta suihkutettaessa, ettei sitä kestäisi. No, vaikka näillä
kitukasvuisilla hirviöillä taitaa olla jotkut vajaasti toimivat aivot, niin ne
syötävät jutut toimii kyllä erittäin hyvin. Aina kun iloisena sunnuntai
aamuisin kerään kuolleet torakat maton alta ja yöpöydän kuvan takaa, niin
silloin sitä tietää että on onnistunut! Nojoo, onhan se hieman outoa käydä
täällä sotaa jotain hyönteisiä vastaan, mutta hei, tää on California. Jos
ihmiset ei jäädy kolmenkymmenen asteen pakkasessa talvella, niin ei muuten
jäädy torakatkaan. Uskon, että seuraavaan blogipäivitykseen mennessä olen taas
jo aika paljon parempi torakkaninja.
Tämän illan hommiin kuului siivouksen lisäksi neljän sivun
essee siitä, miten autot eivät ikinä tule olemaan ekologisesti kestävä
liikkumisen vaihtoehto. Olen yllättänyt itseni aika monella tapaa täällä
asuessa ja tuossa on myös yksi niistä. Minähän siis rakastan autoja ja vielä
aika kornisti satun juuri pitämään niistä maastureista. Oikeastaan autoilu on
minun elämässäni ollut ympäristömielessä edes suhteellisen ok vain sen takia,
että kaikki muut osa-alueet kierrätyksestä tuulisähköön on aina olleet
hallinnassa.
Ostin ekologisen mukin, että ei tartte kantaa joka paikkaan kertakäyttöisiä vesipulloja
Tuo esseen aihe oli vapaasti valittavissa, kunhan se aihe olisi
jotenkin ympäristövaikutuksiin liittyvä. Päätin sitten haastaa itseni ja
kirjoittaa siitä, miten kamalaa autoilu on ympäristölle. Sain mielestäni aika
hyvän esseen aikaiseksi. Postaan sen tuonne minun englannin kurssin blogiin
jonkin ajan kuluttua, niin sieltä voi halutessaan käydä kurkistamassa.
Mutta nyt, tack och adjö, mun täytyy vielä pelata viimeinen
rundi edellä mainittuja pelejä ennen nukkumaan menoa!
Hyi olokohon noita russakoita.. Isosetäs täti hypää pöydälle ja alakaa huutamaan melkein kun kuuleekin sanan torakka, russakka tai HIIRIIII...! Terkut Oregoniin (eikö sinne voi lentää?.No koeta jaksaa ajella..Mielenkiintoisia tarinoita sulla :)
VastaaPoistaJoo, ei noi torakat nyt mun suosikki eläin listalle pääse, mutta niihin tottuu. Nyt varsinkin kun tietää mitä pitää tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Tottakai mieluummin eläisin ilman niitä, mutta mä käyn nyt tätä yhden hengen sotaa luonnonvoimia vastaan!
VastaaPoistaOregoniin voi kyllä lentää, mutta haasteena on se, että paikka minne olen menossa, on niin metsässä, että sieltä lähin lentokenttä on kuuden tunnin ajomatkan päässä. Eli joutuisin kuitenkin istumaan 12h autossa ja pyytämään kyydin joltakin. Tavallaan helpompaa ja kohteliaampaa ajaa itse iha koko matka. Todennäköisesti myös koknaishinta tulee halvemmaksi, joten suosin mun lempimatkustustapaa, eli autoa! :D Terveiset menee perille!