California for Good: Muuttopäivä

Eilen pääsin vihdoin muuttamaan tähän pidempiaikaiseen asumukseen tänne kampukselle. Aamupäivä meni skypetykseen ja tavaroiden pakkailuun. Hieman taas mietitytti, että miten saan kaikki tavarat liikkumaan sen jälkeen, kun taxi tiputtaa minut Housing Officelle. Tuota tavaramäärää ei nimittäin yksi ihminen pysty kerralla liikuttamaan.

Muuttokuorma

Yllättäen aurinkoisen ja superlämpimän päivän saattelemana taxikyyti vei minut Housing Officelle. Tänne tiesin reitin todella hyvin, koska olin siellä aiemmin jo käynyt ja osasin kertoa minne ajaa. Taxin peräpeilin häipyessä horisonttiin olin tavararöykkiöni kanssa auringonpaahteessa ja kävelin toimiston ovelle. Ajatus oli, että haen avaimet ja jätän osan tavaroista toimistolle siksi aikaa, että vien ensin osan. Juttuhan olikin sitten niin, että toimistossa ei ollut valoja ja ovet oli lukossa. Olin vielä varmistanut, että sunnuntaina täällä on joku, jotta pääsen muuttamaan sisään. Sillä hetkellä iski suurehko epätoivo, kun lähettyvillä ei näkynyt yhtäkään ihmistä ja tavarani eivät vieläkään liikkuneet yksinään.
No, hammasta purren sitten näin pienen matkan päässä oven, jossa luki jotain tyyliin ”residential life services”. Paras arvaus siihen mennessä, joten ei kun laukku kerrallaan pitkään käytävään, johon ajattelin jättää tavarat siksi aikaa, että löytäisin jonkun joka osaisi auttaa. Tässä vaiheessa onneksi Housing Officen ovelle meni kolkuttelemaan kaksi muutakin ihmistä, jotka tulivat pick-upilla, joka oli täynnä muuttolaatikoita. Tunsin helpotuksen vyöryn, kun joku muukin oli samassa tilanteessa, vaikkakin tavaroineen autossa. Kannoin toista kierrosta tavaroita käytävään, jonne ajattelin ne säilöä. Tämä äiti ja tytär duo seurasivat perässäni tänne käytävään. Näin käytävän toisessa päässä jonkun tyypin jolta huutamalla sain kysyttyä, että onko täällä jossain paikka, josta sais avaimet kun on muuttamassa sisään. Helpotus oli suuri kun vastaus oli, että täällä on meillä pöytiä laitettu sitä varten ja voitte tulla tänne tekemään check in:in. Nämä paikalle ilmestyneet äiti ja tytär pitelivät ovea auki sen aikaa, että sain tavarani sisälle ja sitten menin heidän perässään ilmoittautumispöydille. Siitä alkoikin sitten seuraava mielenkiintoinen vaihe. Aula oli täynnä ihmisiä, mutta paperin suhinaa ihmeellisempää ääntä ei ollut. Olin hieman hämilläni ja seurasin mitä edellä olevat ihmiset tekivät. Hiljaisuuden syy selvisi aika pian. Jokainen huoneessa oleva oli kuuro ja kaikki puhuivat viittomakielellä. Ajattelin että tästähän tulee nyt hyvin mielenkiintoista. En oikein tiennyt, puhuuko kukaan muuta kuin viittomakieltä, mutta vaihtoehtojen puutteessa aloin omalla vuorolla vain puhumaan. Mietin, että jos katson ihmisiä suoraan silmiin, niin ehkä ne lukee huulilta tai jotenkin. Kuitenkin melkein säikähdin, kun reunimmaisena oleva nainen pomppasi pystyyn, heti kun aloin puhumaan. Hän viittoi kaiken sanomani ja puhui kaikki muiden viittomiset. Tästäkin siis selvisin. Täytettyäni kolme lomaketta (joissa mielestäni kaikissa kysyttiin samat kysymykset) sain avainkortin ja huoneeni ja talon numeron. Jätin osan matkalaukuista tuloaulaan vahdittavaksi ja lähdin etsimään mökkiäni.

Etuovelta ja vähän takaoveltakin

Sain aika nopeasti tavarat kannettua dorm:iini ja aloin sen jälkeen ihmetellä uutta asumustani. Odotukset olivat aikalailla kohdanneet todellisuuden, mutta keittiön kaapit ja kylpyhuoneen kalusteet eivät olleet ihan sitä mitä olin ajatellut. Keittiön kaapit ovat sellasia, että Suomessa itse säilöisin sellaisissa kaapissa työkaluja ja ehkä näppylähanskoja.

Ennenkuin laitoin tavaroita pöydälle, desinfioin ne jollain ostamallani super mössöllä

Kylpyhuoneessa on hieman haastetta kyllä kun joka paikassa on maali lohkeillut ja keskiajalta oleva muovimatto on hieman …. öklön tuntuinen suihkun jälkeen. Sisään kirjautuessa minua kehotettiin ottamaan yhteyttä omaan RA:hin, residence assistant tai room assistant tai joku sellainen se oli. Vaeltelin vähän aikaa tuossa talon aulassa ja sitten sieltä tuli yksi suunnilleen minun ikäinen nainen, joka osoittautui RA:ksi. Hän oli yllättynyt, koska ei ollut odottanut ketään vielä viikkoon. Viikon päästä on se varsinainen muuttopäivä ja silloin täällä on jengiä varmasti aivan älytön määrä. RA on henkilö jolta voi kysyä apua asumiseen liittyvissä aiheissa ja hän opastaa sitten parhaan mukaan. Mitään erikoista ei kuulemma vielä tänään ollut tapahtumassa. Kysyin RA:lta paljon kaipaamaani ruokakauppaa. Hän ei myöskään tiennyt että kampuksen vieressä olisi mitään oikeaa ruokakauppaa, mutta hän sanoi, että vähän matkan päässä on ostoskeskus, jossa on muun muassa ruokakauppa. Lisäksi hän tarjoutui heittämään minut sinne, koska oli juuri lähdössä kotiin pesemään pyykkiä.

Mun Residence Hall:in aulaa

Näkymä olohuoneen terassilta

Matkaa ostoskeskukseen oli joku kolme kilometriä. Olin niin innoissani tästä oikeasta ruokakaupasta, että kävin alkajaisiksi Starbucksilla. Ruokakaupassa käynti ulkomailla olikin sitten mielenkiintoinen kokemus. Tottakai suunnilleen tiesin mitä mikäkin on, mutta jouduin silti aika paljon lukemaan ainesosia ja ravintosisältöjä. Löysin kaikkea hauskaa, kuten rasvatonta Philadelphiaa. Kasvisten ja hedelmien määrä ja valikoima on todella silmiinpistävän hyvä ja suuri. Yllättäen kaikki oli myöskin halvempaa kuin Suomessa. Tai ainakin niiltä osin mitä minä osaan päätellä. Yksi pound, eli 453g, raejuustoa maksoi $2,5 esimerkiksi. Keräiltyäni ruokaa sen verran, että uskoin pystyväni kantaa ne kotiin, alkoi pitkä ja hikinen taival. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja vaikka vaihdoin ”varjoisalle” puolelle, niin varjot olivat aika vähissä. Selvisin kotiin ihmeellisen hyvin, kylläkin jo tutuksi tulleen –hikinen selkä 24/7- syndrooman saattelemana. Osittain matkantekoa auttoi myös se, että ostin siivoussangon (kyllä, asunto on todellakin siivouksen tarpeessa) jonne olin survonut kaikki painavat ostokset. Kauppareissu oli siis kunnialla vedetty läpi, mutta en kyllä tunnusta ilman autoa käyneeni kaupassa lukion ykkösen jälkeen. Tätä hetkeä ennen siis.

Helteestä johtuen en ollut yhtään nälkäinen, joten päätin lähteä ihan huvin vuoksi vielä kävelemään kampusta ympäri, vaikka jalat lauloivatkin jo aika isoon ääneen hoosiannaa. Päästyäni tältä iltapäivälenkiltä takaisin, muistin ettei minulla ole lakanaa sänkyyn. Tämä tiesi edestakaista kävelyä ostoskeskukselle ja takaisin. Onneksi siellä oli TJ Maxx. Brändikamoja kolmasosa hinnalla. Kaiken tämän kävelyn jälkeen olin aikalailla lopussa, joten päätin tehdä pikaisen pulahduksen yhteen kolmesta uima-altaasta. Oli tarpeen. Ihanat ilta-auringon rippeet paistoivat jostain kaukaa ja lämmin ilma tuntui todella hienolta pikaisen pulahduksen jälkeen.

Asumisesta kirjoitan varmasti vielä lisää, koska tämä mökin laitto vaatii hieman aikaa. Toivottavasti yksi kämppiksistä olisi ainakin jotenkin varautunut tuomaan edes jotain. Televisio ja mikro olisivat aika kovat sanat. Tai itse asiassa ennen tv:tä tulee imuri.

Näkymiä iltapäivälenkiltä, kampuksen ympärillä olevasta asuinalueesta

REC Center, eli liikuntakeskus. Ilmainen opiskelijoille, sisältää mm. lisää uima-altaita, kuntosalin, kiipeilyseinän, bilispöytiä, sisäjuoksuradan... You name it!