Yhtä Juhlaa!

Nyt alkaa jo kesä lähestyä monessakin mielessä. Sää on lämmennyt ja kurssitehtävien määrä hengästyttää. Kaikki ottaa jonkunlaista kiriä. Ainut mikä ei ehkä vauhdita toimintaansa, on mun kerrostalon korjaustiimi. Nyt on aika tarkkaan kuukauden olleet pyykkituvat täällä talossa poissa käytöstä, joten juuri tulin iltalenkiltä, kun kävin hakemasta kuivausrummusta pyykit tuolta toisesta talosta. Matkalla ehti hyvin laulella Kaija Koon uuden levyn biisejä. Olin iltapäivällä ihan täpinöissä, kun iTunesista latasin sen.

Tuntuu, että todella positiivissa merkeissä on jotenkin aika mennyt. Sen lisäksi, että Starbucksilta on Joulun jälkeen alkanut saamaan vielä yhtä suurempaa kahvikokoa, trenta, niin mun sisko oli käymässä tässä vähän aikaa sitten Los Angelesissa. Vietettiin sellainen pidennetty viikonloppu kierrellen rantoja, kauppoja ja kaikkea muuta mukavaa. Disneylandiinkin pääsin jo toista kertaa, koska käytiin silloin aiemmin kaveriporukalla siellä. 

Ensimmäisenä kohteen Griffith observatio ja mahtavat maisemat!

Käytiin myös morjestamassa Psychoa Universal Studiosilla

Oscar:ia ei saatu,vaikka paikalle tultiin!

Oli todella hyvä sää ja sisko oli läkähtyä kokoajan päivällä. Se on jännä, koska ennen minä olin aina se, joka alkoi sulaa helteestä ensimmäisenä. Ilmeisesti täällä lämpimässä asumisella on vaikutusta siihenkin. Huvipuistojen lisäksi käytettiin aika tehokkaasti aika joka päivä ja mentiin muun muassa leffateatteriin, jota paremmassa en ole koskaan käynyt! 

Uskaltaisin väittää, että moni olohuone on tuon kokemuksen jälkeen kakkoslaatuinen leffailtaan. Ei ollut jalat korvissa eikä tilanpuute vaivannut nimittäin. Penkit olivat sähkökäyttöisiä LazyBoy tuoleja, jotka pystyi kallistamaan melkein kokonaan makuuasentoon. Nappulasta pystyi tilaamaan tarjoilijan ja leffan aikana pystyi syömään joko normi naposteltavia tai vaikka gourmet illallisen, joka valmistettiin teatterin omassa keittiössä. Aivan mahtava kokemus! Jos tällaista olisi joka leffateatterissa, niin voisi olla, että menisin aika useasti! Ja hinta oli 14 euroa! Siis melkein sama hinta, kuin Suomen leffateatterissa normileffa! 

Siskon visiitin ainut floppi oli, kun meillä loppui shoppaillessa aika kesken! Sunnuntaina meni outlet mall jo kahdeksalta kiinni, niin juoksuksi meni. Hilfigerin liikkeestä lähdettiin kymmenen yli, kun piti kauhoa mukaan viimeiset alennukset. Outlet mall:it on muuten Amerikassa aina niitä paikkoja, mihin kannattaa mennä ostoksille. Brändi tavaraa selvästi halvemmalla kuin muualla. Ja jos haluaa vielä pidemmälle venyttää, niin TJMaxx! Versacen farkut $50, tittidittidii!

Jotta elämä ei ole pelkästään kulutusjuhlaa, niin tarvitaan myös muunlaisia juhlia. Amerikassahan joka asialle järjestetään juhlat. On läksiäisiä, tervetuliaispippaloita, synttäreitä ja kaikkea muuta. Minnesotassa muistan muun muassa olleeni luokan järjestämissä vauva juhlissa, jotka oppilaat järjesti, kun opettaja kertoi odottavansa lasta. Tämän puitteissa olemme siis kavereiden kanssa istuneet jo muutamaan otteeseen iltaa ja parin viikon päästä tämä mun kerrostalo pitää allasbileet. Mä olen ihan omia bileitä pitänyt joka ilta uima-altaalla, kun illalla käyn salin jälkeen pulahtamassa. Päivällä on myös kiva hengata tuolla altaalla, kun aurinko paistaa ja lämpötila nousee neljään kymppiin. Siellä on aina joku radion kanssa soittamassa musiikkia ja fiilis on kyllä todella rento.

Juhlalta tuntuu myös tuo yliopistolla oleminen. Tykkään todella paljon, kun niin monia erilaisia ihmisiä kokoajan ympärillä ja voi innostua niin monesta asiasta.

Yliopisto reagoi heti ihmisten tiedonjanoon järjestämällä luennon maanjäristyksistä. Ja mainonta hauskuuttaa San Andreaksen siirroksella. 

Joka nurkalla on kampuksella jokin kerho tai ryhmä lobbaamassa itseään ja ihmisiä on niin paljon, että kaikkea löytyy. Mielenkiintoisimpia juttuja mitä olen lähiaikoina bongannut on miesten rap tanssiryhmä, johon yksi jätkä mun enkun kurssilta kuuluu. Ja ei tietysti pidä unohtaa niitä sorority ja fraternity ryhmiä, joita täällä on monta kymmentä. Ja kaikilla niillä on tietysti se oma talo, jota leffoissa aina näytetään. Ilmeisesti en enää edes huomaa itse sitä, että hymyilen käytännöllisesti katsoen kokoajan. Enkun proffa oli kuulemma nähnyt minut salilta tullessa ja olin ihan yleisesti yksinäni hymyillyt koko matkan, kun kävelin autolle. Totesin tähän, että se johtuu todennäköisesti kaikista ympärillä olevista ihmistä ja auringosta. Kaikki näyttää paljon paremmalle, kun aurinko paistaa!

Jostain syystä tämänkään päivän auringonpaiste ei vienyt pois kaikkia esseitä, jotka pitää kirjoittaa, joten nyt alkaa olemaan opiskelijan nukkumaanmenoaika. Tai ehkä urheilijan nukkumaanmenoaika. Tuo juokseminen ja salilla käynti alkaa kunnolla tuntua, niin ei meinaa vapaapäivinä vapaaehtoisesti päästä sängystä ylös. Yleensä nousen juurikin 6:25, kun tuo keltainen pallo nousee Etelä-Californian kattojen yli.

Hyvää sunnuntaita Venice Beach:iltä!