Zarasta Pradaan

Nyt on taas elämä päässyt muutaman askeleen eteenpäin ja asiat tuntuu menevän mukavasti. Eilen oli kylläkin pakko käydä TJ Maxx vierailu tekemässä, kun alkoi puhtaat vaatteet loppua kesken. Jaksan varmasti vielä pitkään ihmetellä tätä hintatasoa, mutta jos joku löytää Suomesta paikan, jossa Hilfigerin paidan saa $10 niin minuun saa olla yhteydessä. Puhtaat vaatteet on olleet nyt muutaman päivän pinnalla, kun en ole saanut sitä pyykkäämiseen tarvittavaa korttia hommattua. Yleisenä muuttopäivänä molemmat automaatit oli myyty loppuun ja pyykkivuori on kasvanut kaikessa rauhassa pari viikkoa. Olen kehittänyt sellaisen iltarutiinin, että jos minulla on tarvetta mennä kauppaan, oli se sitten TJ Maxx tai ruokakauppa, niin kävelen aina ensimmäisenä Starbucksille ja tilaan sen saman jääkahvin. Koska tämä rutiini on toistunut jo muutaman kerran, niin siellä kahvilassa osa henkilökunnasta jo tunnistaa minut. Eli vaatetuksen lisäksi olen upgreidannut myös kahvin juomisen. Kampuksella myydään vain kuumaa kahvia ja sen juonti on aivan mahdotonta täällä. Erehdyin kerran ostamaan kupillisen (pieni yllättäen hieman isompi kuin se Suomessa oleva iso) ja kuolin melkein lämpöhalvaukseen. En jotenkin osannut yhdistää porottavaa aurinkoa ja sisään työnnettävää kuumaa kahvia huonoksi yhdistelmäksi. Tuon episodin jälkeen seisoin ylimääräisen vartin ilmastoidussa vessassa ennen kuin jatkoin matkaa.

 

 Paitaostoksilta palatessa, Starbucks kädessä muutama kuva tuli otettua. Ja se ihana +25C sitä lämpöä.

Upgreidauksen, kylläkin hieman erilailla, on kokenut myös luentojen määrä per päivä. Minullahan tosiaan on luentoja maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Mutta niitä sitten kyllä riittää hieman pidempään per päivä. Maanantaisin olen yliopistolla 9-5 ja keskiviikkoisin aamu 9 ilta 8. Onneksi tuossa välissä on puolitoistatuntia paussia, että ehtii käydä syömässä. Tai siis se ehtii on hyvin suhteellinen käsite. En tiedä onko kukaan muu nähnyt että Subissa seisoo 35 ihmistä jonossa yhtä aikaa, koko ajan monta tuntia putkeen. Vaikka henkilökuntaa on 7 (ainakin, enempää en nähnyt), niin nämä ihmismäärät on aivan valtavia täällä kampuksella. Oli muuten todella mukava mennä maanantaina luennolle kun koko kampus oli muuttunut hiljaisesta rakennusten, puistojen ja urheilukenttien rykelmästä suurkaupungiksi. Joka paikka oli täynnä ihmisiä harppomassa joka suuntaan. Tästä väenpaljoudesta tuli todella kotoista fiilis ja tämän kruunasi vielä kampuksen ruokakaupassa soinut ”I just wanna feel this moment!” Koska todellakin halusin sen hetken muistaa. Kaikesta tästä hulinasta tulee kotoisa fiilis ja minne ikinä meneekin, niin sujahtaa joukkoon kuin mänty Suomen metsään.

Maanantai aamun toisen luennon jälkeen muutama foto. Ihmisiä on todella vähän, koska meillä loppui 20 yli, mikä ei ole normaali loppumisaika luennoille

Todella vaikea on ottaa muuten sellaisia kuvia näistä maisemista, joissa näkyisi, miten kauniilta näyttää seisoi melkein missä vaan. Joka paikassa missä seisoo täällä, niin näkyy vuoria. Ja ne kohoaa siis korkealle, ei mihinkään Pasilan tv tornin ”korkealle” vaan YLÖS. Tämä Valley on nimensä mukaisesti laakso ja joka puolella on vain vuoria.

Katsokaa vain horisonttia.

Kaikille noille moottoriteille on rakennettu omat aukot tuonne keskustan suuntaan ja joka puolelle muuallekin, mutta ne on niin pieniä, ettei niitä näy. Olen kämppisten ja muiden vastaantulevien kanssa keskustellut välillä tästä säästä, niin kaikki sanoo, että tämä on Los Angelesin kuumin alue tämä Valley. Vuorten ympäröimä ja jatkuva porotus niin tämä on vähän niin kuin lämpökattila sillä erolla, että kansi puuttuu. Itse asiassa tänään se kansi muuten tavallaan oli olemassa! Kylläkin se kivasti viilensi. Oli nimittäin ensimmäiset PILVET joita näin koko täällä olon aikana. Eikä nyt siis puhuta mistään synkistä mustista kuravellipilvistä vaan muutamasta hauskasta hattarasta. Jotenkin olen jo johonkin sopeutunut, koska huomasin, että muutaman hetken ajan ajattelin, että ahaa, tänään on sitten vähän huonompi sää. Jotenkin ne pilvet kyllä sillälailla liikkuivat, että minua ne eivät varjostaneet, kun kävin asioita hoitamassa.

Huono sää yllätti, lämpötilaeroja ei kyllä ollut että 40C oli tänäänkin.

Tänään pääsin rekisteröitymään tuonne meidän urheilukeskukseen, joka siis sisältyy näihin lukukausimaksuihin. Jos joku todellakin vaihtui Zarasta Pradaan niin kuntosali! Olen muutaman vuoden ikävöinyt yksityistä kuntosalia, jossa Helsingissä kävin, mutta nyt loppui kyllä ikävöinti! Voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole KOSKAAN käynyt niin hienossa kuntosali/urheilutalo kompleksissa kuin tänään. Joka laatan sauma ja laite kiiltää uutuuttaan ja vempeleitä on joka lähtöön.

Laitan tähän linkin tuonne meidän urheilukeskuksen sivuille siihen kohtaa, missä esitellään mitä kaikkea siellä voi tehdä:

Urheilukeskuksen sivut

 

Rakennus on kolmekerroksinen ja ensimmäisessä kerroksessa on kuntosali, ulko uima-altaat ja pukkarit. Seuraavassa kerroksessa on mm. kaksi täysikokoista koriskenttää katsomoineen ja kolmannessa kerroksessa on juoksurata ja venyttelytilat. Olen siis päässyt liikuntataivaaseen joka mielessä mitä ikinä kuvitella saattaa. Ihmismäärän takia täällä täytyy kuitenkin ajatella milloin sinne salille menee. Ja niin kuin oikeasti ajatella. Tänään menin joskus puolenpäivän aikoihin (ruuhka-ajaksi on nettisivuilla merkattu 12-21) ja ihmisiä oli joka paikka täynnä. Jokainen laite, juoksumatto jne. olivat täynnä, pukuhuoneesta kyllä löytyi tyhjiä kaappeja. Tämä taitaa tietää sitä, että salilla käynti on pakko siirtää aamupainotteiseksi. Mutta aikas mielellään herää ja menee tuonne katsomaan tuota uutuutta hohtavaa kompleksia kuudelta aamulla.

 

Jonotin urheilukeskuksen rekisteröinnille, kun yhdeltä tyypiltä kaatui limppari. Paikalle ei tuotu ensimmäisenä siivoojaa, vaan liukkaudesta varoittava kyltti.

 

Samalla sightseeing matkalla sain myös pysähdyttyä sekä kansainvälisten asioiden toimistossa ja ulkoilma seikkailukerhon toimistossa. Seuraavaksi pitää vain päättää, haluanko lähteä mitä tekemään. Yosemiten kansallispuiston telttailu vois olla aika makea kokemus. Ilmoittauduin myös kiinnostuneeksi sellaiseen kerhoon, jossa kansainvälinen opiskelija käy jollakin luennolla kertomassa jostakin etukäteen valitusta aiheesta oman maansa näkökulmasta. En tiedä mitä minulle tapahtuu kun alan puhumaan englanniksi luokan edessä, mutta olen mielestäni aika hyvä siinä. Suomessa jännitän jokaista luokan etuosan vierestä kulkemista, mutta heti kun kieli on englanti, niin juttua riittää. Katsotaan mitä tuosta kerhosta tulee, mutta kerron varmasti myöhemmin.

 

Siirryn vielä hetkeksi takaisin siihen pyykinpesuun, koska itse asiassa sekin koki tänään upgreidauksen, kun pääsin viimein pesemään pyykkiä! Sain kuin sainkin ostettua sen pyykkikortin ja ladattua sille arvoa.

Pyykkitupa

 

Sillälailla kätevä tämä ensimmäisessä kerroksessa asuminen, että pääsee helposti tuohon kymmenen metrin päässä olevalle pyykkituvalle. Muutaman sössimisen seurauksena kävelin tänään kaksi kertaa tuonne kampukselle, koska piti käydä tulostamassa muutama pakollinen paperi. Tulomatkalla satuin juuri sopivasti tuohon kampuksen bussin kiertoreitille juuri silloin kun se oli pysäkillä. Ajattelin että hyppään kyytiin ja katson kuinka lähelle kotiovea pääsen. Pysäkki oli kyllä suhteellisen lähellä kotiovea, mutta matka ei ollut kovin ruusuinen. Ajattelin, että tulisi hieman vähemmän kuuma, kun menen sen minibussin kyydillä, jotka kiertää siis kampusta kymmenen minuutin odotuksella jokaisella pysäkillä. Se matka päättyi vähän niin kuin kahvin juonti. Lämpöhalvaukseen. Siinä bussissa oli kyllä ilmastointi ja se oli vielä aika uusi, mutta koska se oli täynnä ihmisiä ja aurinko porotti täydeltä kokoajan, niin lopputulos ei ollut kovin viileä. Sanoisin että savustusuuni olisi lähempänä totuutta. Itse savustuin ulos sieltä yhden pysäkin aiemmin kuin olisi pitänyt, koska suolavesi alkoi kirvellä silmiä. Eli siis kahvinjuonti ja seuramatkat bussilla ovat ei listalla tässä kaupungissa.

Tänne loppuun on vielä laitettava kaikille lukijoille suuri kiitos mielenkiinnosta! Lukijamäärä on aika paljon kasvanut lähiaikoina tällä blogilla ja kiitos on tietysti teidän! Suuri osa on varmasti ystäviä, sukulaisia tai puolituttuja, mutta on siellä pakko olla tuntemattomiakin! Todella mukava, että tykkäätte lukea minun California touhuista! Jos joku haluaa, niin aivan vapaasti saa postata tätä eteenpäin. Varmasti jatkan kirjoittamista vielä pitkään!