Elämän edellytykset

Monestakin syystä olen lähipäivinä huomannut, mitä asioita ja tavaroita tarvitsee siihen, että voi ainakin melkein normaalia elämää pyörittää. Suomesta lähdin täysin varustellusta ja viimeisen päälle laitetusta talosta, jossa oli kaikkea. Amerikkaan lähtiessä omaisuus piti kutistaa kahteen matkalaukkuun ja yhteen käsimatkatavaraan. Californiaan tullessa en tiennyt loppujen lopuksi yhtään mistään yhtään mitään, vaikka olin tehnyt todella paljon taustatyötä. Kirjaimellisesti tärkein asia ensimmäisten joukossa oli se, että olin kirjoittanut motellin osoitteen paperille ja katsonut karttaa sen verran, että osasin selittää missä päin Los Angelesia motellini oli. Taksikuski ei tiennyt yhtään minne piti ajaa, vaikka kerroin selkeästi useita eri kaupunginosia, mitä oli määränpääni lähettyvillä. Eli kannattaa ainakin tietää suhteellisen hyvin minne on menossa, jos jonnekin on menossa.

Tänne sitten päädyin kun olin perillä motellilla

 

Motellille saavuttuani huomasin, että kaikki toilettikamat olivat hävinneessä laukussa. Hammasharjaa tuli ensimmäisenä ikävä. Toilettikamojen sisällöstä muita pakollisia, heti ostettavia tavaroita olivat naamanpesuaine, kosteusvoide, partavaahto ja parran ajoon terät ja tietysti hammastahna. Nämä kaikki löytyivät onneksi vierestä olevasta apteekista. Amerikassa apteekeissa on yleisesti ottaen sellainen K-Marketin laajuinen valikoima kaikkea. Apteekin sattuminen viereiselle tontille motellini kanssa oli täysin sattuma, mutta tässä tapauksessa todella tarpeellinen sattuma. Nykyään tiedonvälitys on suuressa roolissa ihmisten elämässä ja hammasharjan jälkeen tuli ikävä puhelinta ja tietokonetta. Kumpaakaan en uskaltanut käyttää, koska molempien laturit ja adapteri olivat kadonneessa matkalaukussa. Säästin akkuja hätätapauksen varalle. Ajattelin, että voisin ladata kännykkää koneesta sen aikaa kun koneen akku kestää, jos olisi tarve. Hävinneet matkatavarat löysivät tiensä motellille kahden päivän kuluttua saapumisestani. Tässä vaiheessa elämä oli jo paljon helpompaa. Puhtaita vaatteitakin minulla on nyt sen verran, että selviän helposti siihen asti, kun parin päivän päästä löydän tieni pyykkituvalle yliopistolla.

Ruoka. Sitä ei Amerikasta puutu, sitä survoutuu esiin joka kulman takaa ja jokaisessa mainoksessa on ruokaa ja jokaisella ihmisellä on kädessään ruokaa kaikkialla. Ainut juttu tässä on se, että Amerikassa kaikkialta helposti saatava ruoka on aivan kamalaa. Oikeasti. Pizzaa, purilaisia, nugetteja, pekonia, hilloa, siirappia, ranskalaisia. Mitä epäterveellisempää, sen helpommin sen löydät. Tästä johtuen olen ollut aliravittu muutaman päivän tässä äskettäin. Viereisessä apteekissa on tarjolla kaikenlaista ruokaa, joka säilyy perinnöksi asti. Itse olen syönyt muutaman päivän ajan cashew pähkinöitä ja Aquafinan vettä. Pähkinöistä saa proteiinia ja niissä on hyviä rasvoja. Ne kuitenkin valitettavasti on kaikki suolattuja. Yliopistolla söin Subissa ja se oli kyllä hyvää ruokaa. Ja aivan uskomattoman halpaa. $5 kokonainen subi ja $1,69 puolen litran Aquafina. Aquafina on siis ihan pullotettua vettä vain, mutta se on mun mielestä parhaimman makuista pullotettua vettä. Litran Aquafina on mielestäni hauskan näköinen. Sellainen pullukka saavi.

 

Pullukka saavi

 

Motellin lähettyvillä ei ole mitään terveysruokaloita, joten olen siis keskittynyt syömään terveellisimmät osat siitä, mitä on tarjolla. Ihan nauroin yksinäni kun mietin että kun tulin tänne, niin näin ensimmäisen kerran kasviksen tai hedelmän kahden päivän päästä saapumisestani. Otin -riskin- ja menin tuossa kahden korttelin päässä olevaan Dennys ravintolaan. Se oli lähettyvillä ainut sen näköinen paikka, jossa haluaisin syödä. Kävelymatkan päässä olevat thai ja vietnamilaispaikat olivat hieman liian eksoottisen näköisiä jo kadulle asti. Dennys osoittautui todella hyväksi paikaksi! Se oli ulospäin profiloitunut pannukakku paikaksi, joten sen takia hieman epäilin. Kuitenkin löysin listalta munakkaan, johon oli käytetty vain munanvalkuaista ja pohjana oli bataattia ja muita kasviksia. Sellainen, että itsekin kotona tekisin joskus. Kasvikset maistu todella hyvälle! Itse asiassa tykkäsin Dennys paikan (lämpimästä) ruuasta sen verran paljon, että kävin siellä myös tänään syömässä. Kokosin oman purilaisen suhteellisen hyvistä vaihtoehdoista kasviksia jne. ja söin jälkiruuaksi kaksi pannukakkua. Vaahterasiirappi on syntisen hyvää. Eli ei siis aikaakaan, kun hourahdin tälle sokerintäyteiselle linjalle. No joo, ei ole kyllä tarkoitus pannukakuilla elää, että tämä sallittakoon tällä kertaa. Yliopiston läheltä olen yrittänyt Googlen kautta metsästää sellaista oikeaa ruokakauppaa, mutta en ole vielä löytänyt. Toivottavasti löytyy jostain. Mun ruokahalulla ei nimittäin riitä, että vieressä on sipsejä ja pähkinöitä myyvä putiikki.

 

Kaviksia ja vaahterasiirappia

 

Pari päivää pohdittuani noita edellä mainittuja asioita pystyin jo pohtimaan asioita myös hieman pidemmällä aikavälillä. Eilen hoksasin, että kun huomenna muutan tuonne yliopiston asuntolaan, niin siellähän ei siis ole mitään. Tai on siellä. Sänky, kirjoituspöytä ja tollain. Kuitenkaan astioita, pyyhettä, haarukkaa tai mitään muutakaan siellä ei ole. Eikä muuten tulekaan vielä vähään aikaan, kun mun kaikki kolme kämppistä muuttavat vasta viikon päästä silloin, kun on yleinen muuttopäivä. Eli tämä taloustavaroiden puute tuli siis ratkaista ainakin osittain. Lähettyvillä ei tosiaan ole mitään sellaista kauppaa/kauppoja, josta voisin ostaa keittiötarvikkeita tai peiton ja tyynyjä. No tietysti kun, oikein -kunnolla- asiaa pohtii, niin IKEA tulee ensimmäisenä mieleen. Googlehan kertoikin sitten, että lähin IKEA on Burbank:issa, eli 17 mailin päässä. Otin siis lauantain ohjelmalle IKEA reissun! Kuulostaa siis ihan perus lauantailta. Vaikka ei siitä kyllä ihan sellainen ehkä tullut. Autoa ei ole ja ajokortin takia sen hankkimista täytyy viivästyttää ainakin kuukaudella, vähän yli. Eli taxi siis. Motellin respa tilasi minulle taxin ja sitten mentiin. Ihan ilman mitään rasistista taka-ajatusta, olo oli aikalailla hupaisa kun huristeltiin sillä suhteellisen vanhalla vihreällä (ei todellakaan ollut Prius!) kolisevalla kotterolla San Fernando Valleyn katuja pitkin. Tämän intialaisen tunnelman kruunasi taxikuski jolla oli pidempi parta kuin Joulupukilla ja turbaani päässä. Taxikuskilla ei ollut hajuakaan minne mennään, joten taas oli tarpeen, että osasin selittää minne piti ajaa. Olisin osannut itsekin ajaa tuonne IKEAlle, joten ihan olin siis yllättynyt. Mun ajama auto varmaan päätyisi muutenkin vahingossa IKEAlle. Perille päästyäni piti selvittää ensin, miten pääsen takaisin. Olin varautunut ajatukseen, että IKEAn vieressä oleva kauppakeskus oli niin pieni (Kampin kokoinen), että siellä ei välttämättä olisi taxi tolppaa. No ei ollut. Piti käydä Old Navy:stä ostamassa ohut valkea huppari aurinkosuojaksi, niin kysyin samalla taxiasiaa myyjältä. Antoi muutaman hyvän vinkin minkä kadun varteen kannattaisi mennä seisomaan ja olin onnellinen. Kävelin vieressä olevaan IKEAan, joka oli tavallaan aivan samanlainen kuin muut näkemäni IKEAt, mutta silti vähän erilainen. Ainakaan ennen ei ole IKEAn seinän vierustalla palmuja kasvanut.

 

Sisään astuessa oli kyllä kotoisa tunnelma. Samat kärryt ja servietit siellä vastaan tuli. Keräilin kärryn täyteen tavaraa, vaikka en ollut aivan varma kuka ja miten ne kantaa minnekään missä on taxi. Ajattelin, että on sitä isompiakin asioita tässä elämässä tehty kuin ostoksia kannettu. Hommasin muuten IKEA family kortin. Sain yhdet lautaset halvemmalla sen ansiosta. Kassan jälkeen piti hetken aikaa kysellä ja etsiskellä paikkaa, josta joku pystyisi tilaamaan minulle taxin. Tässä vaiheessa olin tuloksessa, että täyden ostoskärryn kanssa ei todellakaan kävellä kahta korttelia sille kadulle, missä taxin saanti vaikutti parhaalta. Lopulta löysin paikan josta pystyin tilaamaan taxin ja matka takaisin hotellille alkoi. Paluumatka oli mukava. Taxikuski oli mukava ja juteltiin koko matka. Sanoin että ajetaan katuja pitkin, ei moottoritietä. Sillain sain hieman mielenkiintoisemmat maisemat ja pääsin katsomaan kaupunginosia taxin ikkunan läpi. Nyt olen siis ainakin osittain huomenna valmis siirtämään koko elämän kolmessa matkalaukussa ja kolmessa IKEA kassissa yliopistolle.

 

Tämä auton puute on todella elämää muuttava asia. IKEA reissua ei Suomessakaan tehdä ilman autoa, mutta IKEAan sentään pääsee julkisilla. Eniten auton puute ehkä tällä hetkellä haittaa ruuan metsästystä. Ne oikeat ruokakaupat kun ovat kaikki sen verran kaukana, että olisi pakko olla auto. Taxilla meneminen on kaikkea muuta kuin ilmaista, vaikka kylläkin selvästi halvempaa kuin Suomessa. No, uskon että asia helpottuu paljon huomenna, kun pääsen tuonne kampukselle. Silloin ei tarvitse ainakaan huolehtia kodin ja yliopiston välisestä matkasta. Ihan huomaan miten katson jokaisen ison SUV:n perään tuolla kaduilla. Eli siis niskat on nurin kokoajan, koska autot ovat todella isoja. Öisin, ilmeisesti kun suuri osa töissä käyvistä on nukkumassa, autojen koko pienenee. Silloin ulkona liikkuu paljon pienempiä autoja kuin aamulla ja päivällä, kun on työmatkaliikennettä.

Huomaan miten alan pikkuhiljaa tottua tähän elämänmenoon tietyiltä osin. Hoen kokoajan anteeksi ja kiitos joka paikassa joka asiasta. Hymyilen todella paljon ja pienet ongelmat (kuten matkalaukun häviäminen tai liian pitkä kävelymatka) eivät oikeastaan häiritse ollenkaan. Kaikki on niin positiivista ja aurinkoista, että ei täällä oikeasti voi mököttää. Californialaiset ovat ehkä siinä mielessä Amerikan itä suomalaisia, että täällä on todella rento meno kaikkialla.