Kassialma

Pääsin sitten vihdoin perille Californiaan! Olo on hieman epärealistinen ja uskomaton ja kaikkea muuta samaan aikaan. Lento meni jotenkin jännässä horroksessa. 17h 30 min meni yllättävän nopeasti, vaikka nuokahtelinkin jo loppupäässä. San Franciscossa minulle selvisi että toinen matkalaukuista oli hävinnyt. Sen lisäksi satuin vielä huomaamaan kun laukkuja lastattiin koneeseen, että minun viimeinenkin matkalaukku melkein jätettiin Friscoon. Miehet, jotka nosteli laukkuja koneeseen, olivat laittaneet sen hihnalle ja ottivat sitten kuitenkin sen pois siitä. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli alkaa huutamaan, mutta kutsuin kuitenkin lentoemännän ja selitin nille että sanokaa noille tyypeille että ton laukun täytyy tulla tänne koneeseen kun mun toinen laukku on hävitetty jo! Johtuen joko mun pyynnöstä tai jostain muusta, sain onneksi toisen laukuistani perille LAX:lle.

Väsymyksestä huolimatta taximatka motellille oli mielenkiintoinen. Joka paikassa tuntui olevan sellaista sumua. Tätä samaa sumua oli Friscossa myös. Kyse ei nyt siis ole saastesumusta vaan ihan lämpimästä höyrystä. Ilmeisesti yöksi kun vähän ”viilenee” niin se aiheuttaa tämän. Matkan aluksi oli sellainen pieni haaste, kun taxikuskilla ei ollut hajuakaan minne piti mennä. No minä sitten selittelin siinä että se on Pohjois LA:ta ja kertoilin mitä siinä on lähettyvillä. Onneksi olin ottanut asioista selvää etukäteen. Matka motellille kesti vajaan tunnin. Liikenne sujui todella nopeasti aluksi, mutta sitten se vain pysähtyi yllättäen. Täällä tosiaan ruuhkia syntyy mitä mielenkiintoisimmista syistä. Nelikaistainen (yhteen suuntaan neljä kaistaa siis) motari seisahteli ja hidasteli todella pitkään, mutta kyllä sitä silti eteenpäin pääsi. Tällöin kello oli siis noin 7:30 illalla. Melkein kaikki taxit oli muuten Priuksia. Se oli hauska havainto, mutta toisaalta, Californian myydyin auto on Prius. Motellille saavuttuani en kokenut mitään sen suurempia yllätyksiä. Huone oli just sellainen kuin odotin. Ihan perussiisti, seinät paperinpaksuisia ja sillain. Menettelee hyvin väliaikaiseksi asunnoksi.
  

Tässä muutama kuva yliopiston hyper suuresta kirjastosta

 

Sitten vielä Student Unionin alueelta. Siellä löytyy mm. yksi pankki ja monia ravintoloita.

Aamupala oli yhdenlainen kokemus sinänsä seuraavana päivänä. Heräsin hyvissä ajoin jo hieman vaille 6 aamulla. Aamupala koostui paahtoleivistä, bageleista, kahvista, appelsiinimehusta, cream cheesista ja hillosta. Ja siis tuossa oli oikeasti kaikki mitä oli tarjolla. No, kyllä selviän pari päivää noilla. Syönnin jälkeen suuntasin matkani yliopistolle. Tiesin kyllä että sinne oli pitkä matka, mutta se matka olikin oikeasti todella pitkä! Mennessä on koko matka ylämäkeä ja aurinko kyllä lämmitti ihan kivasti vaikka kello olikin vasta 8 ja aurinko aika alhaalla. Selvittyäni yliopistolle huomasin, miten valtava kampus oikeasti oli. Kun olin ”perillä” kampuksen reunalla, niin olinkin oikeasti vasta 80% perillä. Ensimmäisenä piti suunnistaa international officeen, jonka löysin kysymällä yliopiston kirjakaupasta kävelyohjeet. Joku kilometri sinne oli noin suunnilleen. Päästyäni kansainvälisten opiskelijoiden toimistoon hoitelin siellä ilmoittautumisen, tulostelin joitain pakollisia papereita ja hoidin muita käytännön asioita. Pystyin samalla hieman kyselemään suuntimaa muutamalle muulle paikalle missä asioita piti hoitaa. Tallustelin samalla reissulla myös opiskelijakortin ostopaikalle, kiertelin kampusta, kävin asuntotoimistossa ja tutustuin yliopiston kirjakauppaan. Kirjakauppa oli todella positiivinen yllätys! Kaikkea maan ja taivaan väliltä, mm. Applen pop up store ja kaikkia opiskelukirjoja sekä muuta opiskeluun tarvittavaa. Ja hienointa oli ehkä se, että voin käyttää täysin sellaisia vihkoja, kyniä, teekuppeja, sateenvarjoja jne jne joissa kaikissa lukee CSUN tavalla tai toisella. Olin ihan innoissaan kun kiertelin kirjakaupassa. Kaikissa paikoissa missä asioin yliopistolla, oli todella mukava palvelu. Varsinkin housing officessa joku suunnilleen minun ikäinen nainen auttoi minua ja kertoi todella mukavasti kaikkiin kysymyksiin vastaukset. Pääsen sittenkin muuttamaan jo 18 päivä yliopiston asuntoon, kun alun perin luulin että pääsen vasta 25 päivä. Tämä oli todella hyvä, koska matka motellilta yliopistolle on suhteellisen pitkä. Tämä on hyvä myöskin sen takia, että pääsen pesemään pyykkiä ja pääsen salille.

Iltapäivällä kävellessäni motellille takaisin kävelin hieman eri reittiä kuin tuota kuusikaistaista boulevardia, jossa on autoliikkeitä ja korjausputiikkeja. Kävelin osittain omakotitaloalueen läpi. Tämä alue on sellaista keskiluokkaa-alempaa keskiluokkaa. Riippuu hieman mistä kohtaa katsoo. Hieman suurempien boulevardien ja streetien varrella on apartment taloja. Jokaisessa apartmentissa tuntuu olevan aidatut pihat ja parkkialueet. Yöllä kohtasin country biisiä laulavan kodittoman ihmisen joka työnsi ostoskärryissä koko omaisuuttaan. Mun mielestä on aivan mahtavaa miten paljon erilaisuutta täällä on. Aivan siis joka mielessä. Minun aksentti ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa kenessäkään, koska täällä ihan tämä normi asukaskunta koostuu niin monenlaisista ihmisistä joilla kaikilla on erilainen aksentti. Tämä on juuri sitä diversity:ä mitä halusinkin! Täällä ei paljon perussuomalaiset juhlisi. Sen lisäksi että olin itse menettänyt yhden oman kassin lentoyhtiön vuoksi, tavannut oikeasti kadulla asuva kassialman, olin myös itse kassialma. Hävinneessä matkalaukussa oli minun laukku, johon normaalisti survoisin lompakon jne. Mutta koska sitä ei ollut, niin kannoin tavaroitani muovipussissa ympäri katuja ja kampusta. Never laugh at anybody, because you might be the next one laughed at!

Loppuun vielä muutama kuva tuosta Reseda Boulevadilta, missä mun motelli on. Kuten huomaa kuvista, niin kaduilla ei kävellä, vaan ajetaan autolla. Kävellessäni yliopistolle ja takaisin, kohtasin yhetensä 6 tai 7 ihmistä 5 kilometrin matkalla. Kaksi heistä halusi pummia rahaa.

Aurinko paistaa niin korkealta, että käytännöllisesti katsoen aamu 9 jälkeen ei ole minkäänlaisia varjoja. Lämpöasteita on helposti yli 30C.